keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Miten valita hyvä tallipaikka?

Olen monesti kehuskellut sillä, miten hyvin olen osannut valita tallipaikkani. Enimmäkseen tallinvaihdokset ovat johtuneet omasta uudelleensijoittumisestani tai muista logistisista syistä.

Luulin siis olevani aika hyvä valitsemaan tallipaikkaa, kunnes muutama vuosi sitten onnistuin  tekemään floppivalinnan peräti kahdesti peräkkäin. Toinen kerta oli kyllä pakkorako, jossa ei sopivalla aikavälillä (=välittömästi) löytynyt ihan sitä oikeaa paikkaa.

Silloisesta tallipaikanhakukierteestä - ja vähän jo sitä aiemmista valinnoista - olen oppinut ainakin jokusen asian.

Pieni throwback viime kesään. Tyytyväisiä poneja ja vähän hevosiakin.


Ensinnäkin, ei pidä sivuuttaa omaa vaistoa. Tallipaikan vaihto on stressiherkälle ihmisyksilölle aina ahdistava tilanne, mutta jos tallipaikkaa katsoessa tulee olo, että tallinpitäjän kanssa ei olla ihan samalla aaltopituudella, kannattaa jatkaa etsimistä.

Tai jos tallinpitäjä kiireidensä vuoksi unohtaa sovitun tapaamisen eikä ilmaannu paikalle, voi olla että kiireitä on muutenkin liikaa tallin pyörittämiseen.

Toisaalta jos tallinpitäjä jokaiseen onnistuuko-kysymykseen vastaa hymyillen kyllä, kannattaa ryhtyä skeptiseksi. Jees-henkilöltä vaikuttava todennäköisesti tekee ongelman kaikista niistä asioista, joihin tallipaikkaa esitellessään sanoi "totta kai onnistuu". Tai sitten suostuu jokaisen toiveisiin ja niiden välissä poukkoillessaan väsyy. Ihminen, joka jämptisti vetää tekemisensä rajat, sen sijaan usein tekee ja jaksaa tehdä sen, mitä lupaa. 

Toisekseen ei pidä luottaa ainakaan tuntemattomien ihmisten lupauksiin jostain tulevasta. Jos pihatto ei ole vielä ihan valmis, siitä ei valmista välttämättä koskaan tulekaan. Ei kannata luottaa, vaikka joku yhteinen tuttu menisi tyypistä takuuseen.


Kolmannekseen, aina pitää kysyä, onko kirjallista sopimusta. Jos on, se kannattaa lukea ajatuksella ennen kuin lukitsee vastauksensa.

Ei nimittäin ole kivaa, jos sopimuksessa yllättäen lukeekin vaikka sellaista, että omistaja on vastuussa hevosensa muille hevosille aiheuttamasta vahingosta - myös yhteistarhauksessa (omalle hevoselle voi halutessaan ottaa sairauskuluvakuutuksen, toisen hevoselle ei).

Tai jos osa tallivuokrasta on tarkoitus korvata työllä, on hyvä tietää etukäteen, jos tallivuorot on kirjattu sopimukseen tyyliin "viidesti viikossa ja tallinpitäjän lomien tai sairastumisten aikana"...

Yllä olevat sopimukset ovat esimerkkejä todellisesta elämästä.

Ensimmäisessä tapauksessa tajusin pyytää sopparia vasta, kun niin sanotusti oli jo kakat housuissa eli poni jo siirretty. Kyllä, erittäin tyhmästi tehty ihmiseltä, joka ei ollut tottunut kirjallisiin tallipaikkasopimuksiin.

Tyhmyydestä hiukan viisastuneena en haksahtanut esimerkki kakkoseen, jossa tallivuokra olisi melko runsaasta ja käytännössä täysin ennalta-arvaamattomasta työvelvoitteesta huolimatta noussut lähelle vastaavan täysihoitopaikan tasoa. 

Työtä riittää nykyisessäkin tallipaikassa, mutta sentään vain omien ponien verran.


Koska olen aika tarkka siitä, miten ponejani kuuluu hoitaa, kysyn potentiaaliselta tallinpitäjältä erikseen aivan jokaista asiaa, jolla on minulle merkitystä.

