Vaikka moni työelämässä toivoo paskaduuneille pikaista loppua, hevostalliympäristössä kakkahommien loppumista ei tosissaan toivo kukaan. Onhan kuitenkin niin, että jos kakka loppuu, myös sen tuottajan loppu on käsillä.
 |
| Sitä itseään maanpinnassa. Kuvan poni liittyy tapaukseen. |
Ponilapsen sairastaessa ponitädillä on ollut aikaa nimenomaan näihin kakkahommiin. Niitä on tarjolla lähinnä tarhassa, jonka hygieniasta huolehtiminen kuuluu sopimuksen mukaan tarha-asukkien omistajille.
Hevosvoimista on mukava osallistua lannanpoisto-operaatioon. Valitettavasti osallistuminen ei yleensä tarkoita varsinaisesti auttamista, jos sellaiseksi ei lasketa siivousalueella seisoskelua, rapsutusten kerjäämistä tai kärryn tuuppimista.
Sen verran palvelunsaajat kuitenkin auttavat, että pyrkivät tyhjentämään suolensa juuri silloin, kun kottikärry on vieressä. Silloin paskaduunari säästyy yhden kasan talikoimiselta, jos työntää työvälineen suoraan kakkivan elikon takapuolen alle.
 |
| Ponieläin haluaa osallistua, tai ainakin huomiota. |
Olen ollut huomaavinani, että hevosihmistön halukkuus osallistua oman eläimensä lopputuotoksen käsittelyyn on melko alhainen.
Ymmärtäähän sen, että jos maksaa hevosen säilytyksestä tonnin kuussa niin odottaa, että jätehuolto sisältyy hintaan.
Mutta muunlaisissa tapauksissa voisi ajatella, että kakka kiinnostaisi. Onhan hevosen lanta monesta syystä kiinnostava tuotos.
 |
| Tutkitusti vähämatoinen poni. Vaikka ei niihin madonmunamäärityksiin ihan sokeasti kannata luottaakaan. |
Isoin etu on ihan rahallakin mitattavissa: vähemmän kakkaa hevosen elinympäristössä merkitsee keskimäärin myös vähemmän loisia hevosen elimistössä.
Sen lisäksi, että ahkeruus paskaduunissa edistää hevoseläimen terveyttä, samainen prosessi myös tarjoaa valaistusta saman eläimen terveydentilaan.
Ei voi tuntea hevosta, jos ei tiedä, miten se kakkii.
Karsinaa tai tarhaa siivotessa näkee heti, miten suoli toimii. Onko kasoja normaali määrä? Onko kikkareiden koostumus optimaalinen? Kielteinen vastaus peruskysymyksiin herättää heti jatkokysymyksiä, kuten "miksi" ja "mitä voin tehdä asialle".
Niin että ei muuta kuin talikoimaan vaan!
Tähän aikaan vuodesta masentavan iso osa kakkahommista tosin tarjoaa kurkistusikkunan ihan johonkin muuhun kuin kuin tämänpäiväiseen suolen toimintaan. Lumen sulaminen on paljastanut, miten ylivertainen vastustaja talvi on paskaduunarille - etenkin, jos duunarilla on päivätyöt muualla.
Olet ollut huomaavinasi oikein. Sama havainto tehtynä, omalla ja muiden tallilla. Vaikka sopimuksessa lukisi mitä.
VastaaPoistaErityisestä tämä vuodenaika tekee paskatalkoista astetta ahdistavammat, koska loppua ei näy. Sinne lumikerrosten väliin on ehditty paskoa monet kerrat. Sieltä ne sitten paljastuvat meille, sulava jääkerros kerrallaan. Vaikka olisi talvellakin harrastettu samaa lajia, paskahommia.
Olet myös ehdottoman oikeassa lajin kiistattomista eduista ja ainakin minulle on hevosen omistajana tärkeää tietää lähes päivittäistasolla, mitä kakkatasolla tapahtuu. Sitä määrittelyn määrä on välillä väki ihmetellyt, mutta ihan totta - paskalla on väliä.
Jep, meidänkin tallilla on tosiaan määritelty sopimuksessa hyvin vaatimaton minimimäärä (1 kärryllinen viikossa), joka jokaisen pitää oman hevosensa tarhasta siivota. Siitä huolimatta on aina joku, jonka mielestä se yksi kärryllinen viikossa on jonkinlainen ehdoton maksimi. Ja talvella nyt ei ainakaan voi siivota.
PoistaMutta vaikka itse olen siivonnut läpi talven niin aina välillä on lumi satanut kasojen päälle ennen kuin olen ne saanut hakattua irti. Keväällä paljastuu totuus talvisesta aikaansaavuudesta, ja se totuus on muuten melkoisen karu.
Ja todellakin kuulun myös kakkakyttääjiin. Yhdessäkin aikaisemmassa kodissa Ruusan kakka muuttui yhtäkkiä todella pikkuiseksi ja kovaksi. Tallinpitäjän mielestä se oli normaalia, mutta ei todellakaan ollut. Ilmeisesti poni ei juonut uimurikupista tarpeeksi, ja hiekkaakin sillä oli suolessa aikamoinen määrä.
Hahhaa, tämän asian äärellä meilläkin! Kolme hevosta on samassa tarhassa ja näin ollen tuotos on iso kottarillinen per päivä. Meitä on kolme hevosenomistajaa, joiden omistautumisessa on vähän eroja. Meillä ei ole mitään minimimäärää vaan kaikki siivotaan, mitä tulee. Mutta jokaisen pitäisi siis kaksi kottarillista talikoida per viikko.
VastaaPoistaLapioinnin yhtenä plussana on, että tarhan pohja kunnostettiin, ja hevosille ei tule riviä, kun ei ole niin sitä mutaakaan. Ne joiden hepat seisoo mudassa, eivät joudu putsaamaan. Valinnan voi tehdä siinäkin. Toki voisi kuulua putsaus tallin ylläpitoon, mutta se taas sitten nostaisi tallivuokraa.
Niin minäkin olen asian ajatellut, että jos tarhan siivous kuuluisi vuokraan niin kyllä vuokra olisi silloin aika paljon isompi. Nykyisen tallinpitäjän olisi ihan mahdotonta ehtiä siivota tarhatkin, koska hän on muualla päivätöissä.
PoistaVaikka meillä on tuo minimi määritelty sopimukseen niin kyllä minä yritän siivota sitä mukaa kuin kakkaa tulee. Talvella se ei ihan onnistunut, joten nyt pitäisi siivota sitten aika paljon enemmän. Koska 2 pihattohevosta kakkii tarhaan kaikki tarpeensa (eivät juuri tee sisälle), lantaa kertyy vähintään kottikärryllinen päivässä. Eli puuhaa riittää!
Meillähän on ns. mutatarha ja jos sinne vielä jättäisi kakat niin se olisi muta-aikaan jotain aivan hirveää.
Mä niin odotan, että pääsen siivoamaan tarhoja! Hommaa riittää normaalia kevättä enemmän, koska leikkauksesta toipumiseni aikana tarhat ovat saaneet olla. Hetken vielä odotan, että kaikki kulkutiet sulavat kokonaan, jotta pysty kottareita työntelemään! Viime keväänäkin oli ihan urakkaa, vaikka silloin lähes joka päivä tarhaa siivosikin, mutta nyt tietää, että edessä on ihan reipas urheilusuoritus. Tai tällä hetkellä voisi sanoa, että hidas ja pitkä urheilusuoritus, kun nuo kärryt ei etene ihan normaalitempolla :)
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että minua ei ihan kauheasti innosta tämä savotta, kun sitä on tullut tehtyä jo jonkin aikaa. Mutta onhan siinä ilonsakin, kun näkee kättensä jäljen.
PoistaSinulla varmaan on vielä erityisintoa, kun et ole päässyt tekemään. :) Kiva kuulla, että kuitenkin pian jo kykenet näinkin rankkoihin suorituksiin!
Meillä myös siivotaan tarhat jos ei joka päivä, niin usein kuin ehtii (ainakin joka toinen päivä). Tosin itse olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, että jätän suurimman osan pimeään ja työpäivän jälkeen sijoittuvista siivousvuoroista hevosten toiselle huoltajalle jolla on enemmän vapaa-aikaa valoisalla. ;) viikonloppuisin heilutan sitten talikkoa senkin edestä! Paskaahan se oikeasti on, mutta mieluummin näin kuin paskainen tarha ja paskana oleva hevonen.
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että talven pimeydessä oli pikkuisen motivaatio koetuksella ja talven laiskuudesta tässä nyt maksellaan. Meilläkin on tallilla niin heikko valaistus ulkona, että otsalampun valossa siellä saa päivätyön jälkeen kasoja etsiskellä. Ja pakkasella pitää ensin hakata kasat irti rautatalikolla. Pikkuisen jäi suoritus vajaaksi.
PoistaMutta jos ei yhtään siivoaisi tai ottaisi vain sen yhden kottarillisen viikossa, tarha olisi aikamoinen paskahelvetti.
Alussa mainittua paskaduunia tehneenä niin hevospuolella kuin muuallakin valitsisin koska tahansa näiden väliltä hevoshommat. Hullulla on halvat huvit kun tykkään etenkin tarhojen siivouksesta ihan hulluna! On kiva nähdä työnsä jälki nauttien samalla raittiista ilmasta ja ihanien olentojen seurasta <3 Liian vetisellä kelillä homma mutatarhassa on turhaa mutta näin kevään kuivattaessa pihaa ei voi kuin hymyillä auringonpaisteessa vaikka hepat toistuvasti saisivatkin kotsarit kaadettua ;)
VastaaPoistaMinäkin kyllä olen aina ihan tykännyt tallitöistä, se on niin konkreettista ja tietysti saa olla hevosten kanssa tekemisissä. Voisin harkita ihan työksikin, jos siitä maksettaisiin minusta tarpeeksi. Vaikka voi olla, ettei fysiikkani ihan kestäisi.
PoistaTäytyy kyllä myöntää, että tarhan siivous ei kuulu ollenkaan suosikkitallihommiini. Ei se paha nakki ole sulalla ja kuivalla kelillä, mutta muuten en kyllä suuresti nauti. Mutta tyydytys on suuri, kun näkee tuloksen. Ja tuleehan siinä tosiaan samalla vähän hengattua hevosten kanssa, näkee niiden touhuja samalla.