sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hevosmaista joululahja-askartelua eli heinäloota nro 2

Lauantaipäivä hurahti vikkelästi pienen askartelupuhteen parissa. Mikäpä olisikaan parempaa jouluaskartelua kuin nikkarointi oman pikku kullannupun hyvinvoinnin eteen. Ruusa sai joululahjansa tänä vuonna jo etukäteen.

Toisin sanoen askartelimme Ruusan aitaukseen toisen heinälaatikon. Ensimmäiselle, jämälaudasta luodulle, ylikasvaneet majavamme ovatkin jo löytäneet vähän ei-toivotumpaa virkistyskäyttöä.

Koska käytössä nyt ei ollut ilmaista rakennusmateriaalia, materiaaliksi valittiin vesivaneri. Toiveissa on, että sillä olisi hiukan pidempi käyttöikä kuin raakalaudalla.

Malli on tuttu ja hyväksi havaittu eli suorakulmion muotoinen perusloota, jonka pohjaan laitettiin renkaat heinäverkkojen kiinnitystä varten.

Pääsyy tämän designin valintaan on, että korottamattoman laatikon pohjalta syödessä ruokailuasento pysyy luonnollisena. Tämähän on tärkeää kaikille hevosille, mutta keuhkovammaiselle aivan ehdotonta. Pää alhaalla syödessä köhnät valuvat rööreistä ulos ja pois. Toisekseen heinä on laatikon sisällä melko tehokkaasti poissa kurasta.

Jotta tiivis laatikko ei näillä säillä muuttuisi heinien uima-altaaksi, pohjaan porattiin lopuksi muutama reikä.

Tähän hevosmaiseen joululahja-askarteluun tarvitset seuraavat tarvikkeet:

  • Vesivaneria (kannattaa hankkia valmiiksi leikattuna) ponikokoiseen laatikkoon 1 kpl 80 x 60 cm, 2 kpl 80 x 50 cm, 2 kpl 60 x 50 cm
  • Paljon kaikenlaisia ruuveja.
  • Kulmarautoja ehkä 4 kpl.
  • Sellainen rengassysteemi, jonka saa kiinni pohjaan, siihen voi kivasti laittaa heinäverkon kiinni sitten.
  • Pora ja ruuvinväännin.
  • Hifistelijöille kalkkinarua, mittanauha  ja lyijykynä rakennusmerkintöjä varten.

Vanerin hankin K-Raudasta valmiiksi leikattuna. Laatikkotarpeet löytyivät mainitun liikkeen jämäpaloista. Vanerin noin 46 euron hinnasta melkeinpä puolet meni leikkauspalveluun. 

Loppukäyttäjät asemissa.
Pahoittelut puhelinlaadusta. Unohdin järkkärin kotiin. Oli myös jo hämärää, koska sellaista se on tähän aikaan vuodesta. 

Kuvittelin, että koska levyt oli valmiiksi pätkitty, laatikko olisi yksinkertainen ja nopea panna kokoon. Vähänpä tiesin. Jos minä olisin ollut yksin asialla, olisin todennäköisesti vain suorilta päräyttänyt ruuvit paikoilleen.

Mutta koska vastuullinen pääurakoitsija on joskus käynyt puuseppäkursseja, levyihin ensin kalkittiin suorat viivat, joihin sitten merkittiin reikien paikat, sitten porattiin ne reiät, sitten porattiin vähän lisää ja lopulta laitettiin ruuveja porattuihin reikiin. Yksinkertaiseen kasaamiseen meni näin rattoisasti kuusi tuntia.

Vaan eipä löydy hyppiviä ruuvirivejä tai muuta amatöörihommaa. Toivomme, että myös loppukäyttäjät ymmärtävät arvostaa tätä käsityön helmeä.

Oman osuuteni laatikon rakentamisesta olisi toki voinut korvata myös puristimilla, lukuun ottamatta erinomaista seuraani. Ja kyllä minä jokusen ruuvinkin väänsin.

Hevoiset tykästyivät uuteen laatikkoonsa ikihyviksi. Rupesivat heti molemmat syömään siitä. Rimpulalle tämä laatikko on huomattavasti paremman kokoinen kuin edellinen.

Tänään bongasin vesivanerista ensimmäiset hampaanjäljet.

Puolen metrin korkuisen laatikon reuna on ponieläimelle (vas.) sopivalla korkeudella.

