Täällä ollaan taas!
Ylellisen pitkästä joululomasta tuli suunnittelematta samalla pienimuotoinen blogiloma, kun oli ihan muuta tekemistä parin viikon ajan.
 |
| Kuva jostain monen viikon takaa. Enää ei todellakaan ole lunta vaan pelkkää kuraa ja vaikeusastetta lisäämässä sopivasti jäätä. |
Loman pääohjelmaksi muodostui muutto. Siis minun, ei ponien. Asun nyt samassa kylässä kuin ponnyt, mikä tarkoittaa, että tallimatka lyheni murto-osaan aiemmasta! Samalla tosin menetin päivittäisen koiranhoitoavun, joten poneihin käytettävä aika ei ainakaan lisäänny.
Nyt voin kuitenkin oikeasti joskus vain ohimennen käväistä tallilla, kun aikaisemmin sellainen käväisy tarkoitti automaattisesti vähintään tunnin reissua. Tallimatkaan menee polttomoottorin avustamana enää vain kolme minuuttia suuntaansa (edit: tarkistusmittauksen mukaan sittenkin neljä minuuttia). Repikää siitä!
Koko poninomistajuuteni aikana minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut alle 15 minuutin tallimatkaa ja pahimmillaan on ollut 40 minuuttia sivu. Sitäkin jaksoin pari vuotta. (Edit. Tai itse asiassa useamman vuoden, kolmelle peräkkäiselle tallille.)
 |
| Puhtia niiltä ei kyllä puutu. |
Muutto- ym. kiireiden lomassa ovat lomailleet myös blogin nelijalkaiset päätähdet. Tähän tosin on vaikuttanut muukin kuin omistajan aikapula, nimittäin Albertin rokotus ja Ruusalla ilmenneet hengitystieoireet. Oireet ovat - eläinlääkärin sanoin - erittäin lieviä, mutta en voi kiistää sitä tosiasiaa, että niitä on.
En millään haluaisi ruveta taas lääkitysrumbaan, etenkään kun Albert käy yhä ahkerasti tissillä. Siksi ajattelin ensimmäisenä katsoa, josko lepo tepsisi eli toisin sanoen josko taustalla nyt kuitenkin olisi jonkin sortin joululenssu.
On myös mahdollista, että tilanteeseen vaikuttaa ponin talviasun merkittävä ylimitoitus suhteessa vallitsevaan säähän. Joka siis on jotain aivan muuta kuin päivitystä kuvittavat valokuvat.
Toivotaan parasta.
Ratsastanuthan en ole Ruusalla tai millään muullakaan noin kuukauteen, koska juuri kun kehuin päässeeni taas Ruusa-ratsaille, heti seuraavassa selkäännousussa muksahdin selälleni maahan.
En tiedä, miten siinä niin pääsi käymään, mutta epäilen selkäännousujakkaran luiskahtaneen jalan alta. Tietenkin oli juuri "talven" ehkä kolmas päivä, jona maa oli jäässä. Puolitoista vuotta aiemmin murtunut häntäluu ei tästä kommelluksesta varsinaisesti ilahtunut. Koska häntäluu alkoi viimeksi parantua vasta, kun en puoleen vuoteen ratsastanut, päätin pysytellä muutaman viikon poissa kaikista satuloista.
Ehkäpä uudenvuoden lupaukseksi voisi ottaa turvaliivin käytön opettelun.
Vuodenvaihteessahan on tapana asettaa tavoitteita tulevalle vuodelle. Minä olen yleensä asettanut ponipuolen tavoitteeksi sen, että oma (hyvin) karvainen kullannuppu pysyisi hengissä ja suhteellisen hyvässä voinnissa. Se on aivan pätevä tavoite myös vuodelle 2018, nyt kaksinkertaisesti.
Ruusan osalta minimitavoitteeseen sisältyy myös ainakin yksi näyttely, nimittäin Hippoksen jalostusarvostelu.
Albertinkin kanssa on tarkoitus päästä vähän show-elämän makuun.
Ponien liikunnallisina tavoitteina voisi Ruusan osalta pitää ratsastelua ja Albertin kanssa ainakin yhtä irtohypytysreissua maneesille. Ehkäpä joskus syksypuolella voisi jo tapailla ohjasajon alkeitakin.
Menneenä vuonnahan saavutimme asetetut tavoitteet varsin hyvin: Alkuperäinen blogitähti säilyi hengissä ja pääosin melko hyvässä kunnossakin. Lisäksi ponimäärä tuplaantui.
