Ulkona sataa. Poni on syvästi loukkaantunut oman ihmisensä viimeaikaisista toimista ja pyrkii pitämään etäisyyttä. Ei arvosta sen enempää mahahaavalääkitystä kuin jalan sivelyä geelilläkään. Ponitäti itse on väsynyt ja jälleen syvästi tallipaikka-ahdistunut.
Onneksi sentään Ruusan edellisen kodin tallityöntekijä linkitti Facebook-seinälleni tällaisen videon Ruusan elämän toisesta irtohypytyksestä (alussa on vähän sählinkiä, mutta sitten alkaa sujua):
Sittemmin on poniin tullut pikkuisen lisää energiaa ja olen taluttanut sen kujaan käynnissä (ainakin itse kävellen, ponilla on usein askellajista vähän toinen ajatus).
Ei muuta uutta auringon alla, paitsi että lähden kohta katsomaan sitä potentiaalista tallipaikkaa.
Paikka vaikuttaa tosiaan muuten hurjan kivalta, mutta hiekkatarha kyllä hirvittää. Hiekkaähkyn mahdollisuus pelottaa, kun sellainen ei talvella ollut kovin kaukana vaikka tarha oli enempi soraa kuin hiekkaa...
Laidunkautta nyt ei kumminkaan ole paljon jäljellä, joten ratkaisuja pitäisi ryhtyä tekemään. Apuva!
Vipsu vanha hiekkaimuri ei ole nykyisessä paikassamme hiekan makuun päässyt, joten hiekkatarha ei ole välttämättä se pahin vaihtoehto.
VastaaPoistaVipsunkin silloin aikanaan havaitsin juovan vettä hiekkatarhan kuralätäköistä, kun parempaakaan ei ollut tarjolla. Epäilin, että kyse oli enemmän juomisesta kuin syömisestä. Lisäksi heinät ripoteltiin siihen hiekalla, joten siinäkin hiekkaa pääsi järjestelmään.
Lisäksi Vipsu oli tuolloin ahdistunut epäsopivasta tarhakaverista sekä olemattomasta määrästä ulkoilua ja tallin omavaltaisesta päivittäisen heinänsaannin rajoittamisesta. Kun nämä asiat korjattiin, muutettiin uuteen paikkaan, ei hiekkaongelma jatkunut.
Tietysti varmin keino on pitää hevonen muussa kuin hiekkatarhassa. Mutta toivoa on ;)
Ruusa kyllä ihan syömällä söi hiekkaa, mutta veikkaan, että kyse oli eniten tallinvaihtojen aiheuttamaan stressiin liittyvästä jutusta. Kevään mittaan kun ei hiekkaa kertynyt, tosin syötin kyllä psylliumiakin parin kuukauden välein.
PoistaLuulen, että Ruusa olisi pärjännyt tässä tekstissä mainitulla hiekalla, koska se ei ollut ihan hiekkalaatikkohiekkaa kuitenkaan. Mutta tarhan koko oli minusta enempi sellainen sairastarha. Kuvittelin vilkkaan ja touhukkaan ponini pikkuruiseen tasaiseen hiekkatarhaan ja totesin, että se tulisi siellä hulluksi. En voinut ottaa paikkaa vastaan, vaikka muut asiat olisivat siellä olleet hyvin.
Nyt valitussakin paikassa on osittain hiekkaa, ettei koko tarha ole mutainen, mutta en usko, että poni rupeaa sitä syömään, kun voi järsiä puitakin.