lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen ratsastustunti!

Nuoren ponin kanssa on paljon ekoja kertoja. Torstaina oli taas sellainen, nimittäin ensimmäinen  "valmennus"! Tätä oli odotettu! Mia tuli siis opettamaan minua opettamaan Ruusaa.

Kuten tunnettua, ponin koulutus ei sisäänratsastuksen jälkeen ole edennyt mihinkään, ei ainakaan eteenpäin.

Miksiköhän ei?

Paljonhan on tietysti kiinni kouluttajan ratsastustaidoista, jotka tässä tapauksessa ovat kauniisti sanottuna vajavaiset. Mutta kävi ilmi, että kaikki ei välttämättä olekaan kiinni pelkästään taitojen puutteesta, vaan myös niiden vähäisten taitojen käyttämättä jättämisestä.

(Kuvat eivät valitettavasti ole mainitulta ratsastustunnilta, koska ketään ei ollut kentän laidalla eikä muutenkaan sellaisessa tilanteessa, jossa olisi voinut nakitella. Ei, vaikka olin ihan valmennusta varten vaihtanut satulahuovan puhtaaseen ja jopa selvittänyt ponin hännänkin. Tosin näitä asioita ei olisi välttämättä näkynyt kuvista kuitenkaan, koska oli pimeää.)

Kokeilimme viime lauantaina maaston jälkeen vähän tällaista puomijuttua, kun joku oli jättänyt puomeja kentälle.

"Sinun pitää vaan alkaa ratsastaa sitä", totesi Mia. (On kuitenkin huomattava, että ratsastaminen ei tarkoita jäykistymistä tai jäämistä kaivelemaan teiniponin kylkiä omilla kintuilla.)

Olen vain jäänyt varovaisena varmistelemaan, etten vain häiritsisi ponia. On unohtunut, että koulutuksen edistymiseksi olisi hyvä myös välillä vähän vaatia jotain, tai edes pyytää.

Mia totesi, että ponille on selvästi ihan ok, että istun sen selässä, ja sillä on varsin hyvä tasapaino. Se tietää mennä pohkeesta eteen ja pidätteestä hidastaa, kääntyminenkin onnistuu. Olen ratsastanut Ruusalla jo kuitenkin sen verran, ettei enää tarvitse aina vaan miettiä, että onhan ponilla nyt varmasti koko ajan kivaa. On aika ruveta tekemään vähän töitäkin.

Nuorten kanssa pitäisi kuulemma muistaa ns. kiristää ruuvia eli nostaa vaatimustasoa noin joka kolmas ratsastuskerta. Sopiva kuvitteellisen ruuvin kiristystahti olisi kuulemma sellainen neljänneskierros kerralla. Minä olen jättänyt ruuvin samaan asentoon jo lähes vuodeksi.

Ei pidä enää tyytyä siihen, että Ruusa pidätteestä vetää liinat täysin kiinni ja jää niskat kenossa odottamaan karkkia (vaikka on tietysti hyvä, että nuorella ratsunalulla on toimivat jarrut), tai että se jokaisesta pohkeen kosketuksesta sinkaisee matkaan kuin sprintteri lähtömerkin kuultuaan. Ehkä ratsastuskerran alussa nämä ovat ok, mutta sitten on jo edettävä kohti säädeltävämpää reaktiota.

Sprintteritaipumuksia tällä nimenomaisella ratsastuskerralla tosin selitti osaltaan se, että irtohypytyskuja oli yhä kentällä. Poni ei ihan ymmärtänyt, miksi pitää tehdä tällaisia kouluratsastusjuttuja, vaikka kentällä olisi ollut niitä esteitäkin. Kujan imu oli kova.

Emme kuitenkaan ihan tässä ekassa valmennuksessa hypänneet, vaan harjoittelimme asetusta ja ratsastajan valitsemalla reitillä pysymistä - ratsastajan valitsemassa vauhdissa. Tätä teimme käynnissä ja ravissa.

Ponilla on Mian mukaan ravissa varsin hyvä tasapaino, mutta se pyrkii juoksemaan alta. Ai miten niin?

Ruusa kyllä tarjosi alkuun aika reipasta laukkaakin, mutta kentän jo hiukan sohjoisen pohjan vuoksi laukka tuntui merkittävästi heikentävän ratsukon todennäköisyyttä pysyä pystyssä. Onneksi emme kuitenkaan kaatuneet. Mia totesi, että laukkaa ei kannata teiniponin kanssa kentällä harjoitella, jos ei ole satavarma, että pohja on sellaiseen sopiva. Nyt ei ollut.

