Ehkä se siitä

Kun uusi päivä on valjennut Ruusan uudessa kodissa, pahin draama vaikuttaisi jääneen taakse. Poni on lakannut ramppaamasta. Tänäänkin näin sen kyllä juoksevan, mutta nyt se juoksi yhdessä muiden kanssa.

Jälkikäteen voisi sanoa, että olisi ehkä päästy helpommalla, jos ponin olisi ensalkuun vanginnut eri puolelle lankaa kuin tulevat laumatoverit. Ehkä ei olisi tullut niin kovaa juoksemista. 

Jälkiviisaushan se on viisauksista makoisinta. 

Minulla on kuitenkin Ruusan kanssa ennalta myös hyviä kokemuksia tällaisesta kertarysäyksellä muuttamisesta - ja myös huonoja kokemuksia siitä, kun poni on alkuun pantu yksiöasujaksi. 

Hölkkäkuva eiliseltä.

Juuri ramppaaminen oli isoin ahdistus ponitädille, sillä Ruusa ei ole ihan tällä tavalla aikaisemmin reagoinut. Tai on sen yhden kerran, jolloin se muutti laumasta yhtäkkiä yksiöön. 

Mistä näitä etukäteen tietää.

Toisaalta vaikka Ruusa eilen juoksi, se pysytteli silti muiden lähettyvillä. 

Koska tilaa on reilusti eivätkä toiset ponit kiusaa, Ruusa voisi halutessaan myös jököttää omissa oloissaan. Mutta se ei edes jää laitumelle, jos muut lähtevät tarhan puolelle. 

Toiset ponit menevät ötököitä pakoon pihattoon, mutta Ruusa ei ole tainnut vielä uskaltautua sisätiloihin. 

Ruusaa kaiketi vielä hirvittää johtajaruunan vankkumaton auktoriteetti. 

Ruuna on kyllä siitä mukava, että vaikka se siirtää Ruusaa aika rivakastikin, se ei jahtaa. 

Jokainen, joka on nähnyt hevosen tulevan jahdatuksi, tietää näiden kahden eron. Siirtäminen on normaalia laumakäytöstä, jahtaaminen kiusaamista. 

2-vuotiaalle vuonohevoselle Ruusa puolestaan on jo ilmoittanut olevansa se, joka vastaa toisen jalkojen siirtelystä. Mutta jahtaamiseen ei onneksi ole Ruusakaan tietääkseni sortunut, vaikka siltä sellainen ei olisi ennennäkemätöntä käytöstä. Sikäli ihan hyvä, että jollain on valta siirtää Ruusaakin. 

Nyt vaikuttaisi vähän siltä, että ehkäpä tämä tästä.  

Mitä ötököihin tulee, kävin varmuuden vuoksi ostamassa hyönteisloimen. Pitäköön poni sitä nyt ainakin alkuun ennen kuin on tottunut uuden paikan ötökkäkantaan. Kesäkolttu vähensikin hännän vispausta välittömästi. 

Ostin myös hupun (pari kymppiä ei paljon tässä konkurssissa paina), mutta jätin sen nyt ainakin tässä vaiheessa asukokonaisuudesta pois. Laumatoverien ilmeistä päätellen huppu sai nimittäin Ruusan näyttämään avaruusoliolta. Itsellekin tuli epämukava olo, kun ei nähnyt ponin ilmeitä. Lienee tutustumisvaiheessa parempi, että muut pystyvät niistä päättelemään, mitä Ruusan päässä liikkuu. 

Bucas Buzz Offista olen lukenut huonojakin arvosteluja, mutta sellainen oli nopeasti saatavilla ja Bucasin kaikki muut loimet ovat istuneet Ruusalle hyvin. Vaikka Ruusa on muuten käyttänyt nyt 125-senttisiä loimia niin ötökkäloimi pitikin ostaa 115-senttisenä. Silti mahakappale jäi roikkumaan, kuten kuvasta näkyy. Sain tilanteen korjattua tekemällä solmut mahakappaleen reunoihin.

Toivotaan, että poni alkaisi viihtyä. 

Viihtymisen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni puitteista, sillä näin isoa ja monipuolista elintilaa Ruusalla ei ole ennen ollutkaan. Lisäksi tallinpitäjällä on meneillään tarhan ja laitumen laajennusprojekti. 

P.S. Kun kävin Hipposportissa loimiostoksilla, kysyin samalla, missä mennään ikuisuusprojektissa nimeltä Ruusalle satula. Kuulemma tehdas on jo jokin aika sitten ilmoittanut lähettäneensä satulan eteenpäin, mutta se ei ole vielä ilmestynyt Espooseen. Jännitys siis tihenee tälläkin saralla.