sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Terveiset sairastuvalta ja vielä vähän auringonlaskukuvia

Täällä sitä ollaan edelleen, sairastuvalla, joku hevosflunssa vaivoinamme.

Ruusa-poni vaikutti puolivälissä viikkoa jo suht pirteältä, ruumiinlämpö oli aivan ihanteellisissa lukemissa, happi kulki talutuskävelyllä (sillä yhdellä, jonka tällä viikolla olemme käyneet) mallikkaasti eikä räkääkään juuri näkynyt.

No niin, ajattelin. Tämä flunssa olikin sitten ihan vaan kevyt kevätflunssa, nopeasti sairasteltu. Kohta päästäisiin taas työnteon makuun.

Optimisti pettyy aina!

Nyt onkin sitten ponilla ollut kolme päivää ihan selkeästi lämpöä. Sieraimista ei nyt ihan valu mutta kuitenkin päristelemällä tulee edelleen ihan riittävästi valkoista limaa. Ei ole päästy työntekoon, eikä oikein minkään tekoon.

"Aina se tunkee jotain mun takapuoleen." Tätä on siis harrastettu viime päivinä ahkerasti, kuumemittarin tunkemista ponin perästä sisään. Onneksi tämä on ponin mielestä ihan okei.
Asiaintilan viimeaikaisesta kehityksestä voi päätellä ainakin pari seikkaa.

Ensinnäkin täytyy tapahtua ihmeparantuminen, ettei ponin rokotus mene vanhaksi (passiin leimattu päivämäärä on 31.3.). Keskiviikoksi varattu rokotus nyt joka tapauksessa vaihtuu ponin sairaudentilan tutkailuksi myös verikokeellisin keinoin.

Toisekseen mitään ratsastuksellista tai muutenkaan kuntourheilullista ponin kanssa ei tehdä ennen kuin huhtikuu on jo pitkällä. No, ehkä siinä vaiheessa, kun poni on taas ratsastuskunnossa, sillä on viimein myös satula?

Joka tapauksessa blogissa ei ainakaan muutamaan viikkoon näy mitään tuoreita Ruusa-ratsastuskuvia. Mutta lohdutukseksi tässä vielä viime viikon lauantaina otettuja kuvia auringonlaskun ratsukosta.



Nythän tuollaista kuvissa näkyvää valkoista ei maassa enää ole.

Ja heti kun talvi on meidät jättänyt, ponilla olisi myös tarvetta hiekanpoistolle. Se, millä oveluudella tällä kertaa jekutan ponin vetämään psylliumit napaansa, on vielä kysymysmerkki.

Aikaisemmin toimiva resepti on ollut greenline-melassivesi-mysli. Erityisen toimiva osa tässä reseptissä on ollut melassivesi. Tällä hetkellä se on kuitenkin Ruusan mielestä jo so last season, joten limppari ei välttämättä lisää psylliumin mahaan päätymisen todennäköisyyttä.

No, tässä on vähän aikaa miettiä, sillä psyllium-kuurin aikana haluaisin liikuttaa ponia ja lämpöilevää ponia taas sitten en liikuta.

Ruusan toiveesta olemme palanneet Nova-kuolaimeen lyhyen fullcheek-kolmipalakokeilun jälkeen.

Melassivettä olen tässä viime aikoina tarjoillut päivittäin, eikös sitä niin sanota, että flunssapotilaan on erityisen tärkeää saada nestettä.

Jos olen ottanut ponia talliin hoidettavaksi, olen tarjonnut limua ensin ponin ollessa käytävällä kiinni - poni juo yleensä noin litran - sitten kun olen taluttanut ponia tarhaan, olen antanut sen juoda lattialla olevasta ämpäristä, jolloin se on jälleen armollisesti imaissut siitä noin litran. Lopuksi olen vielä vienyt ämpärin tarhaan, jolloin melassivedenhimoisen tarhakaverin tuottama ryhmäpaine on saanut ponin juomaan hyvässä lykyssä vielä pari litraa.

Prinsessaponit, ne nimittäin vaativat ykkösluokan palvelua.

Tänään yllätys olikin suuri, kun poni vetäisi tarhassa koko ämpärillisen lähes yhdeltä seisomalta. Runsaisiin jämiin tottunut Veera tosin katsoi ämpärin tyhjenemistä vierestä niin murtuneena, että oli pakko viedä sille vielä oma annos.

P.S. Hyvää pääsiäistä kaikille! 

2 kommenttia:

  1. No voi jehna miten tylsää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se kyllä on! Tuntuu, että aina kun päästään ratsastuksen makuun niin tulee joku tällainen. Keuhkovammaisella flunssa on aina potentiaalisesti tosi ikävä juttu.

      Poista