sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Helppoa kuin heinänosto - ja mitä väliä on kuidun määrällä

Helppoa kuin heinänteko, siinäpä sarkastinen sanonta, joka sopii hyvin paitsi heinän tekovaiheeseen, myös poneille passelin karkearehun hankkimiseen. 

Kuvituskuvaksi joskus syksyllä otettu kuva Albertsiinista.

Meillähän heinän hankinnasta huolehtii tallinpitäjä, mutta hän pitää meidät muut aiheesta hyvin ajan tasalla.

Tänä syksynä luulimme jo, että meitä lykästi, kun valitulta viljelijältä tuli esikuivatusta säilöheinästä tällainen analyysi (taulukon olen aivan itse lukijan palvelemiseksi askarrellut):

Tavoitearvoista on eri lähteissä vähän eri versioita, tähän olen laittanut alimmasta löytämästäni korkeimpaan. Analyysin arvoista olen kursivoinut ne, jotka poikkeavat viitearvoista.


Erityisesti viimeinen lukema lämmitti kovasti kaviokuumeponin omistajaa. Sokeria on todella vähän.

Toki myös valkuaista on hieman alakanttiin, mutta toisaalta ponnyjen massuihin päätyy runsaanpuoleisesti karkearehua. Proteiinia pitäisi siis tulla pienellä lisärehustuksella tarpeeksi. Myös sulavuus (D-arvo) on analyysin mukaan hiukan alhainen, mutta täyttää kuitenkin minimivaatimukset. Kuitua on hieman tavoitetta enemmän, mutta ei dramaattisesti.

Ponylandiassa kaikki hyvin siis?

Näin luulimme, kunnes poniemme ulkomuoto ja alkoi - varsin nopealla tahdilla - muuttua.

Vatsanahat pingottivat, mutta nahan ja kylkiluiden välissä oli niukalti pehmikettä. Selkäpuolelta alkoi kadota tavaraa. Lopputuotoksen koostumus muuttui kovin tikkuiseksi ja ajoittain veteläksi, jopa ripulia esiintyi.

Joku voisi pitää tätä ponia pullukkana ja kysellä laihdutusohjeita, mutta oikea lääke on laadukkaampi eväs. Proteiinia on jo tässä roimasti lisätty. Toisin kuin suhruisesta kuvasta voisi päätellä, ponilla ei oikeasti ollut huono karva.  


Aluksi luulimme, että pieni ponipopulaatiomme oli joutunut aggressiivisen matohyökkäyksen kohteeksi. Voimakas madotus ei kuitenkaan muuttanut tilannetta. Eikä psyllium, jota saivat kuurin kaikki paitsi Albert (ja sekin sai myöhemmin).

Vaikka D-arvo oli heinässämme analyysin mukaan vain hieman alle ihanteen, syöjien vointi kertoi jotain ihan muuta. Sulamatonta kuitua oli selvästikin yli tarpeen. 

Liika sulamaton kuitu on hevoselle haitaksi, koska se vähentää ravinteiden sulavuutta ja heikentää suoliston pieneliökantaa (mm. Saastamoinen 2008).

Toisin sanoen ruoansulatusjärjestelmä joutuu ylitöihin samalla kun eliöresursseista leikataan. Ei ole silloin suolistotulehduksenkaan mahdollisuus poissuljettu, saati lievempien ruoansulatusongelmien. Aineenvaihdunta on kovilla. Jotkut väittävät, että liiasta kuidustakin voi tulla jopa kaviokuume, onhan sairaudella usein aineenvaihdunnallinen tausta.

Joka tapauksessa herkkämahaisen olo on liiasta kuidusta tukala. Ulospäin näkyvistä oireista päätellen se tuntuu suunnilleen samalta kuin jos maha on täynnä ilmaa. (Jos et yhtään tiedä, miltä se tuntuu, ole onnellinen.)

Ruusa uudenvuodenaattona 2017, kun alkuperäinen heinä on jätetty kokonaan pois noin kuukautta aiemmin. Poni seisoo hassusti alamäessä. Mutta ainakin minä näen tässä selvän muutoksen. Ponilla on tässä enemmän rasvaa kylkiluidensa päällä kuin edellisessä kuvassa, muttei vieläkään paljon. 

