Rimpula yllättää jälleen

Kannatti lähteä rimpulan kanssa Vermoon viime lauantaina, vaikka sitä varten piti herätä loman toiseksi viimeisenä aamuna kello 5.

Etukäteen en uskonut Ruusan menestymisen mahdollisuuksiin, olihan sillä ensimmäistä kertaa kilpailijoita omassa luokassaan. Ja vieläpä ennalta tuttuja ja varsin hyvärakenteisiksi tietämiäni kilpailijoita.

Mutta niinhän se rimpula yllätti ja nappasi luokkavoiton. Tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan, kilpakumppanit nähtyäni olisin ollut pettynyt, jos Ruusa olisi niille hävinnyt. Niissä ei ollut sinänsä mitään isompaa vikaa (toisin kuin vinokinttuisessa rimpulassa), ne vain olivat hiukan alikuntoisia ja aivan siistimättömiä.

Seisominen ei mennyt ihan putkeen kehässä, mutta kyllä se vissiin ihan ponilta näytti.

Ruusa sen sijaan on kesän kuluessa ansiokkaasti kasvattanut sekä vyötärönympärystään että ylälinjaansa. Tukkaansakin se on ohennellut laitumen puita vasten - vähän turhankin innokkaasti. Ja ennen kaikkea, peräkammarin pikkutytöstä on kuoriutunut esiin näyttävä show-tamma.

Piti ihan hieraista silmiään, kun tämän kuvan näki. Voiko näin upea poni olla minun rimpulani?

Kun Ruusa ravaa kehään korvat tötteröllä ja kaula kaarella, kyllä se komea näky on. Ainakin sivusta päin katsottuna. Edestäpäin katsoessa liikkeiden ahtaus ja etukinttujen hajavarpaisuus tökkäsivät tarkkaa tuomaria niin ikävästi silmään, että yksilöarvostelun palkintoluokka putosi välittömästi kakkoseen.

Kakkospalkinto ei yllättänyt, mutta se yllätti, että Ruusa rodun parhaan nuoren valinnassa sijoittui toiseksi! Jälleen reserve youngstock champion -titteli, minun rimpulalleni. Siinähän meinasi mennä tädin pää ihan pyörälle.

Ennen näyttelykauden alkua odotin, että Ruusa menestyisi mahdollisesti nuorten ponien näyttelyssä, mutta ei muissa. Loppujen lopuksi nuorten näyttelystä tulikin kesän ainoa näyttely, jossa Ruusa ei pärjännyt.

Näyttelykuvia katsellessa tulee hyvälle mielelle.

Ruusa sai oikein pokaalin.

Kuvissa ei enää näy pientä rimpulaa. Niissä näkyy kaunis, hyvinkehittynyt ja hienosti ravaava ponitamma. Ihan kuin se tykkäisi näyttelyssä esiintymisestä! Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tulee melkein tippa linssiin, kun näkee oman varsansa sellaisena. Vahvana ja hyväkuntoisena.

Ruusa ei näyttelyssä köhäissytkään, kerran vain selvitteli kurkkuaan, kun pääsi ulos yli kahden tunnin trailerissa seisomisen jälkeen. Muuten sen henki kulki hyvin.

Mutta se taannoinen epäpuhtaus kyllä huolettaa. Olen lukenut netistä kauhujuttuja siitä, mikä hevosella voi olla, kun se on kaarteessa ep. Ruusalla on siis todennäköisesti vähintään lievä jännevamma tai mahdollisesti niveltulehdus. Jos se vielä tulevana viikonloppuna on ep niin varmasti soittelen taas klinikalle.

P.S. Näyttelyssä selvisi myös, että tätäkin blogia joku lukee. Hämmentävää.