Kotiuduttu, hetkeksi ennen muuttoa

Täällä sitä taas ollaan, tutulla kotitallilla. Ruusan sikiämisloma jäi kahteen päivään. Kun hain ponia oriasemalta, kuulin sen jo pitkästi ennen kuin näin. Puhelias tyyppi, tuumi oriaseman pitäjä, sillä Ruusa oli ollut vieraassa paikassa kovasti juttutuulella.

Sillä aikaa, kun Ruusa oli tietämättään yrittämässä raskautua, kotitallilla muu porukka oli korkannut laidunkauden.

Omalle laidunlohkolle päästyään rimpulakin ryhtyi keskittymään olennaiseen eli pudotti turvan välittömästi maan tasalle ja ryhtyi parturoimaan nurmea. Pää ei tainnut sen jälkeen juuri nousta, paitsi kun vein ponille lastauksesta jääneet myslinjämät. (Sunnuntaina poni oli toki jo toimintaa vailla.)

Poni keskittyy olennaiseen.

Rimpulan astutushommat menivät sillä lailla nappiin, että se siemennettiin kertaalleen perjantaina ja lauantaina ponin sai jo hakea kotiin. Rivakkaa toimintaa. Kuulemma ovat siellä oriasemalla toiveikkaita operaation onnistumisen suhteen.

Laskun (josta sivumennen sanoen odotin aika isoa, mutta se olikin isompi) perusteella ponille on annettu jotain hormoniakin. En hoksannut kysyä, mitä, mutta veikkaisin, että ehkä kiiman katkaisupiikki. 

Itsehän olen tässä ollut pari päivää aivan paniikissa. Miksi ihminen tekee tällaista itselleen? Ja ennen kaikkea ponilleen, vaikka ponihan ei vielä tiedä, mitä sille on tehty.

Voisikohan tämän koko homman vielä perua?

Tietysti voisi, siihenkin on omat piikkinsä. Sehän se ei yhtään hullua olisikaan. Ehkä kuitenkin vaan on kestettävä seuraukset, tuli mitä tuli. Kyllähän tässä kuitenkin on tavoitteena, että tulisi varsa. Sellaisen minä Ruusasta ihan oikeasti haluaisin.

Operaatio pikku-Ruusan seuraava etappi on ensimmäinen tiineystarkastus, jonka ajankohta on 16 päivää astutuksesta. Tai tässä tapauksessa 17 päivää, koska silloin on maanantai. Noihin aikoihin ajoittuu alkion kiinnittyminen, jos sellainen on tapahtuakseen.

Koska Ruusa ei viivy kauaa, se joutui laidunyksiöön. Urho puolestaan jäi omassa laumassaan vähän viidenneksi pyöräksi ja mietti, voisiko Ruusasta tulle sen kamu. 

Mahdollisen alkion kiinnittymisen aikoihin pitäisi välttää stressiä. Paha kyllä tämän kriittisen hetken ja nykyhetken välille ajoittuu erittäin stressaava tapahtuma, nimittäin muutto ihan uuteen paikkaan ja uuteen porukkaan. 

Jotta raskauden alkamisen kannalta kriittinen hetki ei menisi muuttostressin takia aivan reisille, siirtymistapahtuma kannattaisi kuulemma ajoittaa jo alkavalle viikolle.

Olisin vienyt ponin uuteen paikkaan suoraan oriasemalta, mutta kaviot raudoitettuna sitä ei kukaan halua omansa kanssa välejä selvittelemään. Sen verran kipakasti saattaa Ruusa kavioilla komentaa, jos muiden väistämisvauhti ei miellytä. Kengittäjä lupaili ilmestymistään keskiviikolle.

Ruusa lähtee kesäsiirtolaan samasta syystä kuin edellisenäkin kesänä: nykyisellä tallilla laitumet ovat täysin varjottomalla pellolla. Sellainen ei passaa ponille, jonka hengitystieongelmat aktivoi nimenomaan auringossa paistattelu. 

Nämä eivät enää kohtaa, snif. Mahdollisen varsan isä on muuten samaa kokoluokkaa kuin hevonen tässä kuvassa, mutta rakenteeltaan kevyempi.

Valitettavasti poni ei pääse kahden aikaisemman kesän paikkaan, sillä tutut kesälaumatoveritkaan eivät mene sinne. Olisin halunnut tarjota Ruusalle kesän ihanan bestiksen kyljessä. Bestis kuitenkin laiduntaa ehkä vain loppukesästä eli Ruusa joutuisi joka tapauksessa ensin olemaan ihan vieraiden hevosten kanssa ihan vieraassa paikassa. 

Joten miksipä ei samantien kokeilla jotain uutta. Nimittäin paikkaa, jossa laidunta on vähemmän (kuitenkin pari hehtaaria), mutta halutessaan poni voi viettää päiviään myös varjoisassa metsätarhassa (jonne myös annetaan säilöheinää) ja pihatossa. Myös itse laitumella saattaa olla varjoa.

Jos aurinkoaktivoituva astma ei näissä oloissa pysy kurissa, se ei pysy kurissa missään. 

Väsynyt vaeltaja eilen.

Kesäkodissa on tällä hetkellä kolmen ponin lauma, joka kasvaa pian viisikoksi. Ruusan lisäksi lauman jatkoksi odotetaan nimittäin uutta varsaa! Varsakesä onkin ainoa oikea kesä.   

Kenttää tai hienouksia ei kesäkodissa ole, mutta polkuja riittää samoiltavaksi. Ja jos nyt iskee aivan vastustamaton tarve päästä hiekkalaatikkoleikkeihin, aika lailla naapurista löytyy kaksi maneesitallia ja muutaman kilometrin säteellä vielä muutama lisää.

Juuri tämän kesäkodin puolesta puhui myös se, että sinne on mahdollista majoittua pitemmäksikin ajaksi. Jos poni tiinehtyy ja kesä menee kaikkien osapuolten näkökulmasta kivasti, Ruusa ei ehkä syksyllä palaakaan nykyiselle tallille. 

Ponia väsytti niin, ettei jaksanut edes seistä. 

Kesäkotia parempaa paikkaa ponille on vaikea kuvitella.

Ihmiselle siellä ei kuitenkaan ole mitään mukavuuksia. Mukavuuksilla tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi ulkovalaistusta tai vesipistettä tallissa, ja sitä kenttää. 10 vuotta sitten tämä olisi ollut minusta normimeininkiä, mutta viime vuosina olen päässyt tottumaan vähän lokoisampiin olosuhteisiin. 

Mahdollisen varsomisen kannalta kesäkoti olisi kuitenkin myös sikäli passeli paikka, että se sijaitsee noin 20 minuutin päässä kotoani. Nykyiselle tallille ajan 40 minuuttia. Kesäpaikassa tallinpitäjä tekee töitä kotoa, joten varsavalvontaankin olisi enemmän silmiä ainakin päiväsaikaan.

No, katsotaan nyt ensin, onko sellaista varsaa edes luvassa.

Ponitädille muutto tarkoittaa muuten paluuta teini-iän maisemiin. Teininä kävin samassa kylässä monessakin paikassa hoitamassa hevosia. Ihan lähellä kesäpaikkaa kävin hoitamassa tallilla, jonka pitäjä myöhemmin muutti ja hankki oriin, josta tuli Ruusan isä. Vähän kauempana, muutamien kilometrien päässä, puolestaan alkunperin tutustuin Ruusan emään.

Pienet ovat ihmisen ympyrät.