Montako kertaa päivässä heinä, montako kertaa väkirehut? Millaista heinää, eihän sitä yllättäen vaihdeta säilöstä kuivaan tai vähäsokerisesta sokeriseen? Millainen päivärytmi tallilla on? Onhan vettä jatkuvasti saatavilla myös talvella? Missä voin liikuttaa poniani, millaiset maastot? Mitä, jos ponini sairaus tai joku äkillinen vamma vaatii hoitoa useamman kerran päivässä - voinko käydä vaikka puoliltaöin hoitamassa, jos en töiden takia aiemmin pääse? Nuo nyt ihan vaan muutamana esimerkkinä aihepiiristä.

En tiedä, montako tallipaikkaa on mennyt sivusuun siksi, että hakutilanteessa epäilemättä vaikutan täysin hysteeriseltä. Mutta mitä yksityiskohtaisemmin selvittää asiat etukäteen, sitä levollisemmin mielin voi tehdä muuttoa. Sanottu pätee ainakin tällaiseen kieltämättä hiukan hysteriaan taipuvaiseen ponitätiin.



On yllättävän monia erilaisia tapoja pitää hevosia. Monet niistä ovat minusta vääriä, mutta jonkun muun mielestä ainoita oikeita.

Joten  jos haluaa harrastaa ilman ylimääräistä ahdistusta, kannattaa valita sellainen paikka, jossa tallinpitäjän käsitys hyvästä hevosenpidosta on oman käsityksen kanssa mahdollisimman yhteneväinen.

Siinäpä tulikin tämän tekstin tärkein oivallus ja pointti.

Monella tallilla minun tapani käsitellä ponejani voisi saada kanssahevostelijat pyörittelemään silmiään. Mutta onneksi olen päätynyt kukkahattuiluineni tallille, jossa paitsi olen samoilla linjoilla tallinpitäjän kanssa, myös edustan kävijäimistön valtavirtaa. (Edit: olen sen verran hyvin kuitenkin myös aikaisemmat tallipaikat valinnut, että ei ole ollut silmänpyörittelyä niissäkään.)

Varsankin kesyttäminen on ollut mukavaa, kun esimerkiksi riimun pukeminen ensimmäistä kertaa kaksikuiselle saa aikaan kanssailoitsemista eikä tuhahduksia, että olisihan sen pitänyt olla sillä päässä jo kaksi kuukautta.

Se, että kaikki ovat samanmielisiä, ei tietenkään ole sattumaa, vaan tallinpitäjän valinnan tulosta. Ja homma toimii.

10 kommenttia:

  1. Just samasta aiheesta, tai aihetta sivuten, odottaa luonnos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka sattuikaan! Tämä oli lojunut puolivalmiina luonnoksissa jo useamman vuoden, nyt sitten tuli sellainen olo että voisin tehdä loppuun ja julkaista. Oletko päätynyt yhtään samaan lopputulokseen?

      Poista
    2. En ole saanut vielä loppuun saakka tehtyä...
      Vaikka meilläkin kaikki paikat ovat olleet hyviä just siihen hetkeen ja mistään ei ikinä ole tarvinnut ovet paiskuen lähteä. Päinvastoin.

      Poista
    3. Minäkään en ole lähtenyt mistään ovet paukkuen, vaikka yhdestä kyllä teki mieli, kun tallinpitäjä oli rikkonut (suullista) sopimustakin. Mutta vaikka hulluista tallinpitäjistä saa jatkuvasti somesta lukea juttuja niin sellaista ei ole kyllä minulle sattunut. Kukaan ei ole esim. suuttunut paikanvaihdoksesta. Ihmettelen kyllä miksi suuttuisikaan, eihän kukaan asiakas ole korvaamaton.

      Poista
  2. hyvin kirjoitettu. Minäkin olen oppinut kantapään kautta suurimman osan tallipaikaa koskevista asioista. Nykyään mm. kysyn sitä, että miten toimitaan jos hevonen yllättäin kuolee - onko irtisanomisaika silti voimassa. ;)
    Toi sopimuksen lukeminen etukäteen olisi hyvä juttu. Mie olen aina lukenut sen siinä vaiheessa, kun poni on jo siirretty ja kieltämättä - viimeksi siinä tuli yksi aika isokin yllätys. Mut asian kanssa on selvitty.

