Lokakuu ei ole laidunkuu

Pirun kylmä.

Morjes, Ruusa tässä. Mami sano et mä voin ny pitkäst aikaa kertoo mitä mulle kuuluu, niinku omin sanoin.

No mä oon pääasiassa ollu ton jätin kaa tuol ulkona. 

On ollu vähä tylsää jos ny rehellisii ollaan. Jätti on vähä sellanen ykstotinen kaveri. Mut silleen ihan kiva ku se tekee mitä mä käsken. Ja mä kyl käskenki. Pitää vähän pitää kuria ettei se luule itestään liikoi.  

Mami on viime aikoina ollu huolissaan jostain kaviokuumeesta, joka voi kuulemma tulla ponille. Eiks se tajuu ettei mulla mikään kuuma oo ku pirun kylmä siel kedol on ollu, ainaki toi yks yö oli.

Vihdoin ihmiset tajus et ei näil keleil poni pärjää kedol. Siel on ihan tajuttoman kylmäki ja safkaa aika niukasti. Paitsi ku ihmiset käy, sit on vähä enempi.

On kuulemma lokakuu. En tiedä siitä muuta ku että mun mielestä ei ainakaan oo mikään laidunkuu, vaik yleensä kyl tykkään olla. 

Eilen pääsin viimein veke sielt. Yritin juosta aika nopeeta, ku jätti oli jo lähteny ja yks toinen meinas tulla turhan lähelle mun pebaa, mut mami roikku taas mun narussa. 

Ja sit se meinas et mennään talliin viilailee mun kynsii. Mä yritin kyl sanoo et ei täs ny oo aikaa mihkään pedikyyreihin keskittyy ku ois vähä muit juttui tässä, mut ei se taaskaan kuunnellu.

Vihdoin pääsin himaan. 

Tarhan tsekkailua.

Rundasin heti hoodit, tsekkailin mitä oli muuttunu. Otin pient tyyppaust et vieläks siel voi juosta ja ihan kivasti pelitti. Kävin vähä mökiski ja kyl siel oli peti ihan kivasti pedattu. Sen verran oli tuoreravintoo et en kauheesti viittiny sitä säilöö vetää. Jätti hoiteli sitä puolta. 

Vitsit et on kiva olla taas omal mökil. 

T: Ruusa

Kyl mä oon nätti.