Voihan mast-solu

Eläinlääkäri soitti. Ruusan keuhkonäytteiden tulokset olivat tulleet. Valitettavasti ne eivät näyttäneet minkäänlaista parannusta tilanteeseen. Päinvastoin viimeksi koholla ollut mast-soluarvo oli jopa kohonnut entisestään.

Googletin. Mast- eli syöttösolu on osa elimistön immuunijärjestelmää. Wikipedian artikkelista ymmärsin nämä lauseet: "Yleensä lepotilassa olevat syöttösolut aktivoituvat allergisen reaktion aikana--" ja "Syöttösolujen on osoitettu olevan tärkeitä myös -- allergisen nuhan ja astmaoireiden synnyssä".

Ponini on siis samassa tilanteessa kuin hometalojen uhrit. Vaikka nykyinen tilanne saataisiin hallintaan, herkkyys jää Ruusan keuhkoihin todennäköisesti niin pitkäksi ajaksi kuin niissä elämä pihisee. Ja herkkyys johtaa hyvin helposti tulehdusreaktion paluuseen.

Toisin sanoen ponia pitää lopun ikäänsä lääkitä vähintään ajoittain.

Kunpa olisin ymmärtänyt viedä ponin klinikalle heti, kun huomasin oireet eli kolme viikkoa aiemmin. Sen sijaan odotin sitä eläinlääkäriä, jonka piti tulla ihan niinä päivinä käymään. Eläinlääkäri olisi ehkä jo silloin todennut terveeksi jalan, joka seisoi pihattounelman tiellä. Ruusa olisi varmaankin muuttanut kuukautta aiemmin. Olisiko keuhkojen tilanne nyt parempi?

Jos ja jos. Kunpa voisin palata ajassa taaksepäin. Valitsisin toisin niin monta kertaa.

Mutta ei, tässä todellisuudessa käytössä ei ole aikakonetta. Tässä todellisuudessa epätäydelliset tädit yrittävät selviytyä ja pitää poninsa hengissä sillä ymmärryksellä, joka kulloinkin on käytössä. Ja tämä todellisuus pyrkii heittelemään kapuloita rattaisiin joka käänteessä.

Mitäs nyt sitten tehdään, kysyin eläinlääkäriltä pala kurkussa. No. Vaikka maallikosta tuntuu järjenvastaiselta vähentää lääkitystä, kun allerginen reaktio on ja pysyy, näin nyt toimimme. Ruusalle jää Gastrogardin kaveriksi vain toinen inhaloitavista lääkkeistä, ja sitä annetaan enää kerran päivässä.

Jos tämä ei noin kuukaudessa saa oireilua siedettävälle tasolle, olisi syytä aloittaa siedätyshoito. Ruusallehan tehtiin kesällä allergiatestit. Niissä tuli vain lievää reaktiota yhdelle ruoholle, jota ei tietääkseni ollut Ruusan laitumella, ja jollekin ulkoloiselle, jollaisesta en ollut koskaan kuullutkaan saati bongannut sellaista ponini iholta.

Mutta kuulemma mitättömänkin allergian hoito voi parantaa allergisen eläimen kokonaisvointia.

Ja nimenomaan vointia nyt pitäisi seurata eikä lääketieteellisiä mittareita, linjasi eläinlääkäri. Hänestä Ruusan hengitys näytti eilen silmämääräisesti paremmalta kuin neljä viikkoa sitten.

Oireiden laajuutta on mahdoton ymmärtää, jos ponia näkee vain seisoskelemassa heinätuppo suupielessä. Niinpä Ruusaa pitäisi nyt ruveta vähän liikuttamaan. Paljastuu karu totuus.

Tätä pitäisi varmaan taas ottaa ohjelmaan, tai jotain vastaavaa. Kuva Ruusan ensimmäiseltä kuolainajolta.
Se voi silloin niin hyvin. Voisinpa palata ajassa taaksepäin ja valita toisin.