lauantai 10. lokakuuta 2015

Syksyinen korrelaatio

Empiirisiä tutkimuksia tallilta: syksyisyyden ja villiyden välillä on havaittavissa vahva positiivinen korrelaatio. Ensinmainittu viittaa vuodenaikaan ja säätilaan, jälkimmäinen näille olosuhteille altistuvaan ponieläimeen.

Ponin pitkäksi venähtänyt kesäloma on tässä viime päivinä tullut päätökseensä ja lukujärjestykseen on taas ruvettu sovittelemaan ohjattua liikuntaa. Ja liikettähän ponissa piisaa, kun säätkin suosivat.

Eteen-alas on so last season, eteen ja ylös on päivän sana. Ylös suuntautuu lähinnä takakavioiden liikerata. Tämä on kieltämättä ollut omiaan lisäämään jännitysmomenttia suunnitelmiin, joiden mukaan tässä viikonloppuna taas ratsauduttaisiin.

Ohjattu liikunta on kuitenkin varmuuden vuoksi aloitettu maastakäsin, pitkien ohjien kera.

Jälleen sama arkistokuva... Jospa joku päivä saisin tuoreempaakin kuvamateriaalia ohjasajosta. Tämä on vissiin viime keväältä, vai olisiko syksyn puolelta, en muista.

Ensimmäisenä liikuntatuokiolla keskiviikkona suunnattiin kentälle. Poni sai muilta kentälläliikkujilta huimat suosionosoitukset, koskapa esitteli sen verran korkean koulun liikkeitä, ettei sellaisia kuulemma ole ennen tällä kentällä nähtykään. Varsinaisten kouluratsastusliikkeiden lisäksi poni osoitti hallitsevansa myös mm. lisätyn pukkilaukan.

Koska nyt oli päästy tekemisen meininkiin niin pitkät ohjat otettiin esiin uudelleen heti torstaina. Nuoren ponin pääkopan takia tällä kertaa suunnattiin maastoon, mitä Ruusa kyllä arvostikin ja tepsutteli pääosan lenkistä varsin mallikelpoisesti.

Mitä nyt jossain vaiheessa paluumatkaa alkoi ärsyttää narunjatkeen pyrkimys rajoittaa ponin omaehtoista liikuntaharrastusta. Miksei muka voisi kiitoravata siksakia tien laidasta toiseen? Rajoittamisesta seuraa mielenilmauksia eli takapuolen heittelyä. Pakko myöntää, että ponilla on jonkin verran akrobaattista lahjakkuutta.

Parin vuoden takaisessa arkistokuvassa näkyy, minka tyyppistä akrobaattista lahjakkuutta poni on viime  päivinä esitellyt ohjasajossa.   

Muuten ponin askellus ja ajoittain muotokin toivat mieleen ajatuksen, että tällaista menoa voisi olla kiva katsella vaikka kärryiltäkin. Pitäisikö sitten kuitenkin investoida valjaisiin ja kärryihin?


2 kommenttia:

  1. Ajaminen on kyllä kivaa vaihtelua, suosittelen! Tosin noin notkeasti pukittelevan ponin kanssa voisi retket aiheuttaa sydämentykytyksiä ;) millaiset on nuo sinun ohjasajo-ohjat ja onko ne hyvät? Itsellä on ihan tavan ajo-ohjat käytössä mitkä on ihan hirveän kankeat, ei niillä tunnu tulevan hommasta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kiva ajaa. Vähän kyllä hirvittää, mitä siitä tulisi kun Ruusa on ruvennut reagoimaan ajo-ohjien peppukosketukseen tuolla pukituksella. Ruusa kyllä todistaa vääräksi väitteen, ettei hevonen voi pukittaa pää ylhäällä...

      Minulla on hirmuisen pitkät nahkaohjat, en nyt muista mistä ne tilasin. Olisiko ollut jopa Börjesiltä. Ovat ihan hyvät muuten paitsi että meinaan olla niiden kanssa vähän solmussa, kun ovat ehkä 12 metriä pitkät. Mutta silloin kun poni lähtee pukkilaukkaa, on kiva että ohjissa on vähän pituutta. ;)

      Poista