Vihdoinkin sopiva loimi

Ruusa-parka. Omistajansa saamattomuuden vuoksi sillä ei ole tälle keväälle ollut kesälämpöiseen sadesäähän sopivaa peitettä. Helatorstaina tallinpitäjä oli siksi pukenut ponille fleecevuorellisen sadeloimen, koska aamulla satoi solkenaan ja sokeriponi tunnetusti vilustuu pienestäkin kastumisesta.

Iltapäivällä sade oli kumminkin tyssännyt ja lämpötila kivunnut lähelle 20:tä astetta. Onneksi tallinpitäjä oli ollut kotona pelastamassa Ruusa-rukan omaan hikeensä keittymiseltä. (Ponin ruumiinlämpö oli kuitenkin lähtenyt taas nousuun.)

Onneksi myös poninomistaja oli viimein saanut päätettyä, millainen loimi seuraavaksi ostetaan ja jopa saanut aikaiseksi käydä heti alkuviikosta ostamassa sellaisen.

Ruusalla on nyt sitten kokonaan vuoriton ja vastustamattoman turkoosi takki näille kesäisille sadekeleille eikä sen toivottavasti tarvitse enää horjua lämpöhalvauksen rajamailla.

Halleluja, uusi loimi tuntuisi istuvankin.

Uusi loimi istuu, vaikka onkin reilua kokoa. Poni ei kyllä ole parhaimmillaan tässä kuvassa.

Edestä kapoisen ponilapsen vaatettaminen on tuottanut melkoisen määrän harmaita hiuksia. Ensinnäkin kesään sopivia kaulakappaleellisia ponikokoisia takkeja on tarjolla todella vähän. Toisekseen tuntuu, että likipitäen kaikki ponikoon loimet on tarkoitettu aikuisille shettiksille (joiden käsittääkseni kuuluisi olla suhteellisen leveitä edestä), ei tällaisille etumuksestaan vielä sironpuoleisille teiniwelsheille.

Tästä syystä suhtauduin epäillen myös Bucasiin, vaikka moni oli sitä mainostanut kaidalle konille sopivaksi vaihtoehdoksi.

Kun näin loimen varsani yllä, tajusin. Siinä, missä muissa loimissa on ollut lapalaskokset - jotka useimmiten armaan ponini yllä sijaitsevat lopulta jossain aivan muualla kuin lavan kohdalla - Bucasissa jalan liikkeelle on jätetty tilaa loimen etupuolelle. Siinä on siis sellainen erillinen (pehmustettu) läppä ryntäillä, joten on aikalailla sama, mihin kohtaan heppasen etukintut loimen etuosassa sijoittuvat.

Kun loimessa ei ole lapalaskoksia, vaan edessä erillinen läppä, loimi sopii myös kapoiselle. Nerokasta!

Vaikka Google on usein kaveri, se ei tällä kertaa osannut kertoa, mistä tällaisen loimen voisi ostaa. Onneksi on nettiyhteisöjä, joissa ponitäti saa tuskailuilleen sekä vertaistukea että konkreettisia neuvoja. Yhteisöstä löytyi tieto sopivasta loimesta ja vielä sopivasta kaupastakin.

Hipposportissa Espoossa oli hyvä loimivalikoima ja sen verran tehokkaat myyjät, että mukaan tarttui myös sellainen Power Cooler -kuivatusloimi, jota Hevosmessuilla ihailin. Ja se vielä maksoi paljon vähemmän kuin messuilla. Lisäksi tehokas myyjä sai mahdutettua ostoskoriini myös hyönteiskarkotetta, joka on kuulemma paitsi myrkytöntä niin myös tosi tehokasta. Niin varmaan. Mutta kokeiltava on ennen kuin tuomitsee. 

Bucas Power Cooler ei istunut ihan yhtä hyvin kuin sadetakki, mutta eiköhän tästä kumminkin kesän näyttelyihin valmistautumisessa ole apua. Etenkin kun loimi on kevyt, joten käy lämpimämpään säähän kuin fleece.

P.S. Pääosa helatorstaista kului welsh-yhdistyksen järjestämällä tuunaus- ja esittämiskurssilla. Hyvin antoisaa. Mutta kyllä se vaan taitaa niin olla, että jos aikoo saada Rupsulle edes kohtalaiset pisteet kesän näyttelyistä niin on vähennettävä sen tukan pituudesta noin 2/3 ja paksuudesta ehkä 3/4. Ja minä kun olen jo mennyt vähän kiintymään ponini runsastukkaisuuteen. Varmaan tirahtaa tippa silmäkulmaan, kun joudun riistämään poniltani sen luomuharjan.

Tukkaa riittää. Kaulan kapeimmassa kohdassa pituus menee noin 10 cm kaulan alapuolelle...
Eli pituutta pitää ottaa pois joku 30 cm...