Jo muutaman kanttipaalin jälkeen tallinpitäjämme veti johtopäätökset ja kääntyi toisen tuottajan puoleen. Ulkoisesti nämä kaksi heinää näyttivät väriä ja korren paksuutta myöten tismalleen samalta, mutta syöjien yleiskunnossa tapahtui muutos.

Uuteen heinään siirtyneiden koekaniinien mahan toiminta normalisoitui välittömästi ja aika nopeasti alkoivat vatsalinjatkin virtaviivaistua. Pian muutkin hylkäsivät alkuperäisen heinän.

Vain Ruusa ja Albert jatkoivat ensimmäisen heinän syömistä. Uudella laadulla korvattiin vain osa päivän heinäannoksesta, koska siitä ei ollut analyysiä. Kun sellainen myöhemmin saatiin teetettyä, tulos näytti tältä:



Analyysin mukaan alkuperäinen heinä olisi siis tätä uutta pääosin parempaa. Mutta edelleenkin syöjien vointi kertoo jotain muuta.

Tässähän alkaa vannoutuneimmankin datafanin käsitys kallistua siihen suuntaan, että analyyseillä voi heittää vesilintua. Tai en nyt ehkä kuitenkaan ole ihan valmis sellaiseenkaan. Vaikka heinän laadun tärkein mittari on ponin vointi, kaviokuumetaustainen poni soveltuu heikosti heinän sokerimäärän koe-eläimeksi.

Tällaisen tapauksen kanssa analyysi kannattaa ottaa, mutta se pitää ymmärtää parhaimmillaankin suuntaa-antavaksi. (Niin olen ajatellut kyllä tähänkin asti.)

Kuvaajalta aika omaperäinen rajausratkaisu, mutta tästä näkyy aika hyvin tuo Ruusan tämänhetkinen lihavuuskunto. Lihasta ehti kadota syksyn mittaan etenkin selästä aika lailla, mutta nyt maha on maltillinen ja kylkiluiden päälle on saatu jo pikkuisen tavaraa. Paljon ei uskalla antaa kertyäkään, kun ponilla on kaviokuumetausta. 

Takaisin tuoreimpaan analyysiin. Se jätti kaviokuumetoipilaan omistajan kysymykselliseen tilaan.

Vaikka sokeria on maltillisesti, kaviokuumetaustaiselle pitäisi olla vielä vähemmän. Lisäksi valkuaisen määrä on lähes mille tahansa hevoselle riittämätön ja etenkin yhdelle edelleen imettävälle sekä toiselle kohisten kasvavalle.

Kompromissina ostin yöheiniksi Goldengrassia kysyttyäni ensin eläinlääkäriltä, onko sillä mitään merkitystä, jos poni syö vain osan heinistä vähäsokerisempana versiona (kuulemma on). Lisäksi laajensin ponien ruokalistaa soijarouheella. Näiden lisäysten ja alkuperäisestä heinästä luopumisen tulokset alkoivat näkyä parissa viikossa. (Ks. kuvat yllä.)

Kesällähän ponit söivät vallan Goldengrassia ja Ruusa olikin ensiluokkaisessa lihavuuskunnossa. (Ainakin minusta, laitan kuvan alle vaikka se on jo kertaalleen käytetty tässä tekstissä.)

Tässä ponny on jo siirtynyt tuohon ensimmäisen analyysin heinään, mutta ulkomuoto on vielä pitkälti Goldengrassin aikaansaama. ©aaveen.net
Kokemukseni mukaan kultaheinä on juuri niin hyvää kuin väitetään. Miinuspuolena pitää kuitenkin mainita hinta, joka ylittää ainakin keskituloisen poninomistajan budjetin. Hinta on normiheinään verrattuna ainakin tuplat eli jotain 60 senttiä kilolta. Jo tämä riittää perusteeksi vain osittaiseen siirtymään, vaikka tällainen ruoan laadun vaihtelu ei hevosen ruoansulatukselle optimaalisin ratkaisu olekaan.

