Hullun huvit eivät ole halvat eli paljonko maksaa teettää varsa omasta tammasta

Hullulla on halvat huvit, sanotaan. Sanonta ei päde kovinkaan hyvin hevoshulluuteen. Eikä varsinkaan sellaiseen hevoshulluuteen, johon sisältyy tarve stressata itsensä tärviölle varsatuotannon muodossa. 

Voisi kuvitella, että omatuotanto olisi melko kätevä ja edullinenkin tapa hankkia itselleen hevonen, ainakin jos sattuu valmiiksi omistamaan tamman. Think again!

Meneillään oleva varsaprojektihan on, kuten moni tietää, elämäni toinen. Ensimmäinen oli sikäli menestyksekäs, että sen tulos on tämän toisen hankkeen kulmakivi.

Ensimmäisen varsaprojektin tulos, kuvassa päivän ikäisenä. 

Nämä kaksi varsaprojektia ovat jo tähän saakka olleet hyvin erilaiset.

Ensimmäisessä projektissa tuotantoprosessi oli luonnollinen, tässä toisessa ollaan keinohedelmöityslinjalla. Ero tuotantotavassa merkitsee eroa myös kustannuksissa: summa, joka Ruusa-hankkeeseen kokonaisuudessaan upposi, ei tässä toisessa projektissa ole riittänyt edes ensimmäiseen tiineysultraan asti.

Jos tämä käsillä oleva hanke etenee, kirjoittanen aiheesta myöhemmin lisää. Laskelma saattaa toimia jonkinlaisena lääkkeenä sitten, kun seuraava akuutti varsakuume iskee. (Tai voi olla, että ei. Mutta ehkä joku muu järkiintyy tämän tekstin ansiosta - tai sitten ei.)

Alla seuraa euromääräinen selvitys kahden eri varsaprojektin hinnasta.

Yhtäkkiä niitä olikin kaksi.

Ensimmäinen varsaprojekti oli helppo: tamma vaan tuttuun siittolaan, yksi kiimaultra siellä ja sitten ponille muutamat seksitreffit orhin kanssa. 11 kuukauden aikana pari kertaa varmistettiin, että poninalku oli vielä matkassa.

Ja sitten ihan yhtäkkiä ja noin vaan minulla olikin kaksi ponia. 

Ruusan tekokustannuksiksi olen joskus laskenut 1 600 euroa, mihin sisältyvät varsaan suoraan liittyvät kulut ensimmäisestä kiimaultrasta aina varsan vieroitukseen asti. Laskelman olen tehnyt jo monta vuotta sitten, joten en pysty sitä enää tarkistamaan.

Suurin kuluerä olivat astutus- ja varsamaksut, jotka olivat muistaakseni yhteensä 700 euroa. Muita kuluja olivat mm. tamman hoitomaksut siittolassa, ultrat, varsan eläinlääkärikulut (mm. 1 päivän ikäisenä vasta-aineiden mittaus), madotukset, tunnistus, rekisteröinti ja maitovarsalisä silloiseen tallivuokraan. 

Hintaa laski se, että Ruusan emä tiinehtyi ensimmäiseen kiimaan ja varsoi ilman avuntarvetta.

Tässä tekstissä esiteltyihin varsan valmistuskustannuksiin ei sisälly emätamman ylläpidon hintaa. Jos tekisi varsaa myyntiin, sekin pitäisi laskea mukaan.

4 päivää ennen h-hetkeä.

Varsaprojektin ihan ensimmäiset kustannukset tulevat kiimakontrollista.

Luomuna hevoset yleensä itse tietävät, koska lisääntymiselle on otollinen aika. Sitten vaan hypytetään oria tamman selkään noin joka toinen päivä niin kauan kuin tamma on suostuvainen. Silti Ruusan emäkin ultrattiin, koska ennen tositoimiin ryhtymistä on hyvä tsekata lisääntymiselinten kunto ja kiiman vaihe.

Siemennyksessä kiimakontrollien merkitys on isompi, koska siemenet pyritään tuikkaamaan sisään mahdollisimman optimaalisessa vaiheessa. Kuuleman mukaan pakasteella laitettaessa tammaa ultrataan jopa useita kertoja päivässä.

Ruusaa ultrattiin ensimmäistä (tuore)siemennystä varten kahdesti ennen oriasemalle menoa. Ensimmäisessä ultrassa, maanantaipäivänä, eläinlääkäri kertoi näkevänsä keltarauhasen (=ei kiimassa), mutta heti tiistaina ponin käytös oli kuin tietosanakirjan kohdasta "kiiman oireet". Jotta tietäisin, milloin tilata spermaa, eläinlääkäri saapui uudelleen keskiviikkona. (Tosin eläinlääkärin ohje oli olla tilaamatta perjantaiksi, tilasin silti.)

Ensimmäinen kiimaultra maksoi hieman alle 165 euroa, toinen noin 115 euroa. (Olen kuullut, että jossain päin Suomea eläinlääkärin saa kotiin aika paljon halvemmalla, mutta etelässä hintataso on tämä.)

Ikää kuukausi ja 20 päivää.

Kun on todennettu, että poni voidaan astuttaa, on ostettava varsansiemeniä.

Tässä tapauksessa spermanluovuttajan taksa on 1 000 euroa koko kaudelta ja lisäksi 90 euroa jokaisesta siemenlähetyksestä. 

Koska oriin siemenet tulivat Saksasta tuoretavarana, ne olisi voitu asentaa ponin sisään myös kotitallilla. Kiimaultrien tulosten poukkoilu ja tarve saada poni tiineeksi hetinyt saivat kuitenkin minut kääntymään hyvämaineisen oriaseman puoleen. 

Oriaseman laskusta odotin isoa, mutta se olikin vähän isompi. Ponin kahden päivän sikiämisloma maksoi vajaat 750 euroa! Summasta itse päätapahtuma lohkaisi leijonanosan, runsaat 680 euroa. Kaksi hoitovuorokautta lisäsivät loppusummaan runsaat 42 euroa ja hormonihoito (kiiman katkaisu?) vajaat 25 euroa.

Lisäksi pitäisi tietysti laskea kuljetuskustannukset oriasemalle. Ynnäilin, että polttoainetta kului ehkä 70 euron edestä.

Ponintaimi tasan 3 kuukauden iässä.

Summa summarum.

Ennen kuin on edes tietoa siitä, onko tiineys alkanut, projekti on syönyt jo noin 2 200 euroa. Halpaa kuin saippua! (Ei varmaan tarvitse kenenkään enää miettiä, miksi maitovarsoistakin pyydetään ihan rahaa.)

Ei voi sanoa muuta kuin että toivottavasti projekti saavuttaa sille asetetut tavoitteet.

Ensimmäinen välitavoitehan on, että maanantaina koittavassa ensimmäisessä tiineysultrassa näkyisi uuden elämän alku. Peukut ja varpaat pystyyn ja ristiin ja mitä näitä nyt on, että sitä seuraava rahanmeno aiheen tiimoilta olisi vasta tiineysultra numero kaksi.

Jännittää.