Asetusta harjoiteltiin nostamalla kättä ja vähän tukemalla ohjaa kaulaan, vähän ranskalaiseen ja/tai lännenratsastustyyliin. Kaulakosketuksen ideana oli auttaa ponia hoksaamaan, mitä siltä toivottiin. Koska poni on (Miankin arvion mukaan) varsin fiksu, ei mennyt kauankaan ennen kuin se alkoi ehdottaa ihan oikeaa asiaa. Silloin hölläsin nopeasti ohjaa, mikä oli kuulemma oikein toimittu. Tajuaa ponikin, että nyt tuli heitettyä oikea veikkaus.

Onneksi aloitimme vasemmasta kierroksesta, sillä oikea kierros oli taas vaikea. Ruusan mielestä olisi ollut paljon kivempi asettua siinäkin vasemmalle.

Tällaista meidän nyt pitäisi harjoitella sitten. Vauhdin säätelyä ja asetuksia.

Ruusan kaltaisen luonnostaan nopeatahtisen kanssa olisi hyvä tehdä yhtä asiaa vähän pitempään eikä kuumentaa sitä esimerkiksi jatkuvilla siirtymillä. Toisaalta ei saa olla tylsääkään. Jos ei ratsastaja kykene tarjoamaan ponille aivotyötä, se keksii kyllä itse itselleen virikkeitä ympäröivästä maailmasta.

Mia suositteli meille esimerkiksi kolmikaarista kiemurauraa (jota nyt emme tehneet), koska siinä tapahtuu tarpeeksi.

Tapahtumia tarvitaan, koska Mian arvio ponista oli, että sillä on "hamsterin keskittymiskyky". En tiedä, millainen keskittymiskyky hamsterilla todellisuudessa on, mutta oletan, että ponilla olisi hyvä olla vähän parempi.

No, onneksi Ruusalla on sentään kiva asenne hommiin.

Jospa poni seuraavalla tunnilla olisi ainakin sen neljännesruuvin verran osaavampi. Seuraava tunti on sovittu kahden viikon päähän - peukut pystyyn, että poni on silloinkin terveystilanteensa puolesta jumppakunnossa.

P.S. Tuntimme kesti noin 20 minuuttia. Lopetimme, kun poni alkoi vaikuttaa siltä, että on tullut tehtyä tarpeeksi. Vaikka on tarkoitus jo panna vähän ponia hommiin, ideana ei ole kyllästyttää sitä työntekoon. Fyysisesti poni jaksoi hyvin, vaikka ravasimme aika paljonkin.


10 kommenttia:

  1. Vau mikä merkkipaalu, eka ohjattu tunti omakasvatilla! Onnea siitä!

    Mua niin nauratti lukea tätä, ensiksikin siitä syystä että luonnehdinta hamsterin keskittymiskyvystä kolahti tähänkin welshiponinomistajaan, ja sitten toiseksi siitä syystä, että mun welshiponi on ehtinyt kymmenvuotiaaksi ennen kuin olen tajunnut että ruuvia sopis kiristääkin välillä :D Joten ei teillä oo hätää, ootte ihan hyvällä mallilla!

    Vakavasti puhuen, ollaan me nyt ehkä hiukan edetty noista sisäänratsastus- ja alkuopiskeluvaiheista, mutta kyllä mä silti luulen että vaadin Penalta vasta nyt niitä asioita mitä yleisen skaalan mukaan vaaditaan 6-7-vuotiailta poneilta. Tosin se sen hamsterivaihe alkaa vasta nyt olla taaksejäänyttä elämää ja ruuvinkiristyksillä saavuttaa jotain muutakin kuin neliraajavastaanhangoittelua. Mutta taivahan tosi on, että haasteita pitää tarjoilla eikä ihan aina ihan kaikki voi olla helppoa ja kivaa, kun yrittää oivaltaa jotain uutta. Tiedän tasapainoilun vaikeuden kun näpeissä on fiksu ja herkkä ja hyvämuistinen poni. Välillä pelkää virheitä niin paljon että ajautuu olemaan tekemättä oikeastaan yhtään mitään.

    Päivittelethän näitä ratsastusjuttuja jatkossakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihminen voi tulla käsittämättömän onnelliseksi yhdestä 20 minuutin ratsastustunnista.

      Lohdullista kuulla, etten ole ainoa supervarovainen.

      Ruusa ei oikeastaan ole luonteeltaan edes mikään superherkkis, kyllä se virheitäkin sietää. Mutta koska tiedostan taitojeni heikkouden, olen pelännyt tekeväni jotain perustavanlaatuisesti väärin enkä siksi ole tehnyt oikein mitään. Siksi niin kovasti olen odottanut, että pääsisimme opetukseen, että on kokenut ratsuttaja kertomassa, mitä nyt kuuluisi tehdä.

      En ole osannut Ruusaa kovin hyvin opettaa näissä varsinaisissa ratsujutuissa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, millaisessa mielentilassa poni on ratsastushommissa. Joo, sillä on hamsterin keskittymiskyky, mutta ratsastus on sen mielestä ok eikä sitä hermostuta tai ahdista. Eli sanoisin, että pohja tulevaisuudessa toivottavasti koittavalle ratsun taitojen oppimiselle on ihan hyvä.

      Ja toki päivittelen edistymistä tännekin! (Toivottavasti sitä tulee.) :)

      Poista
  2. Ihania kuulumisia! Meillä vähän ollut samaa vikaa ja valmentaja jatkuvasti käskeekin vaatimaan ponilta enemmän ja kauemmin. Tossa juuri mietin, että ratsastan 6-vuotiasta ponia kuin 4-vuotiaana. Olen koittanut myös vaatia itseltäni enemmän, jotta voi vaatia poniltakin :)

    Mutta varmasti teillä kehitystä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista, että tätä sattuu paremmissakin piireissä. Panda on kyllä niin hienon näköinen ratsastettuna, että siihen meillä on huima matka.

      Itsehän tässä pitäisi tietenkin oppia paljon vielä, mutta en ole sitäkään poissulkenut, että ottaisin ponille jossain vaiheessa ratsuttajankin. Kaikki riippuu terveystilanteesta, ponin siis.

      Toivotaan kuitenkin, että pääsemme näinkin eteenpäin. :)

      Poista
  3. "En tiedä, millainen keskittymiskyky hamsterilla todellisuudessa on, mutta oletan, että ponilla olisi hyvä olla vähän parempi." Kiitos Minna päivän nauruista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. ;) Vaikka eihän sitä hamsterikokemuksen puutteessa voi olla varma, vaikka hamsterilla olisi kovinkin hyvä keskittymiskyky. Ponille joka tapauksessa toivoisi vähemmän adhd:ta, vaikka muuten ponissa kyllä minusta saa mielellään olla vauhdikkuttakin.

      Poista
  4. Vau, hieno juttu! Innolla jään seuraamaan teidän kehitystä. :)

    Postausta oli niin mukava lukea, kuten aina. Ei voi muuta kuin ihailla sun kirjoitustyyliä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että tykkäsit! Toivottavasti on jotain kehittymistä kerrottavaksi. :)

      Poista
  5. Hih, tuo hamsterijuttu sai aikaan naurua täälläkin :D
    Olen päätellyt omien laukkaongelmieni johtuvan siitä että olen yhä onnellinen jokaisesta onnistuneesta laukannostosta, samaan tapaan kuin 3,5-vuotiaan kanssa olin... Joo on se viisivuotias jo - pitäiskö siinä laukassa ihan ratsastaakin..? ;)
    Edelleen harrastan paljon 30min yksityistunteja, ne ovat sopivia settejä missä hevonen jaksaa "kiristää ruuvia" ja ratsastajan kunto ei lopu kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa se hamsterin keskittymiskyky jossain vaiheessa parantuisi. Jospa otetaan tavoitteeksi alkuun vaikka marsun henkiset kyvyt. ;)

      Ruusahan on myös kääntynyt 5-vuotiaaksi, mutta se on ratsastuksellisesti ihan sisäänratsastustasolla. Itse asiassa välillä tuntuu, että se on taantunut siitä, mihin viime keväänä jäi. Mutta 3-vuotiaanahan sillä ei vielä ratsastettukaan ja 4-vuotiskaudellakin hyvin vähän. En ole edes varma, osaako se varsinaisesti laukannostoa, kun olen aina käyttänyt ääntä apuna... Ruuvia siis on reilusti kiristettäväksi!

      Luulen, että meillekin puolen tunnin tunnit riittävät pitkäksi aikaa. Olen vähän varovainen pidentämään ratsastusaikaa siksikin, että poni on minulle vähän pieni.

      Poista