Toinen ja ehkä vielä tärkeämpi syy on laumallinen. Jos syötän poneille ihan eri heinää kuin muille, ne eivät voi olla laumassa. Ja lauma on kyllä tuollaiselle seitsenkuiselle viikarille ihan ehdoton. 

Albert tutustuu setäponiin. Kuva on ainakin pari kuukautta vanha.


Todellakin, heinän hankinta on lähes yhtä helppoa kuin heinänteko. Mutta ratkaisut löytyvät, kun tarpeeksi veivaa. Ponnyt ovat siis nyt päivät laumassa ja yöt erillään toisessa pihattotarhassa.

Porukassa on nyt viisi jäsentä ja homma toimii aivan loistavasti. Albert on jopa saanut uusimmasta tulokkaasta, 15-vuotiaasta ruunasta, itselleen bestiksen. Joskus parikymppinen setäponikin suostuu leikkiin. Ruusa on kyllä vähän jäänyt ilman omaa ystävää - ja kaiken huipuksi itsensä kuningattareksi mieltävä tamma joutuu nyt väistämään kaikkia muita aikuisia. Laumassa on kuitenkin hyvä sopu ja se on pääasia. 

20 kommenttia:

  1. Ripen olotila muuttui vasta, kun osa liiankin hyvin sulavasta heinästä korvattiin oljella eli sillä huonosti sulavalla kuidulla. Kuituhan hidastaa myös sokerien imeytymistä ja tasoittaa sokeripiikkejä. Toki samalla muutettiin myös muu ruokinta sopivaksi ja hivenaineiden saanti laskettiin. Mutta mitään huonoa en ole huomannut, vaikka kuitu lisääntyi.
    Rippe on myös syönyt heinää, jossa sokerit lähenteli kahta sataa. Ihan ongelmitta ja pysyen hoikkana. Kyseinen heinä oli kuivaa ja sen D-arvo oli maltillinen ja sulamattoman kuidun määrä suositeltua suurempi. Sensijaan sille ei tuntunut sopivan kovinkaan hyvin heinä, jossa sokerit 80, mutta sulavuus todella hyvä. Sitä se sai, kun nyt sairastui keväällä. Tosin se oli myös lihava ja saanut sitä heinää liikaa.
    Ei tässä oikein aina tiedä, että mikä olisi parasta. :D

    Kylkiluut on meilläkin tällähetkellä turhankin hyvin näkyvissä, mutta uskon liikunnan ja lihasten korjaavan ongelmaa.

    Mitä tulee analyysien luotettavuuteen; siitä olen ihan samaa mieltä. Jopa sokerien osalta. Todistettavasti samasta heinästä sokerien määrä voi vaihdella kaikkea väliltä 90-200 riippuen siitä, kuka näytteen ottaa, miten ja millaisesta erästä.
    Lisäksi yksi syksy mekin talliporukan kanssa ihmeteltiin, kun kaikkien hevoten kakka muuttui ihan keltaiseksi ja melkein kaikilla oli jonkinlaista ongelmaa. Ja analyysin mukaan heinä oli oikein hyvää, joskin valkuaisköyhää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota en tullutkaan ajatelleeksi, että voihan se toimia noinkin päin. Loogista kyllä, että jos heinä sulaa huonommin niin myös sokereita imeytyy siitä vähemmän. Kiitos taas kerran erinomaisesta näkökulmasta asiaan!

      Varmaan nämäkin ovat yksilökohtaisia juttuja, tosin meillä ihan kaikille tuli enemmän tai vähemmän pallomahaa tuosta heinästä. Kuulemma sama päti jopa kaneihin, joille samaa heinää syötettiin.

      Kyllä se vaan niin on, että vaikka heinä olisi analyysin mukaan kuinka huippua niin se voi silti olla syystä tai toisesta hevosille sopimatonta. Voihan se olla, että ponieni oireet eivät johtuneetkaan kuidusta vaan jostain muusta. Oireet viittasivat kuitenkin kuituun niin vahvasti, että vedimme tällaiset johtopäätökset.

