Show-poni näyttelyuransa huipulla

Ruusan viikonloppu oli omistajan itsekkyyden riemuvoitto. Ponia kohtasi nimittäin juoksentelu näyttelyviheriöllä. Voi olla, että myöhemmin kaduttaa, mutta juuri nyt oli pakottava tarve saada tästä poniharrastuksesta irti jotain muutakin kuin sairaudenhoitoa.

Poni ainakin liikkuu puhtaasti ja vähän turhankin mielellään.

Vauhdista oli tiukkasävyisiä keskusteluita, mutta ensimmäisten parin kierroksen jälkeen alkoi jo vähän löytyä yhteisymmärrystäkin.

Kehään päästessään Ruusa löysi sisältään welsh cobin. Wannabe-cob lähti lentoon ja vei esittäjän mukanaan.

Esittäjä yritti vikistä, että ei B-welshin kuulu juosta niin kovaa kuin ohuista kintuista lähtee. Vähän hillitymmin pitäisi. Ponin mielipide oli vähän sensuuntainen kuin "älä sinä mami häiritse, minä esiinnyn nyt". Hetken aikaa poni vei esittäjää sen verran railakkaasti, että sen vapautuminen ihmisrajoitteista oli melko lähellä.

Onneksi tuomarina oli cob-ihminen, hän varmasti arvosti rimpulan yritystä tuoda B-welsh-kehään vähän show-meininkiä.

Tykkään jotenkin tästä kuvasta, vaikka siinä on outo rajaus ja kaikkea. Voittajan kelpaa hymyillä. Haluaisin myös kiinnittää huomion hengitysvammaisen sieraimiin. Helteestä huolimatta hengitys kulki kuin normiponilla. 

Potentiaalisesti epäkuranttinakin poni nappasi näyttelyuransa tähän asti ehkä parhaan tuloksen - ja samalla todennäköisesti koko elämänsä parhaan, sillä ensi vuonna sen on siirryttävä aikuisten luokkiin ja sellaisissa vinokinttuisen pärjääminen on lähinnä teoreettinen mahdollisuus.

Mutta hetkeksi täti unohti huolet ponin terveydestä ja iloitsi harvinaisesta herkusta: ykköspalkinnosta.

Myös rimpulan luokkavoittojen sarja pysyi täydellisenä, vaikkei se ollut edes luokkansa ainoa poni. Ruusa päihitti samat ikätoverit kuin viime vuonna.

Näin tuomari kirjoitutti Ruusan paperiin: "Toewide in front. Nice pony, could have a bit more condition. Beautiful head, good sec. B. Will make a nice mare."

Vapaasti suomennettuna: "Hajavarpainen edestä. Kiva poni, voisi olla paremmassa kunnossa (toim.huom. lihavampi). Kaunis pää, hyvä B-sektion poni. Tulee kiva tamma."

Kieltämättä Ruusa näytti viime vuoden elokuussa näyttelykuntoisemmalta, kun oli oikeasti läski. Nyt se on sellaisessa lihavuuskunnossa kuin toivoisin sen olevan sisäruokintakaudella: joka paikassa on pikkuisen tavaraa, mutta kylkiluut eivät ole hautautuneet läskin alle. Kunpa osaisin talvella ruokkia niin, että tila säilyisi.

Kyllä se sitten ihan kävelikin, kun oli saanut ensin vähän esiintyä.

Ei harmittanut yhtään (tai no, juurikaan), vaikka Ruusa sitten parhaan nuoren valinnassa jäi kakkoseksi (kahden ponin joukosta). Edit: Ruusasta tuli siis reserve paras nuori ja saimme tuon alla näkyvän oranssin ruusukkeen ja pienen pokaalin.

Poseeraus ei taas ollut ihan parasta A-luokkaa, mutta ihan kiva ruusukekuva tuli. 

Rotukehän lisäksi Ruusan oli vielä esiinnyttävä myös Hippoksen tuomareille.

Tällä kertaa rimpulan jo ennestään pitkään vikalistaan lisättiin "supistuneet etusääret" (olenkin ihmetellyt, ettei siitä ole aiemmin mainittu) ja "epävakaa kinner" (eläinlääkärin mielestä epävakaus on polvessa - kumpaa uskoa?). Niin ja tietysti "pieni takaosa" (tästä olen samaa mieltä, mutta olen onnistunut aika hyvin sulkemaan siltä silmäni - siis ennen tätä).

Siinä, missä jalkapisteet pysyttelivät odotetusti kutosen pinnassa, muut arvosanat olivat osin jopa yllättävän imartelevat. Arvostelussa vilahti jopa sellainen numero kuin 8,5. En tosin ihan ehtinyt hahmottaa, mikä rimpulassa oli melkein kiitettävän arvoista.

On myös pantava merkille, että "taipumusta alakaulaan" ei mainittu. Ihan kuin olisin kuullut rimpulan kaulan muotoa kehuttavan! Joko Ruusa on kahdessa kuukaudessa kasvattanut kaulaansa oikeaan suuntaan tai sitten ponnisteluni alakaulan piilottamiseksi kehässä tuottivat hedelmää. Ehkä vähän molempia?

"Tylsää kun toi aina rajottaa mua."

Ruusa ei muuten todellakaan hävinnyt parhaan nuoren valinnassa huonolle ponille, vaan näyttelyn kauneimmalle B-welshille. 1-vuotiaan tamman valinta vuoden voittajaksi tuntui minustakin voitolta, sillä sen narunjatkeena kehässä olin minä.

Olihan se tällaiselle huikeaa päästä esittämään ponia ensimmäistä kertaa Best in show -kehään, vaikka poni ei oma ollutkaan. Vaikka BIS-kehä ei mennyt osaltani ihan putkeen, tavoite täyttyi: emme joutuneet ulos kehästä ihan ensimmäisten joukossa. Mahtista.

Pääsin vuoden voittaja -kehän jälkeen nopeasti nappaamaan kehäkaverista kuvan. Eikö ole ihana! Tämä on siis 1-vuotias tamma.

P.S. Ei se Ruusa sitten olekaan takakorkea, vaikka olen niin itselleni hokenut. Eikä siitä taida kovin korkeaa tulla, tällä kertaa Hippoksen mittaaja sai tulokseksi 131,5 cm sekä edestä että takaa. Viime vuodesta kasvua on tullut tasan 2 cm...