Parasta ajomukavuutta

Pääsimme Ruusan kanssa maanantaina pitkästä aikaa tunnille.

Poni toimi ohjasajossa paremmin kuin koskaan. Se kävellä puksutti eteenpäin likipitäen kuin vanha osaaja. Kääntyi ja meni suoraan.

Ponilla tuntui olevan ihan kivaakin, tosin ohjastajaan keskittymisessä on vielä tekemistä.

Sarin kanssa poni näytti jo ajoittain ihan oikealta ajoponilta.

Pitihän sitä vähän kokeilla, onko pakko, kun ohjastaja vaihtui osaavasta opesta omaan emäntään.

Mutta tumpulaohjastajan on kyllä kehaistava tällä kertaa myös itseään. Ennen ohjastusvastuun siirtymistä Sari muistutti omakätisesti mieleeni, millaisella tuntumalla ohjat olisi pidettävä ja kehotti pitämään käsivarret rentoina. Ja kas, ohjat pysyivät kuin pysyivätkin aika hyvällä tuntumalla suunnilleen koko ajan, käsittääkseni myös ilman turhaa vetämistä.

Tädillä on jonkinlainen tuntuma.

Ponikin eteni melkein kuin ajatus. Reipas ajatus, sillä Ruusan teki mieli vähän hölkkäilläkin. Kehuin kovasti ravista, sillä minusta on parempi ylläpitää hyvää eteenpäinpyrkimystä. Etenkin, kun ponilla on aiemmilla kerroilla joskus ollut taipumusta jumitteluun.

Poni käveli melko matkaavoittavasti. Se näyttää tässä kuvassa myös valtavan suurelta!

Tällä kertaa hankaluuksia tuottivat pysähdykset. Niihin piti ympätä varmuuden vuoksi vähän pepun siirtelyä ja pystyynnousua.

"Pysähtely on TYHMÄÄ!"

Meillä olisi kova homma tehtävänä siinä, että Ruusan saisi valjastuksessa seisomaan paikallaan ilman sitomista. On tullut siinä kohtaa oiottua mutkissa aika lailla. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä olisihan se kiva, jos ei tarvitsisi aina tapella tämän asian kanssa.

Mutta tällä hetkellä haluaisin päästä vähitellen eteenpäin itse ajohommassa.

Jotta Ruusalle päästäisiin opettamaan aisoissa pysymistä, poni kaipaa Sarin mukaan vielä paljon vakautta. Vaikka ajettavuus on parantunut, Ruusa seilaa edelleen ohjien välissä vähän turhan paljon. Lisäksi sitä vielä kiinnostavat harjoittelualueen ulkopuoliset virikkeet enemmän kuin työntekoon keskittyminen.

Mitä useammin poni pääsee tosihommiin, sitä nopeammin syntyy rutiinia. Sovimmekin, että Sari käy Ruusaa ajamassa nyt tulevana perjantaina ja sitten lauantaina katsomme asiaa jälleen yhdessä. Ehkäpä saamme Sari - Ruusa-lähiopetuksen mahdutettua myös tuleviin viikkoihin.

P.S. Sari-kuvat olen ottanut itse, minusta ja ponista kuvat otti Sari.