      Poista
    2. Mistä näitä tietää. Joku epäsuhdanne siinä heinäsä varmasti on ollut. Hyvä, kun löytyi tilalle paremmin soveltuvaa. Sokerithan on uudessakin melko maltilliset. Itse varmaan syöttelisin onnellisena vaan sitä. :D Meillä nykyisessä heinässä on 140 ja osa tosiaan siksikin korvattu oljella, jolloin kokonaissokeri vastaa heinää, jossa olisi 100 tai alle.
      En miekään olisi uskonut, että vajaa litra viherpellettiä lopetti meillä sen jokavuotisen kurailun kokonaan. Ja nimenomaan ihan heinäpellettiä, ei alfaa. Vieläkin joka päivä kurkin hännän alle epäuskoisena.

      Poista
    3. Se voi olla aika pienestä kiinni loppujen lopuksi!

      Mutta joo, eihän tuota sokeria hirveästi ole, olen ajatellut kokeilla, menisikö ponien ruokinta ihan sillä. Sitten toki pitää varmaan lisätä väkirehuja, kun Goldengrassissa on kuitenkin aika paljon enemmän proteiinia. Kun tuossa meidän perusheinässä on tosiaan SRV niin alhainen, että jopa parhaat rehunkäyttäjät tarvitsevat valkuaislisän.

      Poista
  2. Hevosen tarkkailu tuntuu olevan osa katoavaa perinnettä (paitsi ilmeisesti teidän tallilla!) ja surullista on katsoa paikkoja missä mennään vain analyyseihin perustuen ja hevosista näkee jos kauas että ne eivät voi hyvin, vaikka paperidata muuta väittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, jos jossain ei tarkkailla hevosia ja muuteta asioita sen mukaan. Sen, miten hevoset voivat, pitäisi edelleen olla tärkein mittari. Toki isot laivat kääntyvät hitaammin ja jossain kymmenien hevosten tallilla on vaikeampi esimerkiksi vaihtaa heinäntuottajaa kesken kauden.

      Yksi tämän tallipaikan valinnan syistä oli se, että tiesin tallinpitäjän olevan oikeasti kiinnostunut hevosten hyvinvoinnista.

      Poista
    2. Komppaan anonyymiä, hevosen tarkkailu jää helposti toissijalle, tilalle on tullut heinäanalyysit, suositukset ja teoreettinen tietotaito on syrjäyttämässä sitä vanhaa, käytäntöön ja kokemukseen pohjautuvaa hevosmiesperinnettä, mikä vähitellen jää pois. En kuitenkaan sano sitä, etteikö nykyinen systeemi toimisi, kultainen keskitie on hyvä. Siltikin vaikka meillä on paljon tietoa, on elintasosairaudet lisääntyneet, hevosten ylipaino on jo yleinen ongelma, mikä lisää riskiä selkään ja niveliin.

      Omassa työssäni olen saanut kohdata vanhoja hevosmiehiä ja paljon on muuttunut, hyvää on paljon tullut, mutta näiden vanhojen hevosmiesten myötä katoaa arvokasta käytännönkokemusta ja -näkemystä.

      Poista
    3. Samaa mieltä, jonkinlainen keskitie olisi hyvä.

      Perinteiset kokemustiedotkaan kun eivät kaikilta osin pidä paikkaansa. Ärsyttääkin, kun jostain asiasta tulee pätevää tutkimustietoa ja osa ihmisistä ei vaan suostu uskomaan, että tapoja kannattaisi jotenkin muuttaa. Ajatusmaailma on, että "näin on aina tehty ja näin on hyvä".

      Esimerkiksi mahahaavoja ei joidenkin mielestä ennen ollut, vaikka oikeasti kyse oli siitä, ettei ollut keinoja niitä todeta. Nykypäivän mahahaavainen on entisajan "vihainen hevonen". Monessa paikassa on vieläkin liian pitkät ruokintavälit ja aamulla väkirehut annetaan tyhjään mahaan, vaikka tiedetään, että tällainen altistaa mahahaavalle.

      Tosiaan, paljon on tullut nykyajan kotkotuksista myös hyvää hevosille. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos hevosen hyvinvoinnista huolehtivat eivät tunnista, milloin hevonen voi hyvin ja milloin ei. Se on minusta kaikkein tärkein hevosenomistajan taito, ja tallinpitäjänkin.