Avain tavoitteiden saavuttamiseen on pitää rima riittävän alhaalla!
Onnittelut lyhentyneestä tallimatkasta, kolme minuuttia on jo ihan luksusta!
VastaaPoistaKiitos! Olen aika iloinen tästä, vaikkakin nyt kun olen uudemman kerran mitannut aikaa niin matka on sittenkin neljä minuuttia. Mutta minuutti sinne tai tänne, aiemmin oli noin 20 minuuttia ja sitäkin pidin jo aika hyvänä sen jälkeen kun olin monta vuotta ajellut 40 minuutin matkaa.
PoistaNyt on lyhyt tallimatka! :) Mulla on noin 10min, koska pitää ajaa keskustan, neljn liikenneympyrän ja yhtien liikennevalojen ohi ennen tallille pääsyä. Matka itsessään taitaa olla 5-6km.
VastaaPoistaRipen tallipaikka on kuitenkin työmatkan varrella, mikä on luksusta, kun haluan poiketa katsomaan sitä ohimennen.
Ihania kuvia! Ruusalla on aika pitkä harja.
Sinullakin on kyllä lyhyt tallimatka. Itsehän haluaisin, että ponit näkyisivät ikkunasta, mutta siihen ei taida olla ihan heti mahdollisuuksia. Tämä ratkaisu on nyt toiseksi paras vaihtoehto. Lisäksi asumiskulut ovat tässä erittäin halvat eli poneihin on varaakin.
PoistaRuusalla on tosiaan jo aikamoinen tukka! Olen antanut harjan pari vuotta vain kasvaa, kun ei ole käyty näyttelyissä. Se on kuitenkin ihan ok:n näköinen, koska on pituuden lisäksi todella paksu koko matkalta eikä semmoinen liuhuletti kuten joillakin B-welsheillä. Aikamoinen perkaaminen sitten jos/kun taas menemme näyttelyyn!
Hieman olen kateellinen tuosta neljän minuutin tallimatkasta! Itselläni se on noin 30 minuuttia, paitsi jos ei ole liikennettä niin siitä jää useampi minuutti pois... Kokeiltu on joku todella aikainen kisa-aamu, kun olen ollut todella myöhässä. Töistä tosin on lyhyempi matka tallille, mikä tuntuu hivenen ärsyttävältä kun harvemmin sieltä suoraan olen tallille menossa.
VastaaPoistaToivotaan että Ruusan hengitystie oireet johtuvat vain ylimitoitetusta talvikarvasta. Meillä ainakin Pikkumusta, joka jossain määrin oireilee hengitysteitään satunnaisesti, on niin ylimitoittanut talvikarvansa määrän että kevytkin liikutus saa ponin hikeen ja hengityksen vaikeaksi. Vähäinen liikutus tosin vaikuttaa myös, kun ei ole kestävyyskuntoa niin puuskuttaa paljon nopeammin.
Ihailtavan realistiset tavoitteet teillä! Tavallaan onneksi en kirjoita enää blogia, niin ei tarvitse julkisesti huudella omia tavoitteita. Ne on vain sovittu ratsun (tai ratsujen) omistajan kanssa. Jotenkin huojentavaa jollain tavalla.
Joo minullakin on enimmäkseen ollut sellainen puolisen tuntia. Kyllä se jo tuntuu, kun on niin paljon tekemistä. Nyt kun koirakin on kokonaan itse hoidettava niin yhtälö ei olisi mitenkään mahdollinen, jos en olisi saanut leikattua aikaa autossa vietetystä ajasta. Työmatka pysyy edelleen reilussa puolessa tunnissa.
PoistaTäytyy toivoa, että talvikarva olisi iso tekijä oireissa. Tosin aikamoinen turrikka poni on ollut jo pitempään. Molemmat ovat varautuneet aika paljon kylmempään säähän ja aina kun päästän ne vapaana riekkumaan, juoksevat itsensä 10 minuutissa aivan hikimäriksi.
Tavoitteet on mitoitettu tosiaan suorastaan raadollisen realistisiksi. Ihan turha tällä ponikalustolla ruveta mistään valmennuksista saati kisaamisista unelmoimaan. Onhan sitä ihmisellä hyvä tavoitteita olla kuitenkin. Mikään pakkohan niitä ei olisi julkistaa, vaikka blogi onkin, mutta huvin vuoksi kirjasin ylös.