 |
| Tekotaiteellinen otos rimpulasta pari päivää sitten. |
Samaan aikaan kun placebo valutti rimpulan päätä vääjäämättömästi kohti lattiaa, eläinlääkäri kuunteli Ruusan keuhkot ja sydämen. Ponilla on kuulemma urheilijan sydän - ainakin leppoisasta lepopulssista päätellen. Onhan se kiva, että edes joku rimpulan elimistä on urheilullinen! Keuhkot nyt ovat mitä ovat, mutta ainakin sydän toimii.
Verikokeiden tuloksista eläinlääkäri lupasi ilmoittaa keskiviikkona, vaan eipä kuulunut mitään koko eläinlääkäriasemasta loppuviikkoon. Paitsi että perjantaina kolahti lasku postilaatikkoon. On se kiva kun saa palvelua. Itse tietysti heräsin joka päivä tähän todellisuuteen vasta virka-ajan jälkeen.
 |
| Talvikarvasta on jäljellä jonkin verran pehmoista pohjavillaa, jonka seassa on koko syksyn ja talven piehtaroinneilla kerätyt kentän hiekat. Todella esteettistä... Vain lavan kohta on kesäkarvassa. Kesäkarvaan näyttäisi tulevan söpöjä markanlantteja. |
 |
| Tästä kuvakulmasta näkyy, että etujalkojenkin väliin on alkanut tulla vähän rakoa. Läskiä on jo, enää puuttuu lihasta. |
Käsittelyn jälkeen ponilla kuitenkin oli kinttu kevyt, ei tarhaan kävellessä millään meinannut pysyä käynnin tahdissa.
Poni oli kuulemma ollut "ihan tukossa". Tukosten poistuttua poistuu ehkä ylimääräinen ruumiinlämpökin, arveli piikkimies.
Seuraavina päivinä ponitäti sai todeta, miksi Juppe tunnetaan myös liikanimellä ihmemies: ponin ruumiinlämpö oli palannut melko lailla normaaleihin lukemiin. Peukut pystyyn, että kyse olisi pysyväisluonteisesta ilmiöstä.
Ruusan yleiskunto muuten sai Jupelta kehuja: "Se on alkanut näyttää hevoselta." Eikä rimpula ole kuulemma enää niin, no, rimpula, kuin ennen.
Kieltämättä talvikarvan alta on vähitellen alkanut paljastua poni, jota ehkä kehtaisi vähän näyttelyssäkin esitellä. Poni ei tosiaan ole enää laiheliini, vaan kolkuttelee kohta jo plussapallokerhon ovella. Nyt on kuitenkin sitä kuuluisaa massaa, josta voisi ruveta rakentamaan lihaksia, jos vain terveys sallii.
Miten tuo verikoe juttu on mahdollista? Siis ettei tuloksia. Giovannin tulokset sain tekstarilla samana iltana ja 2 päivän päästä paperilla kotiin.
VastaaPoistaHienoa, että Ruusa voi kuitenkin paremmin! Pitäisi ehkä kokeilla akupunktiota Aischaan ellei nyt löydy selkeää vikaa. Ja itseeni.
En tiedä, miksei ole kuulunut mitään verikokeiden tuloksista. Kyseessä kuitenkin on tuo teidän vakioell... Ehkä niissä ei mitään ollut ja sitten unohtui? Minusta kuitenkin pitää ilmoittaa, kun kerran on testit tehty. Mutta en minäkään muista laskua maksaa jos en saa tietää tuloksia, niitä vartenhan minä sen eläinlääkärin tilasin enkä siksi, että saisi jutella mukavia.
PoistaAkupunktiosta ilmeisesti on moneen vaivaan hyötyä. Olen itse suhtautunut siihen kovin epäilevästi, mutta on se tuntunut auttavan. Ei siitä liene haittaakaan. Juppe hoitaa sekä eläimiä että ihmisiä.
Mä sain laskun kanssa erittelyn. Kysy perään, jos on "mun lääkäri" niin on lomalla just. Mutta pitäisi ne tulokset siellä olla.
PoistaVoihan se olla, että ovat ehtineet tulokset laittaa siihen. Perjantaina vain näin laskun pöydällä illalla, mutta en ehtinyt siihen perehtyä kun piti napata vain koira matkaan ja lähteä Tampereelle.