      Poista
    4. Niin hevosilla, koirilla kuin ihmisilläkin, maalaisjärki on usein tipotiessään ja analysoidaan laitteilla jotain, mistä harvat edes oikeasti ymmärtäisivät niin paljon, että voisi hyödyntää saamaansa tietoa. Tarkkailu ja maalaisjärki kehiin ja turha hifistely pois niin moni säästyis turhilta pohdinnoilta. Tämä noin niin kuin karkeasti yleistettynä. :D Ja vielä se, että oon kauhulla seurannut ponien väkirehuruokintaa. Hirveet määrät lapataan kauraa ja muuta valkuaispitoista rehua. Sitte ihmetellään, kun on kaviokuumetta. (Tämä kommentti ei nyt liity mitenkään Ruusan kaviokuumeisiin!!)

      -Hanne

      Poista
    5. Kommentti saattaa hyvinkin liittyä Ruusan kaviokuumeeseen, sillä se sai aika tujuja annoksia ennen kuin sai kaviokuumeen. Oli niin tuoreessa muistissa se, miten laihaksi G pääsi Ruusaa imettäessään, että tuuppasin vähän liikaa ruokaa ponin eteen. Tosin Ruusa sai silloin myös runsaasti melassisiirappia maksaongelmiensa takia, että tiedä sitten, mikä lopullinen syy oli.

      Nytkin ponit saavat aika hurjia väkirehumääriä, mutta tuossa heinässä on tosiaan älyttömän matala proteiini eivätkä ponit ole yhtään paksuja. Olen lisännyt väkirehua hiljalleen aina, kun on tuntunut että alkaa kylkiluut tuntua liikaa. Silti tuossa oli vaihe, jossa Ruusalta putosi aika paljon tavaraa selästä.

      Ennen imetystähän Ruusa sai tyyliin desin mysliä päivässä ja oli silti ihan pyöreä. Todennäköisesti sen väkirehuannos on imetyksen loputtua taas tyyliin pari desiä.

      Poista
    6. Varsalliset tammat menee kyllä helposti aika hurjan näkösiksi imettäessä. Ei varmasti ole helppoa löytää sitä kultaista keskitietä kaviokuumeelle herkän kanssa. :/ Hienosti Ruusa kuitenkin selviytynyt lapsentekourakastaan. Ja tietysti myös omistaja! Albertin kasvamista on niin jännä seurata. :)

      -Hanne

      Poista
    7. Varsallisen tamman ruokkiminen ei ole tosiaan helppoa. Olen kunnostautunut sekä ali- että yliruokinnassa.

      Ruusa ei ole mikään maailman paras rehunkäyttäjä, joten siksi alkuun ylimitoitin ravinnonsaannin. Vaikka maidossa kaiketi tässä vaiheessa on jo paljon vähemmän ravinteita kuin aiemmin niin noinkin iso varsa varmaan imee aikamoisia määriä. Joten pitää antaa kunnolla ruokaakin.

      Poista
    8. Welshit ei oo mun erikoisalaa niin pakko kysyä, että onko ne yleensä millasia rehunkäyttäjiä?

      -Hanne

      Poista
    9. Kyllä kai welsheissä on aika paljon hyviä rehunkäyttäjiä, mutta Ruusan kanssa ei hirveästi ole tarvinnut heinämäärää rajoittaa. Toisaalta pysyy hyvällä heinällä pyöreänä ilman väkirehuakin. Eli Ruusa on aika sellainen sopiva rehunkäyttäjä.

      Moni welshin omistaja kyllä tuntuu tuskailevan poninsa lihomista eli ilmeisesti kaikki eivät ole ihan näin helppoja ruokittavia.

