lauantai 4. huhtikuuta 2015

Video opettaa

"Hyvä, että katsoit sen videon", tuumi ratsastuksenopettaja-Mia eilisen tunnin lopussa. Puheena oleva video oli edellisen tunnin ratsastusvideo, joka järkytti herkkää tätiratsastajan mieltä syvästi.

Suurin järkytyshän mainitulla videolla kohdistui siihen, miten pohkeen takana ja selkä alhaalla hevonen todella liikkui.

Niinpä olin jo ennen tuntia päättänyt, että tänään hevonen liikkuisi eteen enkä minä jäisi puristamaan ja punkemaan. Jo taluttaessani Fritziä kentälle vaadin, että se oikeasti kävelee eikä vain matele kuin etana tervassa. Ja sehän muuten käveli.

Kun nousin selkään, odotin samantahtista askellusta. Vahdin itseäni: jalkojen piti olla ihan rennot silloin, kun hevonen etenee, ja jos ei etene niin pohjeapu on nopea ja kevyt. Yleensähän tädin ratsastus on etupäässä toiminut periaatteella voima korvaa puuttuvan tekniikan. Nyt oli ajatuksena kokeilla sitä tekniikkaa voiman sijaan.

Ja katso, hevonen jatkoi reippaasti, ilman että sitä piti jatkuvasti hoputtaa.

Kerrankin kävi niin, että meni hyvin silloin, kun kuvaaja oli mukana. Videota ei ole, kun järkkärissäni ei ole videomahdollisuutta. Tämä oli lempparikuva tältä tunnilta.

Kun tuli aika ryhtyä verryttelemään ravissa, hevosen askel yhtäkkiä sai ilmaa alleen ja ohjalla oli vain kevyt tuntuma. Tajusin, että tältä Fritz tuntuu, kun se liikkuu oikeasti oikeinpäin, selkä ylhäällä.

Koko tunnin tuntui kuin allani olisi ollut aivan eri hevonen! Tämä uusi tuttavuus oli kevyt ja reipas, oikein miellyttävä kaveri. Homma alkoi tuntua jo ihan ratsastukselta eikä kuntosaliharjoitukselta.



Niinä hetkinä, kun Fritz olisi halunnut palata meille tavanomaisempaan yhteistyön muotoon eli pitkäksi ja raskaaksi valahtamiseen, käytin nopeaa, kevyttä pohjetta ja pidin vatsalihaksilla vähän vastaan. Huomattavasti miellyttävämpää molemmille osapuolille kuin se raskassoutuisuus, joka viime tunnin videossa näkyy ulospäinkin.

Verryttelimme taas laukassa: välillä reviteltiin, välillä lyhennettiin. Tällainen verryttely sopii aika hyvin tälle hevoselle.

Kyllä videointi kannattaa.

Ja ajatustyö. Suurin muutoshan tässä oli se, että ratsastaja oli päättänyt jotain ja toimi päätöksen mukaan. Eikä hevonenkaan sitten ruvennut vänkäämään, kun kerran asia oli jo päätetty. Toivottavasti muutos on pysyvä eikä vain yhden tunnin ihme.

Lopussa kiitos seisoo, hevosenkin.


10 kommenttia:

  1. Ei mitään lisättävää! Ihania oivalluksia ja niin kovin tuttuja. Ja hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Voihan se olla, että tässä oli muutenkin tähtien asennot kohdallaan, ettei nyt ihan pelkästään ollut päätöksestä kiinni (mm. hetken aikaa oli poni samaan aikaan kentällä), mutta sehän jää nähtäväksi.

      Joka tapauksessa oli kiva huomata, että Fritzistä ihan tosiaan löytyy tällainen puoli ja minä voin saada sen esiin. Mia sanoi, että Fritz ei ole laiska tekemään töitä vaan se on laiska aloittamaan. Kun sen saa aloittamaan työt niin se työskentelee ihan hyvällä asenteella.

      Poista
  2. Ekaa kertaa törmäsin sun blogiin, ja ensivaikutelman takia liityinkin lukijaksi :) Ihanaa sisältöä ja ihana ulkoasu ❤️

    VastaaPoista
  3. Miten minusta näyttää että istuisit satulassa kauhean takana? Mulle opettaja aina huomauttaa että aika lähellä etukaarta pitäisi istua, kun itse aina mös valun taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, voi olla. Istunnassani on ollut niin valtavasti korjaamista, että emme ole päässeet vielä ihan noin pitkälle. Ehkä jonakin päivänä. Itse asiassa näyttää myös, että olen satuloinut vähän eteen.

      Poista
    2. Sulla taitaa olla vähän lyhyt jalustin, se ajaa pehvan tuolla tavoin takakaarelle. Tosin taidat myös olla aika pikkuruinen tuohon satulaan, mahdut seilaamaan siinä ees taas :)

      Poista
    3. Yritin laittaa pitemmät jalustimet mutta tämä on kuulemma oikea mitta. Tuossa satulassa on aika muhkeat polvituet, nekin varmaan työntävät taaksepäin. Koulusatulat on varmaan tarkoitettu aika pitkällä jalustimella ratsastettaviksi.

      Poista
  4. Fritz näyttää juuri sellaiselta hevoselta, ettei mitään tule ilmaiseksi. Osaa säästellä itseään ja menee juuri sen, mitä ratsastaja pyytää. Eli joutuu itseltään vaatimaan, jotta hevonenkin toimisi. Antaakin niitä onnistumisen tunteita kun saa hevosenkin liikkumaan halutulla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, meneehän Fritz kuitenkin melkein ilmaiseksi sitä askellajia, mitä pyydetään. ;) Mutta ei se kyllä helppo hevonen ole, juurikin siksi että se vaatii vähän motivointia ruvetakseen oikeasti hommiin. Ainakin sen kanssa pitäisi oppia, yhdistettynä opetukseen. Ja tosiaan sitten kun jokin onnistuu niin fiilis on huikea.

      Poista