Yli puomien

Ruusan kyljet alkavat vähitellen olla näyttelykuntoiset (olematta silti mahdottoman laardiset), mutta niitä kaivattuja selkäfileitä ei edelleenkään ole selkärangan kummallakaan puolella näkynyt. Ehkäpä ongelma siis vaatii muutakin kuin rutkasti apetta.

Tuumasta toimeen, siis puomitreeneihin.

Maalaistallilla ei ole estekalustoa tai kenttää, mutta kun löytyy kohtalainen pohja ja käyttää vähän mielikuvitusta, tarjoutuu  mahdollisuus pieneen puomitreeniin.

Kuvassa vasemmalla näkyy harjoitus, jonka fysioterapeutti neuvoi aika tarkkaan vuosi sitten, kun Ruusan äiskän selästä oli löytynyt monta vikaa. Mummoponin kanssa ei ehditty tätä treeniä tehdä, mutta kokeilen harjoituksen tehokkuutta nyt sitten teiniponin kanssa.

Idea on se, että poni joutuu ympyrällä kävellessään ottamaan ulkojalalla pitkää askelta ja sisäjalalla korkeaa, mikä jumppaa selän kannatteluun tarvittavia lihaksia. Edistyneemmät voivat kohottaa ulkoreunaa sisäreunan sijaan. Tällöin ulkojalka joutuu ottamaan sekä pitempää että korkeampaa askelta.

Jos on aloittelija, kuten me, voin suositella aloitustilanteeksi ihan vaan sitä, että puomit ovat kokonaan maassa, kuten kuvassa oikealla.

Juoksuttajanhan on tässä asetelmassa tarkoitus seistä tyynesti tötsien välissä keskellä, kun poni kiltisti kiertää ympyrää ja matkallaan ylittää puomit. Niinhän se Ruusakin heti tajusi tehdä. Siis ainakin omissa kuvitelmissani.

Todellisuudessa poni ihmetteli, miksi mami yrittää ohjata sitä päin maassa lojuvia rojuja. Ponin ohjaaminen osoittautui haasteellisemmaksi kuin haaveilu. Juoksuttajalla olivat linjat pitkän tauon jälkeen pahasti hakusessa ja naru jatkuvasti solmussa. Irtojuoksutus on paljon helpompaa!

No, alkuunhan riittää ihan vain pari toistoa. Kuvat puomiharjoituksesta piti kuitenkin ottaa ilman ponia.

Mutta pitihän sitä vielä kokeilla estehyppelyäkin. Koska sekä fyysiset että henkiset resurssit olivat lauantaisessa sessiossa rajalliset, estehyppelöt suoritettiin yhden ristikon yli. Korkeutta tällä komeudella oli varmaankin lähes 30 senttiä.

Tätä sitten muutaman kerran täti edellä ja poni perässä (juoksuttaen poni totesi, että miksi hypätä kun ohikin pääsee). Seuraavalle hypytyskerralle pitää muistaa ottaa omiin jalkoihin lenkkarit lantsareiden sijaan, ettei tule pudottaneeksi puomeja itse ennen kuin poni ehtii ponnistuspaikkaan. Ja taskuun kannattaa ehkä varata vähän vähemmän tavaraa, että housut pysyvät paremmin ylhäällä.      

Minulla oli myös sellainen visio, että testaan lyhyen puomitreenin päätteeksi vielä ajohommia, ovathan Hevosmessuilta ostetut raviohjat edelleen käyttämättöminä kauppiaan solmimassa nipussa. Voin kuitenkin ihan vinkkinä mainita, että kannattaa avata se naru etukäteen eikä ruveta ähertämään siinä vaiheessa, kun on ensin humpsutellut itsensä tuskanhikeen puomiharjoituksilla ja poni viuhtoo vieressä mäkäräisistä raivona.

Puomit osuivat ihan sattumalta Ruusan raviin sopivasti. Ehkä hiukan yllättäen harjoitus onnistui paremmin vasempaan kierrokseen, kun yleensä Ruusa on ollut yhteistyöhaluisempi oikeassa kierroksessa.

Niin että tehtiinkin sitten vähän lisää juoksutustreeniä, jota varten rakensin puomeista ylläolevassa kuvassa näkyvän radan. Harjoituksista tuli vähän riehakkaammat kuin olin suunnitellut ja poni hengästyi aika lailla. Ei kumminkaan köhäissyt, vaikka tarhasta ottaessa yskäisyn päästikin.

Totuttuun tapaan saimme aikaan myös kunnon tahtojen taistelun. Mutta ehkä vähän vähemmän totuttuun tapaan riekkuva ja niskuroiva poni muuttui kohtalaisen nopeasti melkein mallioppilaaksi. Kyllä se taitaa kipeä olla.

Ruusa kumminkin palautui yllättävän nopeasti.

Ehkäpä tästä sittenkin voi tulla käyttöponi? 

P.S. Mätsäri jäi Ruusalta sittenkin väliin.