      Poista
  3. Meilläkin huomattiin tänä vuonna "huonon sulavuuden" (suunnilleen samat arvot) omaavan heinän ongelmat. Niin se vaan kaiken ratkaiseva kuivurissa kuivattu, hevosille tuotettu pienpaaliheinä ei tehnytkään autuaaksi, vaikka vuodesta toiseen niin toivoisi. Tosin sulavuuden suhteen ei ole aiemmin tällaista vuotta meille vielä siunaantunut, mutta enivei. Onni on hyvä hevosille tuotettu säilö. Vaikka se kaiken pahan alku ja juuri kuulemma onkin. Ah, heinä. Mikä ihana syy olla erimieltä =D Yleensä, en tarkoita että olisin kanssasi erimieltä, koska en ole.

    Mutta täytyy sanoa, että ei ennen omaa tallia ollut aavistustakaan, miten monimutkainen maailma heinäkauppa on. Sitä tuottajaa ei noin vain vaihdeta, eikä sitä heinää noin vain osteta, eikä sitä ole rajattomasti tarjolla, tai edes joka laatua. Hinnankin olin arvioinut aika pahasti alakanttiin. Onnea on, että löytyi hyvä tuottaja, josta nyt pidetään kynsin hampain kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ymmärrän tallinpitäjien heinäahdistuksen! Tiedän, että jotkut tuottajat vaativat maksamaan koko talven heinät suunnilleen kerralla, joten aika nesteessä ollaan sitten jos se heinä ei sovikaan. Tunnetusti hyvillä tuottajilla ei ole ylimääräistä heinää ja heillä onkin sitten varaa ottaa aika suolaista hintaa.

      Heinän tekeminen tai sen ostaminen on, kuten tässä yritin myös tuoda esiin, hemmetin vaikeaa.

      Mutta tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun ensiluokkaiseksi analysoitu heinä ei olekaan hyvä. Heinässä vaan joskus on jotain sellaista osalle hevoselle sopimatonta, jota analyysi ei tavoita.

      Poista
  4. Onko goldengrass kovin vahvan hajuista säilöheinää? Onko ponisi vatsat ollut kunnossa goldengrass heinällä? Mun pitäisi sitä varmaan myös koittaa kun täällä myös pallerot on kovin tikkuisia ja ajoittain myös vetelää kakkaa.Ootko hyvin saanut goldengrass heinän säilymään avaamisen jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän siinä aika selkeä tuoksu on, mutta hyvin ovat ponit sitä syöneet. Ja mahat ovat olleet Goldengrassilla hyvässä kunnossa. Kesällä tosiaan söivät sitä käytännössä ainoana heinänä, kun eivät Ruusan kaviokuumeen takia päässeet paljon laitumellekaan. Ei tarvinnut juuri väkirehuja imettävällekään syötellä silloin.

      Goldengrasshan tulee 20 kilon pusseissa eli ei ole tarvinnut testata, miten kauan se säilyy. Meidän syöttömäärällä 20 kiloa kuluu kolmessa päivässä, kesällä söivät yhtä pussia kaksi päivää. Mutta käsittääkseni heinän pitäisi ainakin viikon pysyä ok:na, talvella kylmässä säilyttäen varmaan pitempään.

      Ongelma Goldengrassissa on minusta se, että se on niin superlehtevää, että syövät sen hirveällä vauhdilla. Siksi itse syötän sen pienisilmäisestä heinäverkosta, vaikka muuten en ole heinäverkkojen ystävä. Eli ehkä toimii kuitenkin parhaiten vähän kortisemman heinän kaverina.

      Poista
  5. Albert on niin kaunis.
    Vielä olisin kysynyt tosta Goldengrass heinästä että oletko syöttänyt kumpaa? Eikös sitä ole kahta,timotei ja niittyheinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista. :)

      Itse asiassa Goldengrassia on kolmea eri lajia: timotei, meadow mix ja alfalfa mix. Meillä taitaa olla tällä kertaa timoteitä, mutta olen aikaisemmin syöttänyt myös meadow'ta ja alfalfaa.

      Syöttäisin alfalfa mixiä, jos se ei olisi vielä kalliimpaa kuin nuo muut. Aikoinaan ostin sitä Ruusalle, koska se söi yöheinät niin nopeasti eikä heinäverkko silloin toiminut. Sinimailasessa on niin paksu varsi, että poni söi tuota heinää hitaammin. Ja onhan siinä myös enemmän valkuaista.

      Poista