Kaikkien suosikki: itse ihanuus

Ketäköhän kuvailtaisiin otsikon sanoilla? Voitteko kuvitella, minun pikkuriiviötäni!

Uudella tallilla minut on täysin häkellyttänyt Ruusan saamien kehujen määrä. Se on kuulemma muun muassa kaikkien suosikki, niin nätti, niin kiltti, niin fiksu, itse ihanuus.

Kaiken huipuksi tallilla harjoittelussa oleva hieroja puhui tänään Ruusasta niin kauniisti, että jouduin nieleskelemään liikutuksen kyyneleitä. Hän sanoi muun muassa ymmärtävänsä hyvin, miksi jaksan aina vaan taistella tämän ponin puolesta.
 

Hieronta tuntui välillä ensikertalaisesta vähän oudolta.

Vaikka ponini on vaivainen, sen elämänilo ja -halu eivät ole jääneet huomaamatta muiltakaan. Vaikka eteen on tullut monenlaisia esteitä, Ruusa ei ole luovuttanut. Siksi minäkään en ole voinut päästää siitä irti.

Joskus meille lähetetään enkeleitä opettamaan meitä. Suunnilleen näin tuumi hieroja. 

Aika osuvasti sanottu, vaikka en olekaan varma, uskonko sen enempää enkeleihin kuin johdatukseenkaan. Mutta vaikka alunperin ajattelin, että minä opettaisin varsaa, olen saanut huomata olevani itse oppilaan roolissa (ks. esim tämä ja tämä teksti). Eikä Ruusan opetustehtävä ole vielä lähelläkään valmista.

Välillä tuntui aika kivalta. Ruusalla oli vähän jumissa vasen eli tämä puoli kaulasta.

Minulle on ollut jo pitkään selvää, että Ruusa on Elämäni Hevonen, oma ruusuni. Mutta en ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että pikkubambi voisi olla muidenkin mielestä jotenkin erityinen.

Ruusan kiltteys epäilemättä saa aivan uudenlaiset mittasuhteet tällä uudella tallilla, jolla on kontrastina toinen 2-vuotias ponitamma.

Tämä toinen teini on ollut melko nopea suuntaamaan ihmistä kohti muutaman kipakan potkun tai "tervehtimään" hampaat edellä. Sellaisen rinnalla korvat hörössä jutteleva varsa näyttää suorastaan enkeliltä, vaikka jättäisikin ihmisen oman tilan sujuvasti huomioimatta.

Toki olen aina itse ollut sitä mieltä, että Ruusa on pohjimmiltaan kiltti. Silti olen tällä uudella tallilla yllättynyt ponin käytöksestä. Erityisesti sen käytöksestä laumassa.

Poni on solahtanut laumaan kuin hansikas käteen. Teini on toistaiseksi ymmärtänyt jättää kukkoilut väliin ja väistänyt nöyrästi aikuisia. Toisaalta se ei ole myöskään paennut ketään, joten kenellekään ei ole tullut kiusausta ruveta jahtaamaan sitä.

Onko tämä tosiaan sama poni kuin se Ruusa, josta on saatu yhtenään paikkailla sen järkkymättömän väistämättömyysperiaatteen jälkiä?

On se vähän näköjään saanut hampaastakin.

Veikkaanpa silti, että Ruusa ei vielä ole paljastanut kaikkia korttejaan. Se epäilemättä tarkkailee laumatovereitaan mittailevasti: Kuka on heikko lenkki, jonka teinikin pystyy murtamaan? Kenen yläpuolelle on mahdollista päästä?


P.S. Tänään tajusin, ettei Ruusa taidakaan kipristellä mahaansa mahakivun takia. Sen sijaan poni käyttää vatsalihaksiaan hengittämiseen, pumppaa kuin puhkurihevonen. Ei varsinaisesti hyvä merkki.