PoistaSulla on ihana blogi ja poni♥ Sait minusta uuen lukijan ;) Olisi kiva, jos viittisit kurkata minun blogiin ja sanoa mielipiteesi :)
VastaaPoistahttp://perfect-pony-life.blogspot.com
Kiitos ihanasta kommentista! Pitääpä käydä tutustumassa blogiisi. :)
PoistaTerve, en nyt ehdi lukemaan kaikkia talven postauksia läpi, mutta kuinka olette selvinneet hengitystieongelmien kanssa viime aikoina? Lueskelin blogiasi joskus viime syksynä ja se tuli sattumalta mieleen nyt, kun omalla 2-vuotiaallani todettiin IAD eikä tuota sen tulehduskierrettä meinata saada poikki millään. Nyt sai viimeisimpänä trakealimanäytteestä tehdyn viljelyn perusteella antibiootit sekä lihakseen että suoneen, sillä helpotti, sen jälkeen kun näytti tähystyksessä paremmalta aloitettiin kortisoni inhaloituna ja 1,5 viikkoa oli ok, kun yskiminen alkoi jälleen. Alkaa jo tuntua siltä, ettei tästä tule koskaan mitään, kilpahevosta ainakaan...
VastaaPoistaTuo teidän tilanteenne kuulostaa kyllä hurjan - ja kurjan - tutulta. Samanlaisesta tulehduskierteestä lähti Ruusankin keuhkovamma. Todennäköisesti Ruusan IAD:ta pitää aina silloin tällöin lääkitä sen loppuelämän ajan, mutta sen vointi on tällä hetkellä *taas kop, kop* sen verran hyvä, että uskallan ajatella, että sitä elämää on vielä edessä.
PoistaTammikuusta maaliskuuhun oli sellainen jakso, että melkein koko ajan piti lääkitä, nyt on jokunen viikko oltu ilman lääkkeitä ihan hyvällä menestyksellä.
Lääkkeistä on käytetty inhaloitavan kortisonin lisäksi on uutena ihan perinteinen Ventipulmin. Itse asiassa kun maaliskuussa muu oireilu oli jo minimissä, poni alkoi yhtäkkiä yskiä, mitä ei ole tehnyt melkein kahteen vuoteen. Yskä meni Ventipulminilla ohi noin viikossa eli ainakin meillä tuntuisi tehokkaalta tuo lääke, vaikka eläinlääkäri vähän pitkin hampain sitä määräsi.
Tukihoitona yrtit ja akupunktio. Yrtit otin kuvaan, kun Ruusalta 2-vuotiaana lähti keuhkoista tulehdus kortisonilla, mutta köhä jäi. Sattumaa tai ei, köhä loppui ja vasta nyt melkein 2 vuotta myöhemmin tuli hetkeksi takaisin.
Kyllä minä olen jo alistunut siihen, että mihinkään kovin raskaaseen työhön ponista ei ole, se on enempi sellainen tädin puskamopo.
Onko Ruusalla siis todettu vaurioita keuhkoissa? Mulle sanoi ell kun tiedustelin tulevaisuudesta ravurina, että on tottakai mahdollista että keuhkoihin muodostuu arpikudosta mutta ei ihan vielä luovuttaisi. Oireiluhan tällä on ollut varsin niukkaa, yskii ajossa ensimmäisen-toisen kilometrin aikana kuivan sarjan, sen jälkeen ei mitään, räkää tulee sieraimista luonnollisesti ajon päälle ja taudin ollessa pahimmillaan vuotaa sieraimet muutenkin, mutta ilman rasitusta ei tahdo tuota yskimistäkään havaita.
PoistaTotesin jo että tämä tuskin tulee kovin pitkäikäinen hevonen olemaan, mutta kai se vielä hetki täytyy katsoa. Tiistaina taas tähystetään ja otetaan limanäyte että tiedetään mitä tällä kertaa myrkytetään. Ell mainitsi jostakin interferoni-hoidosta siinä vaiheessa kun tulehduskierre saadaan poikki, sillä olisi tarkoitus siis boostata vastustuskykyä. Oletko kuullut vastaavasta?
Kyllä Ruusalla on pientä arpeutumaa keuhkoissa. Eläinlääkäri arvioi, että siitä ei ehkä olisi ravuriksi tai kenttähevoseksi, mutta harrasteratsun aktiviteettiin tämäkin keuhkokapasiteetti riittänee. Aika näyttää.
PoistaOnhan tuossa teillä vielä toivoa, kun kerran on noin lievää oireilu.
En ole kuullut interferoni-hoidosta. Pitääkin kysyä omalta eläinlääkäriltä seuraavalla konsultaatiolla... Mielelläni kuulisin kokemuksia jos sellaiseen päädytte.