    Miekin varmaan monen mielestä kuulostan hysteeriselle ja saatan sitä joskus ollakin, mutta pidän itseäni kuitenkin helppona asiakkaana. Olen pitkälti tyytyväinen, kun hevonen pääsee ulos ja sisään, se saa heinät ajallaan ja sillä on vettä. Ja että saan soiton jos on jotain epäilyttävää voinnissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo irtisanomisaika kuolemantapauksessa, sellainen varmaan tulee mieleen vasta kun on ensimmäisen kerran joutunut yllättäen lopettamaan hevosensa. Olen minäkin kerran joutunut, mutta silloin ei tullut tallinpitäjän kanssa ongelmia. Sekin paikka oli aivan ihana, en olisi ponia elävänä sieltä vienyt mihinkään.

      Minä en ehkä ole asiakkaana helpoin mahdollinen, mutta yritän olla mahdollisimman vähäksi vaivaksi. Hankalalta voin tuntua siinä vaiheessa, jos ponini vointi on huono syystä tai toisesta, koska silloin usein toivon, että voitaisiin kokeilla jotain muutosta.

      En ehkä ole ihan mahdotonkaan, kun suurin osa entisistä tallinpitäjistä on jäänyt Facebook-kavereiksi. Ruusan emän toiseksi viimeistä tallinpitäjää olen välillä pyytänyt kuskiksi vaikka klinikkareissulle (jos on esim. sellainen sää, etten uskalla omalla ei-nelivedolla lähteä) ja kyseisen ponin viimeisen tallinpitäjän kanssa olemme vuokranneet yhdessä laiduntakin parina kesänä. Pääsääntöisesti tosi mukavia tyyppejä on sattunut tallinpitäjiksi, tai olen osannut valita.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen aihe. Se mikä toiselle on hyvä, voi toisen mielestä olla huono. Omalla kohdallani kävi kyllä niin, että suosittelin tallia monelle tutulleni. Oli todellakin hyvä hoito, ammattitaitoinen ja kaikin puolin olin tyytyväinen ja hevonen myös. Loppujen lopuksi näistä tutuistani lähtivät jokainen nopeasti pois kun kemiat eivät tallinpitäjän kanssa kohdanneet ja päädyin sitten itsekin samaan ratkaisuun kiusallisesta tilanteesta johtuen. Tallinpitäjää arvostan edelleenkin, ammattitaitoa, olosuhteita. Tästä opin sen, etten enää suosittele yhtäkään paikkaa, vaikka se omasta mielestäni olisi sopiva, voi se olla toiselle ihan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, yhden hyvä paikka voi olla toisen huono. Riippuu niin siitä, mitä itse painottaa. Aina joutuu tekemään kompromisseja, joten pitää vaan päättää, mitkä ovat ne asiat, joista ei voi tinkiä ja mitkä sitten sellaisia, joilla ei ole niin ehdotonta merkitystä. Riippuu tietysti hevosestakin, mistä ei voi tinkiä ja mistä voi.

      Kemiat tallinpitäjän kanssa ovat kyllä tosi tärkeät. Tai ainakin siis tuo, minkä tekstissä mainitsin, että ollaan isoissa linjoissa samaa mieltä. Kaikista yksityiskohdista ei koskaan ole toisen ihmisen kanssa täysin samaa mieltä, mutta ne harvemmin sitten ovat kynnyskysymyksiä.

      Poista
  4. Niin. Toisen roska on toisen helmi, tässä teidänkin tapauksessa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt mielelläni käyttäisi sanaa roska mistään tallipaikasta, mutta kaikki eivät sovi kaikille.

      Meidänkin tallipaikoista melkein jokaisessa on ollut perushyvä hoito ja tallinpitäjällä aito halu hoitaa hevoset hyvin. Olen kuullut, että jotkut pelkäävät pitää tallivapaita, koska eivät voi luottaa hevosensa hoitoon, mutta minun kohdalleni ei ole sellaisia talleja sattunut.

      Poista