Pieni toivon kipinä

Vaikka 2,5 tunnin matka klinikalle trailerin ikkunat avoimina oli Ruusalle (jolla oli korvat kiinni, mutta joka oli matkalla pudottanut toisen pumpulin) aika hermostuttava kokemus, perillä se hurmasi kaikki. "Sehän on kaunis kuin karkki", "Sitä katselisi vaikka koko päivän". Ihan kiva kuulla tällaisia spontaaneja kohteliaisuuksia ponistaan, vaikka ei se ehkä rauhoitettuna ole kumminkaan parhaimmillaan...

Ponirassu joutui olemaan tillintallin ties kuinka pitkään, kun röntgeniin pääsyä piti odottaa joku 2 tuntia.

Päivä oli molemmille osapuolille rankka - asiaa ei emännän osalta auta juurikaan se, että klinikkareissujen vastaiset yöt menevät sängyssä pyöriskelyyn. Aina pelottaa, tuleeko nyt se tappotuomio.

Ei tullut tappotuomiota. Tappotuomion sijaan tuli pieni toivon kipinä tähän risukasaan. Sen verran pieni kipinä, että ihan vielä en päästä sitä riehaantumaan liekiksi asti. Mutta parempi pienikin kipinä kuin ei kipinää lainkaan.

Lääkäri yllättyi siitä, miten hyvin henkitorvi oli auki - tämä oli eri lääkäri kuin yleensä, mutta oli kuitenkin mukana yhdessä Ruusan tähystyksessä viime vuoden puolella.

Tästä lääkäristä näytti siltä, että hengityksen tahdissa ei lysähdä koko torvi, vaan vain sen katon pehmytkudos painuu hiukan sisäänpäin. Ero taisi kyllä tulla siitä, että ponia ei tällä kertaa ahdettu pakkopilttuuseen eikä henkitorvi siten lytistynyt ihan niin pahasti. Mutta parempi keskittyä positiivisuuteen.

Suurin yllätys tuli silti röntgenissä, jonne talutin Ruusan pelko persiissä. Olin melko varma, että jatkuva köhiminen on ollut merkki trakeakollapsin pahenemisesta. Mutta ei. Henkitorvi ei ollut sen ahtaampi kuin ennenkään.

Itse asiassa henkitorvi näytti jopa vähän paremmalta kuin marraskuussa otetussa kuvassa.

Siinä se. Toivon kipinä.

Jos Ruusan tila köhimisestä huolimatta edes millinkin paranee, voisiko se parantua enemmän, jos poni ei yskisi? (Tosin epäilen, että ensimmäisessä röntgenkuvassa poni hengittää sisään ja toisessa ulos, tämä jo riittäisi luomaan eron.)

Kyllä minä antaisin tälle vielä aikaa, sanoi lääkäri. Ja mietti, että ehkä nivelrustojen hoitoon tarkoitetuista lisäravinteista ja C-vitamiinista voisi olla apua henkitorven kehitykselle. Onhan kyseessä kasvava lapsi. Se voi vielä yllättää.

Klinikalla otettiin nyt näyte allergiatestejä varten, katsotaan mitä köhälle voidaan tehdä.

Lääketieteellistä ohjeistusta odotellessa aion syöttää Ruusalle yrttejä, jotka ovat kuulemma tänään löytäneet tiensä postilaatikkoomme.

Tilasin ne jo toukokuussa, mutta ilmeisesti Unkarin posti oli syönyt pakettini. Ja minä kun olin luullut tilaavani Suomesta. No, ei kait Suomessa enää mitään varsinaisesti valmisteta tai kerätä. Korkeintaan paketoidaan.