Albert Gopro-kameralla ja erotreeniä

Jos olet joskus miettinyt, miltä näyttää vapaana juoksenteleva varsa emän selästä käsin niin nyt on mahdollisuus nähdä. Tosin vain still-kuvina, koska en sittenkään ihan osannut käyttää tallinpitäjän lainaamaa Gopro-kameraa.

"Voi ei, kohta se taas tulee päälle", miettii Ruusa.

Aletaan tosiaan olla siinä pisteessä, että Albertin mukana pitäminen Ruusan ratsastuksessa tai muussa ei-vapaassa liikutuksessa ei ole enää kivaa kenenkään muun kuin Albertin mielestä.

Myös on ollut viitteitä siitä, että Albertin sisäinen ori pyrkii pontevahkosti pintaan. Torstaina oriuden aste saavutti sellaiset mittasuhteet, että oltiin jo hyvin lähellä äidin ja pojan äkillistä asumuseroa.

Sitten pikkumies sai lauman johtajaor... eikun -ruunalta sen verran noottia toiminnastaan, että isojen poikien leikit vaikuttaisivat toistaiseksi unohtuneen.

Ja taas se tulee.

Vaikka kahdeksankuinen ei yleensä ole vielä täysin lisääntymiskykyinen, senikäistenkin alulle panemia varsoja on kesyhevosten keskuudessa elänyt. Äidin ja pojan rakkauslasta emme tosiaankaan toivo.

Ponnyjen yhteiselo tulee siis päätökseensä todennäköisesti hyvinkin pian.

Albertilla ei vieläkään ole ikätoveria vieroituksen iskua loiventamassa. Se saanee kuitenkin poikamiespihattoon kaveriksi nykyisen bestiksensä, leikkisän aikuisen ruunan. Niin että eiköhän se selviydy.

Tänään aloitimme eroon valmistautumisen harjoituksella, jossa Albert jää tarhaan, kun äiti lähtee jumpalle.

Varmuuden vuoksi en kuitenkaan lähtenyt matkaan Ruusan selässä, vaan otin pitkästä aikaa esiin pitkät ohjat. Arvelin, että jalat maassa olisi turvallisempaa kuin persus penkissä, jos ja kun varsan kiljunta herättäisi äitiponissa hysteerisyyttä.

Mitä vielä!

Varsa kyllä huusi kurkku suorana koko sen ajan, kun olimme Ruusan kanssa lähipellolla ohjasajossa, mutta äitiponi ei näyttänyt merkkejä villiintymisestä.

Ihan kuin Ruusa olisi huokaissut, että huh, viimein hetken rauha. Tamma tassutteli menemään aivan tyynenä. Silloin tällöin vähän kuunteli lapsensa hätähuutoja, mutta kertaakaan ei vastannut.

Jotain jännää näkyvissä.

Tällä kertaa Albert taisi olla ainoa, jolla ei ollut kivaa.

Erovalmistelut alkoivat kuitenkin siinä mielessä lupaavasti, että varsa pysyi koko harjoituksen ajan toivotulla puolella aitaa. Ja kun talutin Albertin emänsä viereen puurolle, se käveli tarhasta talliin ilman mitään ylimääräisiä kuvioita tai edes kiihdyttelyitä.

On se kiltti poika.

P.S. Nämä kuvat ovat tiistailta. Lumi suli jo.