Vielä kerran messut

Koulutuomarin vinkit parempiin pisteisiin -luennolla miellytti se, että
ratsukoilta vaadittiin ylämäkeen menoa ja niskaa
korkeimmaksi kohdaksi.

Vieläkö joku jaksaa Hevoset 2015 -messujuttuja?

Ennakko-oletuksista poiketen siellä sompaili myös allekirjoittanut. Miksi sinne piti jälleen kerran raahautua, en tiedä, mutta piti nyt kuitenkin.

Messuilla oltiin, heppoja nähtiin, rahaa liikaa tuhlattiin. Sellainen perus. Messut olivat messut, tuttua peruskauraa, ei mitään ihmeellistä ja yllättävää (jos ei lasketa nettikohua eräästä esityksestä, jonka itse jätin väliin). Ihan kivaa.

Vähän jotain vähän jokaiselle, ja toisaalta aika vähän sellaiselle, joka on käynyt ennenkin. Ehkä olisin ollut ihastuneempi, jos superflunssa ei olisi lykännyt osallistumista sunnuntaille. Lauantain ohjelma vaikutti ainakin paperilla mielenkiintoisemmalta.

Aikaisemmilla kerroilla olin suunnitellut Hevoset-messujen kiertämisen tiukasti pääareenan ohjelman ympärille. Blogiinkin kirjoittanut siitä, mitä siellä erilaiset asiantuntijat asioista olivat mieltä ja mitä itse aiheista ajattelin.

Mutta olihan se jo aika meikäläisenkin myöntää, että ei sinne messuille mennä kuuntelemaan tai katselemaan esityksiä. Sinne mennään viettämään kulutusjuhlaa.

Tuli ehkä ostettua esim. sellaiset muotijalustimet, joiden hinnalla saisi monta ratsastustuntia. Satulavyökin, vaikka edellistäkään uutuutta ei ole vielä ehditty käyttää. Kun kerran löytyi 30 eurolla sellainen nahkainen s-vyö, jollainen alunperin oli ostoslistalla.

Muuten ostokset olivat ehdottoman hyödyllisiä: nahkaiset saappaanvarret 25 eurolla (ratsastustunneilla käytössä olevat ovat 10 vuoden käyttöhistoriansa aikana nahistuneet) ja Ruusalle irtokarkkeja 2,50 eurolla.

Jälkimmäisten hyödyllisyys tosin on kyseenalainen. Ensi-ihastuksen jälkeen rimpula sylki loput keksit suustaan eikä sen jälkeen ole suostunut niitä nakertamaan. Kun superflunssan alleen peittämä hajuaisti keskiviikkona alkoi palailla, ei tarvinnut ihmetellä, miksi näin. Mansikanmakuiset keksit haisivat vahvasti esanssilta. No, eiköhän niillekin joku suomenhevonen löydy syöjäksi, jos eivät welshille kelpaa.

Kuvausmielessä tapahtuma palveli mukavasti kauden alun näppäilyharjoituksena näin ponioripäivien alla. Tarpeeseen tuli!

Messuseuralaiseksi tarjoutui yllättäen ei-hevosihminen, ja ihan pakottamatta. Hän arvioi messujen antia jälkipuinneissa suunnilleen näin: Mitä tykkäsit messuista? - Ihan ok. Mutta en tule toiste. Mikä oli parasta? - Alpakat. (Toim.huom. toisessa hallissa oli näytillä alpakkaemä pikkuisen poikansa kanssa.) Entä hevosjutuista? - Kaipa se estekilpailu oli ok.

Vaikka esteet jostain syystä eivät ole suosikkikuvauskohde, kyllähän näitä isoja luokkia ihan huvikseenkin sihtailee. Etenkin, kun 140 cm luokan rata koostui melkein pelkistä oksereista. Arvostan.

Tällä hevosella oli aika vinkeät silmät.

Ehkä silti kivointa on kuvata lännenratsastusta.