Olisihan se tavallaan helppo ratkaisu, vaihtaa vain ponia. Pääsisi näistä huolista, ehkä saisi sitten jotain vähän pienempiä uusia murheita tilalle. Mutta en minä voi, en ainakaan nyt hetipaikalla. Miksi en?
"Koska juuri se on minun ruusuni."
Näin perustelee Pikku Prinssi -kirjan päähenkilö sitä, miksi hänen hoivaamansa ruusu on kaikkia muita ruusuja tärkeämpi. Koska juuri sitä ruusua prinssi on kastellut ja suojellut. (Ehkä jonakin päivänä pystyn lopettamaan Pikku Prinssin lainaamisen, mutta en vielä tänään.)
Samalla tavalla minun Ruusani on ihan erityinen siksi, että olen antanut sille aikani ja sydämeni. Juuri sille olen valinnut vanhemmat. Juuri sen alullepanossa olin mukana ja juuri sitä olen kesyttänyt melkein sen ensiaskelista saakka. Juuri sen molemmat vanhemmat olen tuntenut pitkään ja monia sisaruksiakin molempien vanhempien puolelta. Juuri tämä poni on minulle läpeensä tuttu.
Ja juuri tämä poni, kaikesta tuitturoinnistaan huolimatta, pitää juuri minua omanaan.
Se jos mikä on jotain.
 |
| Ruusa ja omistaja, kun kaikki oli vielä hyvin. Kesällä 2011. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti