Poni muutti tänään kesäkotiin. Itsehän stressasin itseni jo hyvissä ajoin tärviölle.
Ponin tuntien odotin, että muutto ahdistaisi sitäkin, mutta paikan tietäen toivoin varsin lievää reaktiota. No, ei mennyt kuin strömsössä.
 |
| Juosta piti, koko ajan. |
Ensimmäiseen tuntiin poni ei tehnyt juuri muuta kuin juoksi. Sen jälkeen ramppaaminen jatkui.
Ruusa alkoi nopeasti puuskuttaa kovaäänisesti, mutta vauhti ei hyytynyt.
Välillä se kiljui uusille laumatovereille ja viuhtoi niitä kavioilla. Laumatoverit viuhtoivat lähes yhtä päättäväisesti takaisin, tai lähinnä johtajaruuna. Jättivät sentään potkujensa väliin vähän ilmaa, onneksi. (Edit: eivät ne nyt sentään koko aikaa toisiaan potkiskelleet.)
Välillä se kiljui uusille laumatovereille ja viuhtoi niitä kavioilla. Laumatoverit viuhtoivat lähes yhtä päättäväisesti takaisin, tai lähinnä johtajaruuna. Jättivät sentään potkujensa väliin vähän ilmaa, onneksi. (Edit: eivät ne nyt sentään koko aikaa toisiaan potkiskelleet.)
 |
| Lisää juoksemista. Ruusa on minusta valmiiksi vähän turhan kuivassa kunnossa, saa nähdä miltä se näyttää kaiken tämän jälkeen. |
Mitä pitempään Ruusa juoksi, sitä vähemmän sitä kiinnostivat muut asiat kuten ruoka tai toisiin poneihin tutustuminen.
Johtajaruuna ei lämmennyt Ruusalle, vaikka se kuulemma yleensä rakastaa tammoja. Ehkä kumpikaan ei ole valmis antamaan toiselle kuninkaallista asemaa tällä kukkulalla.
Ruusa ei heti ollut valmis kaveeraamaan myöskään sympaattisen 2-vuotiaan vuonohevostamman kanssa. Tämä ei johtunut ainakaan vuonohevosen yrityksen puutteesta. Se olisi kyllä ollut halukas tekemään Ruusasta uuden ystävänsä.
 |
| Ihana nuori vuonohevonen kyseli sitkeästi, voisiko Ruusa olla sen kamu. No ei, sanoi Ruusa. |
Enpä ole ihan hetkeen nähnyt poniani tällaisessa stressitilassa.
Tilaan epäilemättä vaikuttaa se, että uudessa paikassa on lentäviä verenimijöitä ehkä sata kertaa enemmän kuin lähtöpaikassa - ja enemmän kuin missään, missä Ruusa on koskaan asunut. En etukäteen tajunnut, miten paljon ötököitä todella on, koska kun kävin katsomassa paikkaa, ne eivät vielä olleet heränneet.
Eikä täälläkään kuulemma aiemmin ole ollut näin paljon ötököitä. On pahin ötökkäkevät miesmuistiin - tyypillistä tuuriamme.
 |
| "Miksi olen täällä? Koska lähdetään takaisin kotiin?" |
Sydän itkee verta, kun näkee oman kullannuppunsa tällaisessa tilassa.
Ja tietysti mielen perukoilla pesii huoli siitä, miten tällainen annos stressihormoneita vaikuttaa mahdollisen alkion tilanteeseen. Periaatteessa suurin vaaran hetki on vasta alkion kiinnittymisvaihe, joka alkaa vasta ehkä viikon päästä, mutta kaikkihan on mahdollista.
 |
| Ruusa laitumen ja tarhan välisellä alueella. Kuten kuvasta näkyy, tilaa täällä riittää. Ja lisää on tulossa. |
Valitsin tämän kesäpaikan - tai ehkä pitkäaikaisemmaksikin kodiksi suunnitellun - nimenomaan terveyssyistä: ajattelin, että varjoisassa metsätarhassa ponin hengitys pelaisi mahdollisimman hyvin.
Mutta muuttopäivänä hengitys oli alkuperäisen kodin suorassa auringonpaisteessa aivan hyvä, kun taas uudessa kodissa juoksemisen jälkeen ei tasaantunut edes lääkkeillä. Ilmeisesti stressikin siis pahentaa oireita - ja/tai intensiivinen urheilu.
Mutta muuttopäivänä hengitys oli alkuperäisen kodin suorassa auringonpaisteessa aivan hyvä, kun taas uudessa kodissa juoksemisen jälkeen ei tasaantunut edes lääkkeillä. Ilmeisesti stressikin siis pahentaa oireita - ja/tai intensiivinen urheilu.
Ikinä ei voi etukäteen tietää, miten hevosten kemiat osuvat yksiin. Toivotaan kuitenkin, että pian helpottaisi.
Toivottavasti ei käy niin kuin pari vuotta sitten, jolloin Ruusan muutto kesti vajaat neljä päivää. Sen jälkeen oli pakko roudata nälkälakkoileva ja mahahaavaa pukkaava poni takaisin laidunpaikkaan.
Katsellaan nyt alkuun muutama päivä. Ponini tuntien tiedän, että sellaisessa ajassa tilanne alkaa vähitellen helpottua, jos on helpottuakseen.
No huh, ei yhtään kiva. Peukut pystyssä laumaelämän tasaantumiselle! Tämä "kesä" on kyllä täälläkin ollut kamala, viime vuonna poni hankasi naamaansa ensimmäisen kerran syyskuussa, tänä vuonna sillä on jo molemmat silmänympärykset verillä...
VastaaPoistaEn kyllä tajua, miksi nyt on joku hirmuinen ötökkävuosi, eikö sellaisia yleensä ole silloin, jos on märkää? Nyt ei ole minusta ollut.
PoistaRuusa ei ole koskaan hangannut, mutta kyllä ötökät sitä häiritsevät. Ja tässä nyt tuli tosiaan aikamoinen shokkialoitus, kun lähtöpaikassa ihottumahevonenkin pystyi vielä olemaan ilman loimea.
Anteeksi, mutta parin viime viikon postauksia lukiessa tulee tunne että et pidä poistaisi.Niin kummallisia asioita laitat sen kokemaan.
VastaaPoistaToivotaan että tilanne muuttuu paremmaksi pian.
Anteeksi, mutta eikö tuo ole vähän epäreilua? Toki tässä on lyhyessä ajassa tullut paljon, mutta käsittääkseni ponin astutus ja tallipaikan vaihdos eivät ole kumpikaan erityisen kummallisia asioita.
PoistaJos talvikodin laidun olisi Ruusalle sopiva paikka, se olisi varmaankin jäänyt sinne. Tai jos olisi ollut mahdollista viedä se kesäksi samaan paikkaan ja samaan laumaan kuin kahtena edellisenä kesänä niin olisin varmaankin vienyt. Sellaisia vaihtoehtoja vaan ei nyt ollut pöydällä.
Harkitsin kyllä vakavasti myös ponin lopettamista ennen kesää, ettei sen tarvitsisi enää muuttaa. Mutta kun se voi niin hyvin talven ja kevään ja kun ponin tuntevat kannustivat, päätin sitten kuitenkin vielä yrittää varsotusta.
Tallipaikan vaihdos on hevoselle valtava stressi, varsinkin jos muuttaa ilman kaveria. Sitä voi miettiä omalle kohdalleen, millaista olisi muuttaa ja jättää kaikki tuttu taakseen, ihmisellä on kuitenkin hiukan parempi kyky ymmärtää muutoksia kuin hevosella. Kipeä hevonen kärsii lisäksi stressistä enemmän kuin terve ja muutos on aina stressi. Koskee se muutos siittolassa asumista ja olemista tai tallipaikan vaihdosta. Kolme asuinsijaa viikossa on paljon terveellekin.
PoistaToivottavasti Ruusa asettuu pian ja pääsee keräämään voimia tiineyteen ja varsomiseen. Sitä se nimittäin tarvitsee.
Epäreilua tai ei.
Totta kai muutto on aina stressi. Siksi en olekaan ennen tätä etsinyt ponille uutta paikkaa, vaikka sen kodin sijainti on ollut minulle hyvin epäkäytännöllinen. Sinne paluu on täysin mahdollinen, jos poni ei viihdy uudessa paikassa. Sielläkään ponilla ei kuitenkaan ole ollut mitään sydänystävää, se on vain tullut toimeen tarhakaverinsa kanssa.
PoistaJos astutuspäätös olisi syntynyt aikaisemmin, olisin toki ajoittanut muuton aikaan ennen astutusta. Tämän muuton ajoitukseen kysyin neuvoa oriasemalta ja sieltä suositeltiin, että mahdollisimman pian.
Uusi koti on kuitenkin valittu sen perusteella, missä olen katsonut ponilla olevan parhaat mahdollisuudet pysyä oireettomana. Kysyin vielä lähtöpaikan tallinpitäjältäkin mielipidettä, mitä minun hänestä pitäisi tehdä, ja hän oli sitä mieltä, että tämä paikka oli käsillä olevista vaihtoehdoista paras.
Minusta on aika naurettavaa, että ei osata kertoa tällaisia asioita omalla nimellä.
PoistaMielipiteessäsi ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta tavassa jolla sen esität on.
Jaksan ihmetellä mitä kummallista on ponitamman astuttamisessa tai siinä, että etsii sille optimaalisia olosuhteita? Harva omistaja tekee poninsa tai hevosensa eteen yhtä paljon ja miettii asiat näinkin moneen kertaan.
Lähinnä tulee mieleen, että oppikirjastako lausuntosi luit, koska elävän elämän kanssa se ei tässä tapauksessa kovinkaan vahvasti korreloi?
Niin, kyllähän minä kovasti haluaisin tehdä asiat aina täydellisen hyvin. Valitettavasti käytännön elämässä on kuitenkin usein tehtävä kompromisseja.
PoistaToki olisin voinut jättää ponin astuttamatta, mutta ei minusta ole hirveän väärin toivoa ponilta yhtä varsaa. Etenkin, kun uskon, että äitiys on asia, josta poni todella nauttii, jos sen saa kokea.
Täällä on taas AVHP-kerhon (Anonyyminä Vittuilemalla Hevosia Pelastavat) jäsen vauhdissa. Se on hyvin toimivaksi todettu kerho. Itsekin saan jäseniltä säännöllisesti postia. :D Ja mikäs sen mukavapaa jos pääsee pyörittelemään veistä haavassa.
PoistaM jos kuka kantaa ponistaan huolta ja tuntee sen läpikotaisin (niin kuin me kaikki joilla on ollut hevonen varsasta saakka tai muuten vaan pitkään). Kaikki me myös olemme ihmisiä. Kaikilla meillä ei ole ideaalia sateenkaarta johon asettaa yksisarvisemme. Tämä on elämää. Sitä todellista hevosenomistajuutta. Arvostan sitä, että tässä blogissa siitä kerrotaan realistisesti.
Kaikille AVHP:n jäsenille sanoisin terveiset, että jos jonkin bloggaajan hevosenpito ei miellytä, niin älä lue kyseistä blogia. Koska kukaan ei tee päätöksiään jonkun Anonyymin viisastelun perusteella.
Ihana Maiju, sinulla se on sana hallussa. Mutta voisiko joku kertoa, mistä löytyisi sellainen sateenkaari, jolle voisin ponini asuttaa?
PoistaAnonyymille piti vielä sanoa, että olen kyllä melko luottavainen, että poni toipuu tästä stressistä mahdolliseen varsomiseen mennessä. Jos 11 kuukautta ei siihen riitä niin huonosti ovat asiat muutenkin.
Kuulostaa hurjalle ja pakkoa sanoa, että Ruusa rukka. Toivottavasti tasottuu, niin mieli, olo kuin hengitys. Vaikka parhaansa ajattelee, niin eihän se aina niin vaan mene.
VastaaPoistaMinulla on kauhean iso aukko laidun käyttäytymisessä, omat kun eivät koskaan ole lähteneet muualle laitsalle. Eli laitetaanko laitumelle vieraita hevosia keskenään noin vain? Ilman tutustumista esim. aita välissä ensin?
Todennäköisesti se on ihan normaalia, en kyllä ikinä itse uskaltaisi. Mutta minä olenkin ihan ylivarovainen tässä, hevonen tarhaakin yksin :)
Ruusa-raukka tosiaan. Kyllähän tässä tuli mieleen, olisiko sittenkin pitänyt valita toisin. Mutta joskus poni on solahtanut porukkaan kivuttomastikin, toivoin että nyt kävisi niin. Ei käynyt.
PoistaKyllä joka paikassa, mihin olen omani vienyt, on pantu samantien siihen laumaan, missä on tarkoitus olla. En tiedä, olisiko siitä ollut apua, jos olisi laitettu eri aitaan, kun yksin oleminenkin stressaa laumaelämään tottunutta.
Nämä ovat kaikki kengättömiä ja yhtään osumaa emme nähneet eli fyysisesti tilanne ei ole erityisen hurja. Toivottavasti vaan hengitys nyt ei menisi pahemmaksi.
Juu, minä en näistä tajua. Mä olen ikävä ihminen kyn heppa rukat eivät pääse laumaan
PoistaEi, olet varmaan ihan oikeassa, että olisi ollut parempi laittaa ensin langan toiselle puolelle. Onneksi nämä tosiaan ovat kuitenkin kilttejä poneja eivätkä ole jahdanneet Ruusaa tai potkineet osumatarkoituksessa.
PoistaPeukkuja täältäkin, jospa vain alku on hankala! Itse olen monta kertaa miettinyt, että ihmisellä pitäisi aina olla kaksi ponia. Silloin kaveri tulisi aina mukana muutossa eikä olisi sitä pelkoa, että ponin bestis vaihtaa tallia tms. Mutta eihän elämä tosiaan ole niinkuin Strömsössä. Ja silloinkin kun itselläni oli kaksi ponia, niiden yhteiseloa häiritsivät erilaiset (ruokinnalliset) vaatimukset.
VastaaPoistaOlen myös monesti miettinyt, että pitäisi olla kaksi ponia, juuri tästä syystä. Tosin sitten pitäisi olla etukäteen tiedossa, että ne kaksi ovat yhteensopivat, koska jos vaan ostaa toisen niin eihän sitä tiedä, tuleeko siitä Ruusan kamua.
PoistaOlen kyllä monet kerrat laskeskellut, voisiko sellainen olla minulle mahdollista. Erityisesti laskeskelin viime syksynä, kun tuntui niin hirveältä erottaa Ruusa bestiksestään. Olisin kysynyt sitä hevosta ylläpitoon ihan siksi, että Ruusa olisi saanut pitää ystävänsä.
Mutta jos kaikki, mikä tulee, menee jo yhteen poniin, ei taida olla mahdollista ottaa vielä toistakin. Vuokraajienkaan varaan ei oikein voi hevosenpitoa laskea.
Eiköhän se siitä asetu. Meillä ollut aika trafiikki hevosten vaihtuvuudessa ja yleensä päivän tai kaksi ovat stressaantuneita ja sitten näennäisesti alkavat ainakin asettua.
VastaaPoistaHerkkälle ponille ötökät voivat olla oikeasti riesa. Meillä eilen iski kunnon parvi tontille ja welsh tammat kyllä juoksivat levottomina koko illan :/
Aamulla kyllä tallinpitäjä laittoi viestiä, että ovat jo jonkin verran asettuneet ja Ruusa näyttäisi olevan lähentymässä vuonohevosen kanssa. Ehkäpä se siitä, alku on vaan niin dramaattinen että ahdistuskäyrä nousi korkealle.
PoistaÖtököistä olen kyllä jonkin verran huolissani, ei ole hyvä jos poni juoksee koko kesän. Aion kyllä tänään käydä ostamassa sille ötökkäloimen, jospa se vähän auttaisi. En kyllä haluaisi pitää ponilla vielä ötökkäloimeakin, kun se joutuu talvella niin paljon olemaan takki päällä.
Tsemppiä! Olen kanssa sen verran stressiintaipuvainen, että välillä tuntuu menevän omalla kohdalla vahvan ylireagoinnin puolelle pienenkin vastoinkäymisen kanssa. Jokainen muutto (ja niitä on ollut), on aina tuntunut virheeltä sen ensimmäisen viikon. Milloin mistäkin syystä. Ötökät on juuri sellainen syy, joka jäisi minua vaivaamaan. Ja mielestäni ihan aiheellinen syy. Samoin tuo laumadynamiikka.
VastaaPoistaMeillä on tallilla kanssa vähän stressaava tilanne tällä hetkellä ja pelkään juurikin tuon meidän pikku potentiaalisen alkion kanssa aivan yhtä tavalla..siksi ihmettelen itseäni, miksi muutokset juuri nyt. Mutta aina ei ole mahdollista/järkevää aikaistaa tai venyttää välttämättömiä loputtomiin.
Toivotaan, että molemmat tammat jäävät kantaviksi kertalaakista!
Kieltämättä tulee helposti ylireagoitua. Muutot ahdistavat ponin lisäksi minua. Mutta kuten sanottua, muuttopäätöstä tehdessä yritin parhaani mukaan punnita ponille sopivimman ratkaisun.
PoistaMuutama päivä siinä menee, että näkee, alkaako poni kotiutua. Ja jos ei ala niin en minä sitä koko kesää katsele. Mutta ehkäpä Ruusa kotiutuu, koska kuulemma tilanne oli jo rauhoittunut. Menen itse (ötökkäloimikaupan kautta) tallille iltapäivällä.
En uskalla sanoa, että tämä on Ruusan elämän viimeinen muutto, mutta melko varmasti viimeinen kerta, kun se muuttaa niin, että sekä lauma että paikka ovat vieraat.
Eniten tässä mietityttävät ötökät. Uskon, että lauma sopeutuu, koska laumatoverit ovat normaaleja, sosiaalisia poneja. Porukanhan on tarkoitus vielä kasvaa, kunhan nyt aidan toisella puolella oleva tamma saa varsansa. Voisi kuvitella, että ponille löytyisi tästä porukasta kaveri. Elätän toivoa, että löytyisi oikein hyväkin kaveri, koska sellainen pitäisi jokaisella ponilla olla.
Toivotaan tosiaan, ettei stressi söisi varsanalkuja kummaltakaan tammalta!
Olet ponisi paras asiantuntija eikä nämä kokeilematta selviä. Anonyymejä ei kannata kuunnella :) Taisin jo viime päivityksen yhteydessä sanoa, että kuulostaa unelmalta :) Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella, tälläkin kertaa ;)
PoistaKiitos tuesta! Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut parempi laittaa Ruusa ensin yksin laitumelle ja antaa sen totutella ajatukseen sillä tavalla.
PoistaMutta sellaisestakin minulla on Ruusan kanssa huonoja kokemuksia - juurikin tuo parin vuoden takainen tapaus, jolloin jouduin sitten viemään ponin pois. Ja on myös hyviä kokemuksia tällaisesta kertarysäyshommasta. Niin että yritä sitten miettiä, miten olisi parasta tehdä.
Nyt joka tapauksessa on rauha maassa, vaikka eivät vielä olekaan kavereita.
Laumaeläminen on ihanaa kun se toimii ja kammottavaa kun ei toimi. Meilläkin on yhdistetty jos jonkinlaisia porukoita, talvella tarhaan ja kesällä laitumeen ja yleensä aina niihin liittyy joku pieni ahdistusmomentti. Ruusa ilmeisesti on aina tottunut olemaan päällikkö, ja nyt taisi olla laumassa toinen samanhenkinen joka viesti sitä ettei päällikön paikasta neuvotella. Siinä voi olla kasvun paikka Ruusalle tai sitten käy niin ettei se vain sopeudu. Ja sittenhän fiksu omistaja tekee päätöksiä, siitä huolimatta että muutokset ovat stressinaihe.
VastaaPoistaÖtökkäressiin sellainen "lohdutuksen" sana että hevoset turtuu ja tottuu. Se on aika julmaa ja ikävää, mutta sietokyky ötököille kasvaa kun ei muuta vaihtoehtoa ole... Suosittelen suojaamiseen kunnollista ihottumaloimea, ne usein istuvat perinteisiä kolttuja paremmin ja kestävät menossa mukana (ja maksavat iloisia summia).
Ja pakko kommentoida vielä tuota anonyymia näpäyttäjää, että olipa todella ikävästi sanottu häneltä. Minusta sinä olet avoimesti punninnut blogissasi hyviä ja huonoja vaihtoehtoja, ja jos joku kuvittelee että aina olisi mahdollista tehdä vain se täydellinen ratkaisu täydelliseen aikaan niin ei ole voinut kovin paljon tosielämää nähdä. Jos sinä et pitäisi ponistasi, et olisi kirjoittanut mitään tällaista postausta, et hermoilisi etkä murehtisi.
Pidän peukkuja että kaikki kääntyy parhain päin!
Kiitos tsempeistä! Kyllä anonyymikin varmaan oli huomannut, että poni on minulle tärkeä, ja yritti siksi näpäyttää tuollaisella kommentilla.
PoistaSinänsähän tämä on ihan normaalia laumakäytöstä tosiaan, ahdistaa vaan siksi, että Ruusan reaktio oli tuo juokseminen. Se ei nimittäin ole ennen ihan noin reagoinut, vaikka se on lykätty moneen laumaan monessa eri paikassa. Juokseminen oli ns. Ruusan oma ratkaisu, sillä kukaan ei sitä ole jahdannut.
Juu, Ruusa on nyt tottunut olemaan pomo ja tämä ruuna on kuulemma saanut kaikki tähän asti tapaamansa hevoset siirtymään - vaikka olisivat olleet pomotyyppiä.
Ostin nyt ensihätään sellaisen kevyen hyönteisloimen kuitenkin, vaikka olen kuullut muiltakin, että ihottumaloimi olisi parempi. Ajattelin, että pidän sitä ensalkuun ja jos poni alkaa vähän tottua niin se voi olla taas ilman. Tänään se oli jo rauhallisempi ja loimen kanssa vielä rauhallisempi.
Älä murehdi, olet ajatellut ponisi parasta varmasti enemmän kuin muut yhteensä! Mitä olen ymmärtänyt, niin Ruusa on myöskin sellainen hieman draamaqueen-tyyppinen prinsessa, joka näyttää herkasti, jos ei ole tyytyväinen? Ota ihan rauhassa, todennäköisesti se asettuu. Hyvinkin voi kulua parikin viikkoa, ennen kuin lauman dynamiikka syntyy ja tasaantuu. Ja hevoselämää tuo kuitenkin on. Jos masu on hetken hiukan hapoilla, niin korjaa laiduntaminen jatkossa sen nopeasti. Pää kylmänä nyt vaan. Hevosia ne ovat, eivät vauvoja :) (Tätä olen itselleni hokenut eräät kerrat, kun laitumella oli aika kahinat).
VastaaPoistaMua harmittaa oikein helkatisti tuollaisten anonyymien kommentit. Ihme että kukaan enää jaksaa bloggailla, kun tuollaiset ahdasmieliset kommentoijat katsovat oikeudekseen huudella puskista. Todella, todella raukkamaista tulla anonyymina arvostelemaan. Täydellisessä maailmassa voisimme viedä hevosemme laitumelle, joka olisi vihreä vuoden ympäri, lauma olisi aina sama ja itikat olisivat loppuneet maailmasta. Mutta voivoi, kun se ei ole aina mahdollista. Tsemppiä ja pidän peukkuja, että Ruusa rauhoittuu pian ja kaikki menee hyvin. PS. Tartutit varsa-ajatuksia, huhuh :)
Kiitos tästä! Anonyymin ilkeily ei itkettänyt, mutta nämä ihanat kommentit saivat tipan linssiin.
