Huonompi uutinen on se, että kuvissa näkyvä maa ei ole ainoa asia, joka on tällä hetkellä valkoista. Valkoista on myös täysin sille kuulumattomassa paikassa eli Ruusan nenässä, tarkemmin sanottuna nenästä tulevassa räässä.
Nenästä tuleva räkä ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, sillä poni on ollut ponneton.
Viime viikolla, kun menin kolmen täyslepopäivän jälkeen kentälle ratsastamaan, odotin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta sainkin väsynyttä lontustelua ja innostumattomuutta.
Sama on toistunut joka päivän liikutuksessa, on se sitten ollut taluttelua, irtojuoksutusta tai ratsastusta. Poni on kyllä tehnyt, kun on pyydetty, mutta ei ole yhtään itse innostunut asiasta. Hengityskin on ollut vähän raskaanlaista, mutta poni on kuitenkin palautunut ihan hyvin.
 |
| Tässä kuvassa on muutakin hyvää kuin kaunis auringonlasku: kroonisen könöttäjän ylävartalon varsin siedettävä asento. Ponin asennosta en viitsi sanoa mitään. |
Koska lämpöä ei ole ollut, olen liikuttanut ponia sen jaksamisen mukaan (eli lähinnä käynnissä) ja pohtinut pääni puhki, mikä tällä kertaa imee voimia lemmikistä. Aika vahva veikkaus on ollut, että kevätaurinko olisi aktivoinut kroonisen keuhkosairauden.
Kunnes sunnuntaina sitten bongasin ponin nenästä sitä räkää. Silloin päättelin, että taitaa olla vaihteeksi joku lenssu.
Ehkä olisi pitänyt jättää lauantaina nousematta ponin selkään, vaikka kevyesti köpsöttelimmekin. Kuvat, vaikka ovatkin enimmäkseen seisoskelusta, ovat sentään melkoisen kivoja.
Nyt poni saa vähän taukoa varsinaisista hommista. Kävelytystä maastakäsin todennäköisesti on kuitenkin jonkin verran ohjelmassa, jotta lima (jota ei onneksi ainakaan toistaiseksi ole merkittäviä määriä) liikkuu.
 |
| Ai miten niin vennot vuohiset? |
Sellaista se on. Toivotaan, että toipuminen ei tällä kertaa vie ihan kokonaista kuukautta kuten viimeksi. Runsaan viikon kuluttua ponilla menee rokotuskin vanhaksi. Katsotaan sitten ensi viikolla, vaihtuuko rokotukseen varattu eläinlääkärikäynti verikoekäynniksi.
Tulevalle torstaille varatun Ruusa-ratsastustunnin jo vaihdoin Veera-tunniksi.
Kivahan se on Veerankin kanssa päästä Mian silmän alle. Edellisen ja ensimmäisen kerran olimme loppiaisena ja siitä oli hurjasti hyötyä. Veeralla en olekaan kevätkaudella paljon ratsastellut, sillä se oli alkuvuodesta sairauslomalla. Ilmeisesti huono tuurini on tarttuvaa laatua.
P.S. Sain tänään tekstarin Veeran omistajalta. Siinä kerrottiin, että Ruusa oli eilen riekkunut tarhassa antaumuksella. Että ehkä se siitä?
Aivan upeita kuvia! ❤
VastaaPoistaMinäkin olin niihin hirmuisen tyytyväinen! Kuvaaja oli kerrankin myös itse salaa vähän innostunut. :D
PoistaIhanat kuvat! JA tuo karvapenkki! Tahtoisin kanssa =)
VastaaPoistaEikö olekin ihanat!
PoistaKarvapenkki on kyllä aika ihanan pehmoinen. Kaivoin siihen G:n jäämistöstä tuollaisen silloin-muodikkaan pad-mallisen satulahuovan. Se on ollutkin hirmu hyvä, siinä on sen verran tahmea pinta, että karva pysyy tosi hyvin paikoillaan. Kyllä se on yleensäkin pysynyt jopa sivuloikissa, mutta kerran kun vyö ei ollut ihan tarpeeksi kireällä niin "satula" keikahti selkäännousussa ihan vinoon.
Kivoja kuvia! Ja Ruusalle terkkuja, kovin samankaltaisesta räkähommasta täälläkin toivutaan... Tällä kertaa tosin ilman bakteeritulehdusta. :)
VastaaPoistaKokeilin Salamallakin taannoin karvasatulaa ja se ei ihan ollut meidän juttu: Mokoma ei pysy paikoillaan pyöreässä pirttipöydässä sitten yhtään. Aivan ihana "satula" muuten!! :)
Toivottavasti Ruusallakaan ei ole bakteeritulehdusta. Ärsyttää vaan, kun tuntuu, että aina kun päästään hommissa vähän eteenpäin niin tulee lenssu tai muu ongelma. Mutta ei kai tässä muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Tsemppiä meille ja tsemppiä teille!
PoistaHarmi, ettei karvasatula pysy Salaman selässä. Ruusallakin on melko pyöreä selkä, mutta onhan poni tietysti huomattavasti kapeampi kuin Ruuna Reipas. Satulavyön saa kyllä hirttää niin kireälle, että melkein hirvittää.
Onpa tosiaan ihania kuvia! Te olette niin siro ja kaunis pariskunta :) ja tsemppiä taas kerran sairasteluihin!
VastaaPoistaKiva että tykkäsit kuvista ja kiitos myös tsempeistä!
PoistaHeh, no ainakin Ruusa on siro. Mutta olen kyllä iloisesti yllättynyt siitä, miten vähän isolta sen selässä näytän. Poni on kuitenkin oikeasti aika pieni ja siro.
Oi, tätä tällaista hetkeä ja ajoitusta mäkin olen haaveillut. Aina puuttuu yksi tekijä. :( no ehkä tänä vuonna!
VastaaPoistaYleensä aina puuttuu vähintään yksi tekijä! Tälläkin kertaa meinasi tulla pilvistä ennen auringonlaskua, mutta sitten kuitenkin kirkastui iltaa kohden.
PoistaMinähän olisin ahneena halunnut sellaisia kuvia, missä laukkaillaan pellolla auringonlasku taustalla, mutta nyt ei voitu laukkailla eikä Ruusan tallin lähellä taida oikein olla sopivaa peltoakaan. Ehkä ensi talvena sitten tosiaan?
Mäkin kehun hienoja kuvia, kaunis valo ja etenkin ensimmäisessä on tosi kaunis tunnelma!
VastaaPoistaTaitaa nuo flunssat olla nuorille tyypillisiä, toivottavasti selviätte tästä tällä lailla kevyesti.
Välitän kehut kuvaajalle. :) Minustakin tuo ensimmäinen on ihan paras.
PoistaToivotaan, että flunssa menisi nopeasti ohi ja reipas poni palaisi. Ruusalla on tietysti altistavana tekijänä tuo peruskeuhkosairaus.
Ihania kuvia ja karvasatulaa minäkin kadehdin :D
VastaaPoistaParanemista Ruusalle, toivottavasti menee nopeasti ohi.
Kiva että tykkäsit kuvista! Nyt ehkä vähän harmittaa, etten laittanut niitä tähän enempää, mutta eivätköhän ne jotain tekstiä päädy koristamaan. Kiitos myös paranemistoiveista.
PoistaKarvasatula on kyllä ihan hintansa väärti. Kannattaa ostaa, jos sellaista himoitsee! :)
Kuvia kehun minäkin ja samalla lähettelen Ruusalle paranemistoivotuksia! Jos olisi typerä räkätauti jo paranemaan päin. :)
VastaaPoistaKiitos kehuista ja paranemistoivotuksista! Ainakin eilen poni tuntui jo reippaammalta, kun parin tallittoman päivän jälkeen kävin sitä kävelyttämässä. Räkää se pärisytteli edelleen sieraimistaan, mutta minusta hengitys oli muuten parempi. Toivotaan, että menisi nopeasti ohi!
Poista