Ei ollut alkiota, oli follikkeli

Rimpulan elämän ensimmäinen tiineysultra oli maanantaina. No, eihän siellä mitään alkiota näkynyt. Tämä ei ollut yllätys, sillä jo sunnuntaina ex-ori hörisi merkitsevästi nenä Ruusan takapuolessa eikä tamma näyttänyt olevan siitä yhtään pahoillaan. 

Se kyllä vähän yllätti, että ponin sisuksissa köllötteli yli 4-senttinen follikkeli. Tämähän tarkoittaa sitä, että siementä pitäisi saada ponin sisään aika lailla äkkiä. 

Harmi vaan, että joku amatööri oli varannut ultran iltapuolelle päivää (koska päivätyöt häiritsevät harrastusta) eikä myöskään ollut aamulla tilannut spermaa edes varmuuden vuoksi. 

Miksi näin, kuuluu varmasti kysymys ruudun toisella puolella. Valitettavasti minulla ei ole tähän vastausta, sillä vaikka olen viettänyt itseni kanssa yli 37 vuotta, omat aivoitukseni ovat minulle edelleen ajoittain käsittämättömiä.

Tuoreita kuvia ei nyt ole tarjolla, tämä on Ruusan muuttopäivältä. Mutta kuvassa näkyy alussa mainittu ruuna. Ja mainittu tamma toki myös.

Niin tai näin, seuraava mahdollisuus kotisiemennykseen olisi keskiviikkona (eli tänään). Ultrannut eläinlääkäri (eri eläinlääkäri kuin ensimmäisellä kerralla) piti hyvinkin mahdollisena, että tämä kiima voisi silloin olla jo historiaa.

Ei tämän projektin sabotoimiseen näemmä tarvita orinvaihdoksia tai epävarmoja eläinlääkäreitä, saan sen kyllä sössittyä ihan ominkin voimin. (Opetus muille siemennysnoviiseille: ultrat pitää aina ajoittaa aamuun.)

Mutta eipä siinä auttanut jäädä tuleen makaamaan vaan oli mietittävä, miten tilanne olisi vielä pelastettavissa.

Vaikka olin toivonut, ettei Ruusan tarvitsisi varsansiementen vuoksi enää matkustaa, oli otettava hätäpuhelu oriasemalle. Siellä ilmeisesti tehdään tähän aikaan vuodesta töitä noin ympäri vuorokauden, sillä poni toivotettiin tervetulleeksi vielä samana iltana.

Lisää kuvituskuvaa parin viikon takaa.

Ei muuta kuin poni traikkuun ja menoksi. Paitsi että trailerihan ei juuri tällä hetkellä sattunut sijaitsemaan samassa osoitteessa ponin kanssa. 

Tallinpitäjä tarjosi lainaan omaa traileriaan. Vaikka sanotaan, että hätä ei lue lakia, ponin saaminen oriasemalle ennen yötä ei ehkä kuitenkaan ole sellainen hätätilanne, jonka takia kannattaisi riskeerata ajokorttinsa. Niinpä päädyin käyttämään ylimääräiset 45 minuuttia siihen, että noudin oman B-kortilla vedettävän trailerini kotipihasta.

Vastoin ennakko-oletuksia kulkuvälineen ilmaantuminen näköpiiriin ei herättänyt ponissa välitöntä tarvetta poistua paikalta. Siinä se tönötti aidan vieressä hörisemässä, kun valmistelin lähtöä.

Vastoin ennakko-odotuksia myös lastausoperaatio onnistui yhden henkilöresurssin voimin - vaikka emme olleet yhtään treenanneet sitten traumaattisen muuttotapahtuman. Toimenpiteeseen oli kyllä varattu toinenkin resurssi, mutta hän oli tapahtumahetkellä hakemassa ponille matkaevästä.

Nollan pysähdyksen taktiikalla paikannuimme Pöytyälle noin kello 21.30. Eipä muuta kuin poni pakkopilttuuseen ja uutta ultraa persuksiin.

Kyllä se kiimassa on, oli loppupäätelmä. Jostain syystä jokainen eläinlääkäri on todennut asian aivan kuin eivät uskoisi omistajan yksiselitteisiin havaintoihin. Itse follikkeli todettiin jo 4,3-senttiseksi, mutta ei vielä ovuloivaksi. Tilanne ei siis ollut täysin toivoton.

Syvän itseärsyyntymisen alhossa etsin lohtua siitä, että jos alkuperäinen orivalinta olisi onnistunut, siemennystä ei olisi voitu tehdä yhtään sen aiemmin kuin tässä tilanteessa. Pakastesperman kanssa kun ei hötkyillä, vaan odotetaan ovulaatiota. 

Lohduttaudun myös ajatuksella, että jos ponilla pyörivät kiimat tätä tahtia niin seuraava on jo kesäkuun puolivälissä. Silloin ehtii vielä yrittää niin, että mahdollinen varsa syntyisi kevään puolella.

Vielä ei ole tullut ilmoitusta, että ponin voi hakea kotiin. Ehkäpä tuoresiirto siis ehti ajoissa.

Toivon, että nyt tärppäisi, kun tallinvaihtostressikin alkaa olla takana. Toivomisen ohessa yritän pysytellä pessimistinä, joka ei pety. Vaikka kyllähän minä silti petyn, jos ei varsaa tulekaan.

P.S. Sillä aikaa kun Ruusa oli hakemassa uutta vauhtia lisääntymishankkeelle, sen tarhanaapuri lakkasi panttaamasta omaa varsaansa. Sattumaa vai ei? En ole vielä kehdannut tuppautua sitä ihastelemaan.