PoistaIhan normaaliahan se tosiaan on, että kiljutaan ja otetaan vähän mittaa toisistaan. Nämä kuitenkin ovat tehneet sitä aika kiltisti, kun ovat varoneet osumasta. Joskus on ollut ponissa jälkiä siitä, että kaikki laumatoverit eivät ole olleet niin kilttejä.
Tuo Ruusan ramppaaminen vaan vähän säikytti, kun se ei yleensä sellaista tee. Kieltämättä ponissa on vähän draamaqueenin vikaa. Tai en minä sitä vikana pidä, tietääpähän aina, mitä ponin päässä liikkuu.
P.S. Varsat ovat ihania!
Piti vielä sanoa, että pikiöljy on mun kokemuksen jälkeen paras pikkumäkäräisten ja polttiaisten (joita taitaa olla just nyt) torjuntaan. ja siitä kiva, kun on luonnon tuote.
PoistaJuu käyttämässäni ötökkäkarkoitteessa (W-kesäspray) onkin vaikuttavana aineena pikiöljy. Olen parina kesänä käyttänyt tuota ja se on tuntunut aika hyvältä. Jos tämä ei riitä niin ehkäpä kokeilen pikiöljyä "raakana".
PoistaIhan varmasti noi asettuvat porukaksi. Jäitä hattuun vaan.
VastaaPoistaMillaisen ötökkäloimen hankit? Itsekin hain just paketin postista, kun on tullut kiroiltua halvemman loimen kanssa. Semmoinen ihottumaloimi suojaa hyvin ja on mukava päällä, jos poni on koko ajan laitumella.
Tuo anonyymi kommentoija on varmaan lapsi, eihän kukaan tee valintojaan sen perusteella kuinka paljon "pitää" lemmikistään, kyllä se on tieto, taito, raha ja aika mikä näyttelee isompaa roolia päätöksenteossa. :) Ja päätöksenteossa mietitään pidemmällä tähtäimellä hyvinvointia, laitumelle meno on enemmän sarjassa "kerran se kirpaisee".
Hommasin Bucasin Buzz Offin, kun Bucas on istunut Ruusalle hyvin ja sellaisen sai nopeasti ostettua. Ensivaikutelma on ihan hyvä, katsotaan nyt, miten se pysyy päällä (että valuuko jne.).
PoistaKiitos myös tsempeistä.
Näin minäkin asian olen ajatellut, että jos on mahdollisuus saada pitkällä tähtäimellä toimiva ratkaisu niin muuttostressi on vaan siedettävä. Koska stressi kuitenkin on aina kova niin ihan kevyesti en näitä muuttopäätöksiä tee.
Haha, minäkin tilasin Buzz off Zebran ja juuri tunti sitten laitoin päälle ekaa kertaa. Olen tosi tyytyväinen, istui hyvin, koko sopi hyvin, napakka materiaali joka ei sähköisty. Kuitenkin helpompi pukea kun nuo allergualoimet. Oli kyllä vähän koominen pukea semmoinen seeprakuosi ponille. Mut silmä tottuu.
PoistaMinäkin mietin sitä Zebraa, mutta sitten kuitenkin päädyin tuohon, kun ajattelin, että se jotenkin heijastaisi enemmän aurinkoa ja se tuntui vähän hengittävämmältä. Mutta kyllä ponilla tuonkin kanssa tulee sen verran lämmin, että olen antanut sen olla kuumimpaan aikaan ilman loimea.
PoistaVarmasti Ruusa sopeutuu porukkaan ajan kanssa :) Voipi ruunaa ja varsaakin vähän ihmetyttää, kun Ela on aidan toisella puolen ja vieras tamma tulee paikalle.. Tsemppiä, kyllä se siitä!
VastaaPoistaToivotaan! Toivoisin, että Ruusa saisi oikean ystävän. Sillä ei ole oikein ollut sellaista parina viime vuotena muuten kuin kesälaitumella, ja nyt se ei mennyt samaan laumaan kesäksikään.
Poista