Kokeilin viikonloppuna toki hyvin syvällisesti omaksuttuja centered riding -oppeja tänään vakioratsun selässä.
Ponin hämmentyneisyydestä päätellen en ehkä ihan tavoittanut samaa kuin opetuksen alla.
Lieventävänä asianhaarana lienee hyväksyttävää mainita, että poni oli toisen vuokraajansa uudelleenaktivoitumisen vuoksi tehnyt viime päivinä noin kolminkertaisen määrän työtä verrattuna parin viime kuukauden vastaavaan keskiarvoon.
Papparainen saattoi olla hieman väsynyt, mikä ilmeni jo alkutalutuksissa. Tuntui kuin olisin vetänyt perävaunua.
Ratsailla poni ei sen enempää innostunut liikkumisesta. Nilkan ravistelu tuntui silti siihenkin tehoavan, tosin saattaa olla että nilkan mukana heilui koko jalka. Keveys on ehkä vielä vähän hakusessa.
Aika monta kertaa muistin hengittää.
Keskittäytymisestä (centering) taisi silti jäädä jotain puuttumaan, sillä rennon jälkifiiliksen sijaan sain ikävän alaselkäsäryn.
Miten tämä selkä perjantaina oli ratsastuksen jälkeen niin rennosti suorana ja lonkat auki? Nyt pyrstö on palannut tavalliseen asentoonsa eli pyllähtää ihan väkisin liikaa keskilinjan takapuolelle.
Käsi sentään suostui yhteistyöhön ohjauskeskuksen kanssa sen verran hyvin, ettei ratsastuksen jälkeen tarvinnut syödä särkylääkettä hartiakipuun. Kun vain muistaa kantaa kätensä ja suunnata kaikki ohjasotteet etuviistoon, käsi kevenee huimasti.
Sen sijaan jalkojen rentoutus ei ehkä ihan täysin onnistunut. Tämän voi päätellä ainakin siitä, että oikeaan sisäreiteen on ilmestynyt tuoreenvioletti mustelma.
Vaikuttaa uhkaavasti siltä, että runsaan 20 vuoden aikana omaksuttujen virheiden korjaamiseen ehkä sittenkin vaaditaan enemmän kuin kaksi CR-tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti