Liebster, osa 1

Haastetta pukkaa taas! Borrowed Freedom -blogin Eva muisti minua Liebster-palkinnolla. Ennen kuin ehdin julkaista tämän, minua muistettiin Liebsterillä vielä kahdesti. Vau.

Kiitän kauniisti! Ja koska tästä meinasi tulla tolkuttoman pitkä, päätin tehdä jokaisen Liebsterin eri postaukseen siinä järjestyksessä kuin sain haasteet. Eikä edes tule kovin paljon myöhässä...

Liebster award eli Liebster-palkintohan on kansainvälinen. Sen tarkoitus on nostaa esiin pieniä tai uusia blogeja sekä toivottaa näitä bloggareita tervetulleeksi blogimaailmaan.

Liebster on myös tapa saada pienille blogeille näkyvyyttä. Olennaista onkin, että palkinnon tai haasteen saanut jakaa sitä eteenpäin.

Liebsterhän on saksaa ja tarkoittaa mm. rakasta. Mikäpäs sen mukavampaa kuin kuulla, että oma blogi on jonkun mieleen.

Ohjeet:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Nyt kun aika moni alle 200 lukijan suosikkiblogini on jo tehnyt tämän haasteen niin uusien nimeäminen on vaikeaa! Ihan 11:tä en nyt haasta, mutta jokusen kuitenkin.

Kaikkein vaikeinta oli keksiä kysymyksiä. En saanut aikaiseksi niin hyviä kuin olisin toivonut, mutta en viitsinyt hautoa tätä enää yhtään kauempaa.

Ruusa tämän vuoden viimeisenä laidunaamuna 5.10.

Tässä vastaukset Evan kysymyksiin:

1. Mistä et pidä hevosten kanssa/tallitöissä?

Tarhan siivoaminen on ehkä yksi inhokkihommista. Etenkin muta-aikaan. Lantalaan on tarhasta lantalaan keskimäärin pitempi matka kuin tallista. Täysien kottikärryjen työntämisen ylipäätään voisin mielelläni ulkoistaa.  

Silti olen kyllä melko ahkera putsaamaan ponini tarhaa. Motivaatio kumpuaa lähinnä haaveesta, että vähemmän kakkaa tarkoittaa myös vähemmän matoja. Ja pskamuta on muutenkin ällöttävää, en tahdo ponini seisovan sellaisessa. 

Mutta oikeastaan melkein mikä vaan tallityö ketuttaa, jos se on huonosti organisoitu. Jos täyttä lantakärryä joutuu työntämään pitkän matkan ylämäkeen, parhaassa tapauksessa vielä mudan läpi, tatti otsassa on taattu. 

Hevosten hoidossa heikko kohtani on kavioiden puhdistus. Myönnän, etten välttämättä puhdista oman ponini kavioita joka päivä. (Valmistaudun kivitykseen.)

2. Missä koet olevasi erityisen hyvä ratsastajana?

Masentava totuus on, etten oikein missään. Ratsastuksellinen itsetuntoni on ollut jo pitkään pohjamudissa. 

3. Hillitysti ja hallitusti vai aivan täysii?

Aikuisikä on tehnyt minusta melko varovaisen, joten vastaan hillitysti ja hallitusti.

Tosin jokaiselle, etenkin vähän takakireälle tädille, tekee erittäin hyvää välillä päästellä aivan täysiä. Ja aivan erityisen hyvää päästely tekee hevoselle, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. 

Aivan täysiä on huippua mennä sellaisella hevosella, jonka voi luottaa tarvittaessa hidastavan.  

Tämän ponin kanssa oli huippua päästellä, koska se pysähtyi heti kun käskin.

4. Pelkäätkö jotain hevosten kanssa?

Edelliseen viitaten, pelkään tilanteita, joissa hevonen lähtee täysin kontrollista. Kokemusta on. Kontrollin menetyksessä puolestaan pelottaa mahdollisuus erittäin pahaan lopputulokseen. Että mennään nurin tai putoan niin, että menetän liikuntakykyni lopullisesti. 

Koen olevani suhteellisen turvallisuushakuinen ratsastaja (tosi täti siis!), mutta en kuitenkaan kohtuuttoman arka. Joten putoaminen ja muut onnettomuudetkin pelottavat lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa onnettomuus on lähellä.

Melkeinpä useammin kuin itseni puolesta pelkään hevosen puolesta. Ponin puolesta pelkään vähän kaikenlaista, joka voisi aiheuttaa sen ennenaikaisen kuoleman.

5. Millainen olisi täydellinen hevonen juuri sinulle?

Unelmahevonen, tai siis -poni, olisi hyvärakenteinen, hyväluonteinen, hyväsukuinen, terve welsh-poni tai kyllä welsh cobikin kävisi. 

Oikeastaan unelmaponini olisi sellainen kuin Ruusa, mutta terve ja isompi. Voisin minä sen rakennevirheistäkin luopua, mutta niillä ei olisi väliä, jos poni olisi terve.

Unelmaponi tykkäisi minusta yhtä paljon kuin Ruusa.

Unelmieni poni olisi yhtä kaunis, viisas ja urheilullisesti lahjakas kuin Ruusa.

Sellainen, jolla on luonnetta ja omaa tahtoa, mutta joka on kuitenkin pohjimmiltaan kiltti ja nöyrä. Sellainen, jonka kanssa ei tarvitse pelätä ja jonka kanssa voi tehdä melkeinpä mitä vaan. Vaikka lähteä maastoon ilman satulaa tai laukata reipasta laukkaa kotiinpäin.

Sellainen kuin Ruusa: energinen ja iloinen poni, jolla on myös vähän pilkettä silmäkulmassa. 

6. Mikä on paras kokemuksesi tai muistosi hevosten kanssa?

Vaikea kysymys. On paljon hyviä muistoja. 

Parhaita muistoja ovat ehkä kuitenkin ne, joissa olen tuntenut, että hevonen on hyväksynyt minut ystäväkseen ja luottanut minuun.

Esimerkiksi se, millainen sylikoira kuoriutui yhteisten vuosien varrella hoitohevosesta, jonka alkuun sain laitumelta kiinni vain houkuttelemalla sitä kauhallisella kauraa. Lopussa se tuli luokseni höristen ja seurasi, vaikka en aina viitsinyt pukea sille riimuakaan.

Sen kanssa uskalsin tehdä asioita, joita en muiden kanssa ole uskaltanut. Kuten lähteä maastoon riimulla ja ilman satulaa. (Haluaisin huomauttaa, että tein tätä ennen kuin ns. varusteetta ratsastuksesta tuli muodikasta. Kerrankin olen ollut muodin edelläkävijä - nyt pitää vain odottaa, että kuvassa esiintyvä vaatetus tulee muotiin.)

Se edesmennyt rakas hoitoheppa ja minä kesällä 2000.

Yksi kauneimmista muistoista on myös viimeinen ratsastus sen saman hevosen viimeisenä elinpäivänä, ilman satulaa loppusyksyisessä metsässä. Valo oli niin kaunis, ja sitten alkoi hiljalleen putoilla lumihiutaleita. Aika maagista, yhtä aikaa tolkuttoman kaunista ja surullista. Kun ratsastin syksyn lumihiutaleita ihailleen, keskityin imemään muistoa itseeni, koska tiesin, että se olisi viimeinen muistoni tämän hevosen selästä. Vain tuntien kuluttua hevonen olisi ikuisesti poissa.

Ja sitä hevosta on vieläkin ikävä, sitä jonka hyvästelin aika tarkkaan 15 vuotta sitten. (Sitä sivuaa tämä teksti.)

7. Miten pitkään olet harrastanut hevosia?

25 vuotta! Elokuussa 1990 pääsin viimein alkeiskurssille, joka oli ollut toivelistani kärjessä tosi kauan. Sen jälkeen harrastuksessa on ollut hiljaisia kausia, mutta ikinä en ole vakavissani edes harkinnut lopettamista. Hevosharrastuksen alusta olen kirjoittanut oman blogitekstinkin.

8. Millainen olisi unelmiesi hevosloma ulkomailla?

Olen jo kauan haaveillut sellaisesta kouluratsastuslomasta jossain etelässä, jossa pääsisi ratsastamaan pitkälle koulutetuilla barokkihevosilla. Siitä lähtien, kun sain tietää, että tällaisia lomia on, olen sellaiselle halunnut ja kadehtinut kaikkia, jotka ovat päässeet. 

Irlannin Dinglessä minivaelluksella 2002. Ratsun nimi oli Ivy.

Toisaalta olen myös kovasti haaveillut kunnon ratsastusvaelluksesta esim. Walesin kauniissa maisemissa. Niinä parina kesänä, kun olen ollut Royal Welsh Show'ta katsomassa, olemme olleet samassa majapaikassa. Ja sen majapaikan pitäjät ovat kertoilleet, millaisia retkiä heidän tyttärensä läheisellä vaellustallilla vetää. Olisi huippua joskus päästä.

Irlannin maisemia olenkin jo ihastellut hevosen selästä.

Irlannista.

9. Viimeisin tippumisesi?

Keväällä 2012 yritin ratsastaa Ruusan emällä ilman satulaa, kun se riehaantui ja heitti minut tantereeseen. Olen tuntenut siitä huonoa omaatuntoa, sillä myöhemmin selvisi, että ponin rajuksi muuttunut käytös johtui selkärankavaivoista.

Niska siinä jotenkin niksahti ja on vaivannut ajoittain. Kerran kävin kuvauttamassakin sen, kun alkoi ahdistaa. Työterveyslääkäri kirjotti röntgen-lähetteeseen: "pudonnut ponin selästä (ponilla selkä kipeä)". 

10. Este- vai koulusatula?

Kyllä koulusatulassa on minusta jotenkin kotoisampaa. Mutta en tykkää isoista polvituista, jotka vääntävät jalkoja väkisin johonkin asentoon.

11. Mikä on hevosunelmasi?

Oma hevospaikka on ollut hevosunelmien ykkönen jo varmaan ihan harrastuksen alusta asti, mutta toistaiseksi varaa sellaiseen ei ole ollut.

Hevosunelmia minulla kyllä riittää joka lähtöön. Haluaisin harjoitella ratsastusta hyvien opettajien silmän alla niin paljon, että kehittyisin tosi hyväksi. Tai ainakin niin hyväksi kuin totaalilahjattoman kapasiteetilla on mahdollista oppia.

Toisaalta haluaisin kasvattaa upeita welsh-poneja, minkä toteutuminen edellyttäisi kyllä vastauksen ykköskappaleen täyttymystä.

Haluaisin kaiken ja kun tavoittelen kaikkea, en saa kunnolla mitään (koska rahan puute, ja vähän ajankin). Mutta sellaista se kai on.

Voisinpa asua tällaisessa paikassa.

HAASTAN MUKAAN seuraavat blogit (joita nyt ei ole yhtätoista, mutta jokunen kuitenkin, valitsin sellaisia joita en ole nähnyt kenenkään muun vielä tähän haastaneen):

Capital & Co.
Emmy ja ponikaverit
Hei, tuolta saapuu Charly
Onnen Rippeitä
Täti tuuppaa
Paluu hevosteluun
Putoa ja nouse


KYSYMYKSET:

1. Mikä on hevoselämässäsi juuri nyt hyvin? Mikä voisi olla paremmin?
2. Jos raha, aika tai mikään muu ei rajoittaisi harrastamistasi, miten harrastaisit?
3. Miksi juuri hevoset?
4. Jos ottaisit hevosellesi vuokraajan tai hoitajan, mitkä olisivat tärkeimmät valintakriteerit?
5. Millainen on mielestäsi hyvä hevosblogi?
6. Millaista blogia itse haluat kirjoittaa? Onko blogisi sellainen?
7. Mitä hevosurheilun lajia et ole koskaan kokeillut? Miksi et ja kokeilisitko, jos tulisi tilaisuus?
8. Mikä on ratsastuksessa mielestäsi vaikeinta ja miksi?
9. Minkä perusteella valitset tallipaikan ja mitkä ovat asioita, joista et suostu tinkimään?
10. Jos saisit ratsastaa ihan millä tahansa hevosella maailmassa, minkä valitsisit ja miksi?
11. Jos et harrastaisi hevosia, millä täyttäisit vapaa-aikasi?