Kun lopulta päätät ottaa sen hyvänoloisen, mutta pienesti pohdituttaneen paikan vastaan, saat kuulla, että ripeämpi päättäjä varasi sen eilen.
Tyhjän päälle pudottuasi lupaat itsellesi, että seuraavalla kerralla otat hyvänoloisen paikan heti etkä jää miettimään. Kunnes sitten tulee se seuraava kerta ja palaat vanhaan tuttuun käytösmalliin.
En tiedä, olenko ainoa, mutta minun fiilikseni mainitusta kuviosta voi tiivistää lauseeseen been there, done that.
 |
| Rimpula laitumella illalla 19.8. |
Eilen matka kävi taas yhtä pihattopaikkaa tutkailemaan. Tätä nimenomaista paikkaa kyselin jo syksyllä, kun etsin rimpulalle ulospääsyä epäsopivasta tallista. Silloin kävi tismalleen yllä kuvatulla tavalla: tallipaikka-asia jäi muutamaksi päiväksi auki ja nopeampi varaaja kiilasi edelle.
Joten kun tallinpitäjän vastaukset yksityiskohtaiseen kysymyspatteristooni miellyttivät, en kerrankin jäänyt aikailemaan vaan varasin paikan vielä samana iltana.
Johan tässä alkaa käänteiden nopeus ihan itseäkin pyörryttää.
Toki sitten koko viime yön pyörin sängyssä miettien, teinkö kuitenkin tyhmästi. Ehkä valinta olisi sittenkin voinut odottaa sen aikaa, että olisin käynyt katsomassa vielä yhtä paikkaa, jonka avonaisuudesta sain kuulla juurikin eilisiltana? Se olisi ollut lähempänäkin.
Teki niin tai näin, aina miettii, tuliko tehtyä väärinpäin. Joku luonnevika, veikkaan. Saattaa olla jopa periytyvää.
Mutta toisessa paikassa oli vielä kysymysmerkkejä enkä minä jaksanut enää kysyä. Kun ponilla on erityistarpeita, tuntui tässä vaiheessa kesää viisaammalta tarttua sopivanoloiseen talviresidenssiin välittömästi.
 |
| Jotain varsin hämmentävää on laidunsillan toisella puolella. |
Täydellistä tallipaikkaahan ei ole olemassakaan, mutta tämä eilen varattu paikka vaikuttaa aika lupaavalta myös monivammaisen teinieläimen tarpeisiin. Vapaata heinää tai kengätöntä kaveria ei nyt saatu, mutta jospa näinkin pärjättäisiin.
Tallinpitäjä ainakin tuntuisi olevan aidosti kiinnostunut hevosten hyvinvoinnista.
Ja mikä tärkeintä, hänen käsityksensä hevosten hyvinvoinnin avaimista on varsin lähellä minun näkemystäni. Kokemukseni mukaan on nimittäin niin, että mitä vähemmän tallinpitäjän hevosenpitonäkemykset eroavat poninomistajan vastaavista, sitä vähemmän poninomistaja altistuu talliympäristöön liittyville stressikokemuksille. Sama varmaan pätee toisinkin päin.
Uudessa paikassa rimpula viimein saa toivomani metsätarhan. Ei se nyt ole mikään hehtaarin unelmatarha, mutta kyllä siellä mahtuu kinttujakin verryttelemään. Toivoakseni tämä - yhdessä olkikuivituksen ja tarhakaverin kanssa - takaa ponille ruokailusta ylijäävälle ajalle muutakin harrastetta kuin maan nuoleminen.
Toivotaan, ettei uusi kamu riko Ruusaa eikä muuttostressi kalva ponin mahaan haavoja. (Jalkasaikusta oppineena aion kyllä varautua muuttoon ehkäisevällä mahalääkityksellä.)
On myönnettävä, ettei poni meistä kahdesta todellakaan ole ainoa, jonka mahan tallipaikan vaihto saa sekaisin. Kunpa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi.
Eiks se niin menekin, että oman hevosen kanssa sairastellaan aina samoja tauteja? ;)) Pysyy balanssi kummasti kasassa.
VastaaPoistaHeh. En minä kyllä ihan niin vaivainen sentään ole kuin poni. :P
PoistaTutulta kuulostaa... Voi kumpa tämä nyt olisi hyvä. :) Marjutin kommenttiin viitaten: mulla on ainakin samat taudit Taavin kanssa, oikea polvi ja huono maha. ;)
VastaaPoistaEtukäteen ei voi koskaan varmaksi tietää, mutta kyllähän tuo paikka hyvältä vaikuttaa. Yksityiskohtaisesti kun kysyy asioita niin ei tule sitten yllätyksiä. Aina on jotain, mitä itse tekisi toisin, mutta kun päälinjoista ollaan samaa mieltä tallinpitäjän kanssa niin ei tule isoja ongelmia.
PoistaMissä päin maailmaa te vaikutatte kun meillä olis juur teiän kuulonen talli :) Ja yksi tyhjä laatikko, en tosin tiedä haluaako tallinpitäjä sen olevan tyhjä :/.
