Pelastava peruutusmerkki

Jotta hevonen voisi osata pysähtyä pyynnöstä, sen pitää ensin osata peruuttaa pyynnöstä.

Tämänsuuntaisen väitteen kuulin tuossa vielä lumen peittäessä maata. Mikäli nyt en ihan väärin muista niin ajatuksen heitti ilmoille yleisopemme Sari.

Väitteen tarkoituksena oli kaiketi saada täti opettamaan ponille lh-tyylinen peruutus-/pysähdysmerkki eli narun heiluttelu käärmemäiseen tyyliin.

Koska ponin taluttaminen usein muistutti vetokisaa (ei liene tarpeen erityisesti korostaa sitä, kumpi meistä tällaiset vetokisat helpommin voitti), päätin antaa tällaiselle lh-hömpötykselle pikkusormen.

Tältä se merkki suunnilleen näyttää. Ruusaa ei nappaa yhtään, mutta ennemmin tai myöhemmin se peruuttaa. (Juu kuva on otettu jo jokin aika sitten... Äkkiä se syksy tulee, enää ei ole kukkasia.)

Ruusan mielestä peruutus oli ehkä maailman tyhmintä. Kun heiluttelin naruriimuun kiinnitettyä talutinta ponin ollessa karsinassa, poni joko jökötti paikoillaan umpimielisen näköisenä tai kääntyi poispäin. Vahingossakaan se ei ottanut askelia suoraan taaksepäin. Ilmeisesti peruuttaminen ei Ruusan mielestä sopinut prinsessaponin arvolle.

Täti ratkaisi kääntymisongelman, kuten tavallista, oikomalla vähän kulmissa. Koska tallin käytävällä kääntyminen vaatii ponilta vähän vaivannäköä, ehkäpä varsa saisi siellä helpommin idean päästä kiinni.

Ja kas, poni alkoi peruuttaa. Ensin se alkoi miettiä peruutusta, sitten alkoivat kintutkin jo liikahtaa. Puoli askelta, kokonainen askel, useampia askeleita.

Kun ponin energiataso tuossa kortisonikuurin loputtua palasi normaaleihin sfääreihin, peruutusmerkin merkitys alkoi hahmottua entistä syvällisemmässä muodossa tädillekin. Nimittäin siinä talutuksessa.

Nyt on alkanut näyttää siltä, että voimme jättää vetokilpailut niille, joista on mukavaa mitellä voimiaan. Talutuksessa on kivempaa, kun voi antaa ponin kulkea löysällä narulla.

Jos (ja kun) teini innostuu kipittämään taluttajan ohi, narun heiluttelu saa sen sievästi takaisin paikoilleen. Jos ponilla on oikein kunnolla virtaa, muutaman askeleen peruutus muistuttaa varsaa sen oikeaoppisesta sijainnista taluttajaan nähden. Ja peruutus ei enää aiheuta niskojen nakkelua, vaan se tulee kuin napista painaen. (Siis kuin painaisi sellaista nappia, jossa on pieni viive.)

Ensin peruutus alkoi toimia naruriimulla ja nyt jo ihan tavallisellakin riimulla.

Tavallisen riimun kanssa apua tehostaa se, että sellaisessa naru kiinnitetään metallilukolla metallirinkulaan. Jos poni muuten voisikin jättää tädin heiluttelut omaan arvoonsa, lukon kilistys herättää sen taas tähän maailmaan, jossa pienet omapäiset teiniponit joutuvat tottelemaan toistaitoisia tädinalkuja.