12 kommenttia:

  1. Meillä menee hepsut kevyesti vaneerista läpi, ajattelin nyt kokeilla heinäastiaa mikä ikävä kyllä nousee maasta ylös, mutta kiinnitetään aidan ulkopuolelle. Näin se ehkä ei ainakaan hajoa :) (taitaa olla toive ajattelua)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän minäkin kyllä pelkään, että on toiveajattelua uskoa laatikon kestävän edes yhden talven... Ajattelin laittaa siihen tervaa tai jotain vähän hidastamaan pureskelua. Tuo syömisasento on kuitenkin ihan ensiarvoisen tärkeä Ruusan keuhkotilanteessa.

      Laatikon rakentaja kysyi, mikä olisi sellainen materiaali, että se pysyisi ehjänä. Metallin lisäksi tuli mieleen ainoastaan paksu kumi. Siinäpä olisi jollekin tuotekehitysidea, kuminen heinälaatikko. Joku paino siinä pitäisi olla, etteivät heittelisi sitä sitten ympäri tarhaa kuten kokeilemaani autonrengasta. Autonrengas on kyllä edelleen ehjä, että ehkä tässä olisi ideaa. Tai sitten on vain etsittävä traktorinrenkaita, ne kai ovat ihan toimivia.

      Poista
    2. Meillä oli aikanaan halkaistu tynnyri mutta se lenteli aitojen yli :DDD
      Itselle kanssa olisi tärkeää oikea ruokinta asento, mutta millä ihmeellä ne kevyemmän kaukalot saa pysymään maassa. Yksi vaihtoehto olisi hirttää se kiinni esim aitaan... Hmm taidampa kokeilla :DD Miltä tuommoinen traktorinrengas viritelmä näyttää?

      Poista
    3. Hitsi, juuri jossain näin kuvan, olisin voinut linkittää mutten nyt löydä sitä. Ihan vaan traktorinrengas lappeeltaan maahan ja sen sisään heinät. Tietty joku alusta siellä alla, ettei heinät ole maassa. Itse laittaisin varmaan kumimaton. Ei sellainen kaunis ole, mutta en tiedä onko tuollainen järsitty puulaatikkokaan...

      Poista
  2. Tervaa! Sutaise vähän tervaa loodan reunoihin niin joko antaa kivamman makusäväyksen tai hidastaa hiukan syömisintoa ;) On myös vaihtoehto C eli tervaa löytyy ponin tukasta, naamasta, loimesta ja persiistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervaa tosiaan olen miettinytkin. Mutta mistä sitä saa? Onko hevostarvikeliikkeissä myytävä tähän tarkoitukseen hyvä? Ensimmäistä laatikkoa terva ei enää pelasta, mutta jos toisen kuitenkin. No bite -suihkeesta ei ole ollut apua.

      Poista
    2. Venetervaa esim. Prisman maaliosastolta, tai Tokmanni tai joku muu vastaava pulju joka myy maaleja ja lakkoja. Sieltä löytyy, litra on parinkympin paikkeilla. Ja ota tärpättiä ohennukseen, on tosi paksua! (salaisuus: mä olen ohentanut tervaa ihan lakkabensiinillä ja vielä on kaakit kunnossa. Vaikka oikeasti kai pitäisi käyttää jotain... jotain ekompaa, nyt en muista mitä :D Kuusi-jotakin?? Ehkä se oli kuusi-jotain. Tai ehkä ei :D)

      Poista
    3. :D Sen verran tajusin, että venetervaa sen varmaan pitäisi olla. Täytyy käydä katsomassa, josko löytäisin sellaista ennen kuin laatikoista ei ole mitään jäljellä! Nyt ovat hävittäneet heinäverkon. Toivottavasti eivät sitä ole kuitenkaan syöneet.

      Poista
  3. Meillä on tehty paksusta kumimatosta isot ympyrän muotoiset astiat ja ovat kestäneet loistavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Minä heitin vähän vitsillä tuon kumista tehdyn astian, mutta sekö on siis ihan mahdollista toteuttaa? Voitko kertoa tarkemmin, miten saitte sellaisen tehtyä ja vieläpä niin, että kestävät? Luulen, että moni on kiinnostunut.

      Poista
  4. Kaivonrenkaita on erikokoisia, kuljetus vaatinee traktorin loppuvaiheessa tosin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tämä kommentti oli mennyt ihan ohi, anteeksi! Kiitos vinkistä. Toistaiseksi vanerilaatikko on pysynyt ehjänä. :)

      Poista