VastaaPoistaLäntisellä Uudellamaalla ollaan. Mutta tosiaan nyt pitäydytään kyllä tässä valinnassa eikä lähdetä tällä erää huutelemaan toisiin pöytiin. :)
Poistablogia seuranneena herää kysymys että onko ponin omistaja koskaan ajatellut että saattaa liioitella poninsa tarpeita ja sairauksia. Uskon kyllä että omalle kultakimpaleelle haluaa vain parasta, mutta ponin ja omistajan elämänlaatua saattaisi helpottaa nipotuksen lopettaminen.
VastaaPoistaHmm, on tullut mieleen, että stressaan liikaa ponin vaivoista, mutta ei ole tullut mieleen, että niitä liioittelisin. Ihan on eläinlääkärien ohjeiden mukaan menty - tai oikeastaan jos noudattaisi kaikkia eläinlääkärien ohjeita niin sopivaa tallipaikkaa ei varmaan olisi vieläkään löytynyt...
PoistaRuusan tarpeet oikeastaan eivät juuri poikkea siitä, mikä on ihan joka hevoselle hyväksi, jos ei oteta lukuun sitä, ettei kuivaheinä sovi ainakaan suurissa määrin. Poni vain oireilee tervettä hevosta helpommin, jos olosuhteissa on sanomista.
Jos osaat kertoa, miten "nipotus" lopetetaan niin kerro ihmeessä. Henk.koht. haluaisin lopettaa stressaamisen myös muista asioista kuten työstä, mutta en ole vielä löytänyt keinoa muuttaa perusluonnettani.
Kyllä tosiaan väkisin tulee mieleen, että taitaa bloginpitäjä olla keskivertoa hankalampi asiakas =)
PoistaKieltämättä olen itsekin pelännyt olevani kovin hankala asiakas. Onneksi tallinpitäjien kanssa on synkannut sen verran hyvin, että useimmat ovat jääneet kavereiksi. Kun nipottaa tallipaikan valinnassa niin voi sitten asiakkaana olla tyytyväinen.
PoistaTäällä toinen stressailija terve! Se olisikin hieno, kun joku osaisi osoittaa, missä on se nappula, mistä painetaan huoli ja murhe off-asentoon. Painaisin sitä heti, mutta antaisin sen olla siinä asennossa vain hetkisen. Kun kohdalle sattuu vaivainen, niin sitä sairastuu krooniseen huoleen ja vaikka se on rankkaa, se on myös tietyllä tapaa välttämätöntä.
VastaaPoistaUseimmiten se vaivainen, jonka omistaja huolehtii eniten, onkin se joka voi lopulta parhaiten.
Juu en minäkään ihan kokonaan haluaisi luopua tästä "nipotuksesta", koskapa silloin kun olen yrittänyt hiljentää sen pienen pirun sisälläni, poni onkin ollut kipeä ja sen hoitoon vieminen on viivästynyt.
PoistaJa tallipaikkaa valitessa mieluummin kysyn etukäteen jokaikisen merkityksellisen asian kuin sitten jälkikäteen huomaan, että oho, ei tämä meille käynytkään. Jokaisellahan on oma käsityksensä hyvästä hevosenpidosta, helpoimmalla pääsee kun valitsee tallin, jossa tallinpitäjän käsitys on sama. Yleensä olen kyllä onnistunut tässä ihan hyvin, nyt vaan viime aikoina on tullut tällaista tempoilua.
En keksinyt muutakaan paikkaa tätä kysyä, mutta saako laatuponi kisoja tulla katsomaan vaikka ei itse osallistuisi? :) Ja onkohan jossain aikataulua milloin mikäkin luokka on? Kiitos jos etukäteen jos viitsit tähän vastata.
VastaaPoistaHei, ilman muuta saa tulla katsomaan ilman poniakin! En nyt ole varma aikataulujen ilmestymisestä, mutta ainakin homma menee niin, että lauantaina on 2- ja 3-vuotiaat, sunnuntaina 4- ja 5-vuotiaat. Ilmoittautumisaikaa on vielä muutama viikko jäljellä, joten sen tarkempia aikatauluja ei vielä varmastikaan ole tehty.
PoistaTäälläkin vaihtui juuri paikka! Joskus on niinkin, että ihan asialliset perusvaatimukset ovat tallin pyörittäjien silmissä tarpeetonta nipotusta, kuten kelvollinen heinä, vierasesineetön puru, homeeton pelletti, turvalliset aitaukset...onhan näitä. Joillekin hevosille vain sattuu ja tapahtuu enemmän ja edes nuo perusasiat on oltava kunnossa! :)
VastaaPoistaOn kyllä hämmentävää, miten monessa paikassa mättää joku ihan perusjuttu. Kuten joku noista mainituista. Ehkä yleisin hankaluus, johon olen törmännyt, on se, ettei hevosille anneta talvella ollenkaan vettä tarhaan. Pihattopaikoissa tämä tosin on harvinaisempaa.
Poista