Ruusan terveysuutiset

Ruusan terveysuutisista päivää. Tässä jaksossa kerromme muun muassa, miten jaksavat murheenkryynijalka ja sen vierustoveri sekä etsimme kengittäjää.

Jo aikaisemmassa tekstissä mainittu murheenkryynijalka ja sen kuumotteleva/turvotteleva ojentajajänne ovat näyttäneet lupaavia merkkejä. Toisin sanoen turvotusta ei ole ollut ja lämpökin on palannut normaaliksi. Toisaalta vasemman takajalan ojentaja on alkanut kuumotella.

Tämä tietysti tarkoittaa, että hysteerisyyteen taipuva ponitäti kylmää ja käärii molempia takakinttuja. Olen miettinyt, uskaltaisiko jättää koko lämpöilyn huomiotta. Ilman oikean takasen ojentajan turvotusta tuskin olisin kiinnittänyt jalkojen lämpötilanvaihteluun kovin kummoista huomiota.

Autenttinen kuvamateriaali todistaa, että menneellä viikolla ei ole pelkästään satanut. Kerrankin kävi tuuri. Nimittäin kun viikkoon mahtui kaksi aurinkoista päivää niin meikällä sattui olemaan molempina iltavuoro! Kuvat tiistailta.

Poni on myös ryhtynyt arkomaan kengättömiä kavioitaan, mikä tietysti ponieläimen kohdalla aina saa sydämen tykyttämään. Koska muut kaviokuumeoireet kuitenkin puuttuvat, kyseessä lienee vain kengitystarve. Käsitys vahvistui, kun kaivoin esiin hevoskalossit ja poni leikki koko talutuslenkin helium-palloa. Tietysti juuri silloin ohi ajoi yksi naapurin ravimies.

Ehkä kavionpohjat ovat ottaneet itseensä kosteudesta, josta tänä syksynä ei totisesti ole puutetta kärsitty.

Sulalla kentällä poni juoksentelee mielellään, mutta maastoon on puettava kalossit. Tuleepahan narunjatkeelle siinä ähertäessä hyvät alkulämmöt jo ennen lenkkiä.

Olin toivonut, että pärjäisimme kengättä ainakin tämän monsuunisadekauden yli, koska mutaan jääneet kengät tahi hokeilla mudassa rämpien rei'itetyt sääret eivät kauheasti innostaisi. Mutta ei kai tässä muu auta kuin lyödä rautaa alle.

Kengittämisessä ainoa ongelma on kengittäjän puute.

Vajaa vuosi sitten löytynyt kengittäjä on tekijänä aika huippu, mutta paikalleilmestysprosentti on heikonlainen. Hän on nimittäin kuudesta sovitusta kerrasta ilmestynyt paikalle sovittuun aikaan yhtenä. Parhailla on tietysti vara valita asiakkaansa eikä ajoittain jalkaa kiskova poni varmaankaan kuulu kenenkään suosikkiasiakkaisiin.

Ponin kaviot kuitenkin kestävät huoltovälien venymistä huonosti. Niinpä lienee paras etsiä sellainen kengittäjä, joka suostuu saapumaan paikalle sovittuun aikaan. Paha vaan, että kengittäjää, jolla sekä paikalle saapumisen että ammattiosaamisen taso on hyvä. ei välttämättä löydy ihan hetinyt. Saa ehdottaa, jos tulee mieleen joku sopiva Länsi-Uudeltamaalta. (Viime vuolussa poni muuten oli aikalailla mallioppilas eli ehkä kengityskin jo sujuisi suuremmitta ongelmitta.)

Vaikka aina valitan mudasta niin on todettava, ettei Ruusan tarha nyt sentään kokonaan ole mitään mutahelvettiä. Itse asiassa ylemmät osat ovat sataneeseen vesimäärään nähden aika kuivat. Mutta siihen muta ja pimeys ovat vaikuttaneet, että tarhaa ei ole tullut siivottua tavalliseen tahtiin. (Tallillamme tarhan siisteys on hevosenomistajien vastuulla.) 

Edellä mainitun päänvaivan lisäksi Ruusa on käyttäytynyt niin sävyisästi ja rauhallisesti, että se lienee hyvinkin sairas. En vain ole vielä keksinyt, mikä sillä on. On toki myös etäisesti mahdollista, että omistajan tsemppi ponin käytöskoulun suhteen on tuottanut tulosta.

Tässäpä nämä Ruusa-kuulumiset tältä erää.

Tai no, meinasin tähän kirjoittaa sellaisen mysteeripäivityksen, että ensi viikolla tapahtuu jänniä, mutta sitten muistin, miten paljon inhoan mysteeripäivityksiä. Joten kerron nyt, että ensi viikolla Ruusalla on piikkipäivät. Ensin tiistaina käy akupunktiomies ja torstaina aloitetaan viimein ne siedätyshoidot. Jännää on.

P.S. Piti jo tuohon edelliseen tekstiin laittaa tällainen lisäys, mutta laitan nyt tähän sitten. Eli kiitän suuresti Kukkahattu-päivitykseen kommentoineita! Näissä kommenteissa on esimerkki siitä, miten antaa kriittistä palautetta rakentavasti. Hyvä te!