keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kokemusasiantuntijuutta kerrakseen eli blogi täyttää vuosia

Jos blogeille tehtäisiin synttärikakkuja, Takaisin lähtöruutuun -blogin kakussa olisi tänään jo kaksi kynttilää. Niin lyhyt aika ihmiskunnalle, niin pitkä aika entiselle blogien inhoajalle. Ei vaan, taitaa olla totta mitä sanotaan, että iän lisääntyminen saa ajan kulumaan nopeammin.

Aina välillä kuulee, että blogia saisivat pitää vain jonkin alan asiantuntijat. Onneksi nykypäivänä kuka tahansa voi olla asiantuntija! Jos muuta asiantuntijuutta ei ole ehtinyt kertyä niin ainahan on ah, niin muodikas termi 'kokemusasiantuntija'.

Olen ymmärtänyt termin tarkoittavan suunnilleen sitä, että mitä pahemmin on itse mokannut, sitä pätevämpi on neuvomaan muita. Minullahan tämäntyyppistä ponimaailman pätevyyttä on aika lailla.

Ja loppujen lopuksi, kukapa meistä ei olisi vähintään oman elämänsä kokemusasiantuntija.

Rääpäle ja täti joskus pari viikkoa sitten. On se kyllä pikkuinen. Poni siis.

Kokemusasiantuntijan vakavuudella tämän blogin oli alunperin tarkoitus sisältää vain ehdottoman asiallisia tekstejä. Jostain syystä iso osa sisällöstä onkin päätynyt toimimaan lähinnä oman poniahdistuksen varaventtiilinä.

Joka tapauksessa blogi on kokemusasiantuntijalle arvokas keino muistaa, mistä onkaan niin asiantuntevasti kirjoittanut. Hyvässä lykyssä tulee samalla toimineeksi oppaana hulluuden viidakossa ja yrittää estää muita eksymästä samalle polulle. Tai hakkaamasta päätä ainakaan ihan siihen samaan seinään kuin minkä kokemus on osoittanut läpäisemättömäksi.

Yksi syy blogin aloittamiseen oli myös pyrkimys päästä takaisin luovan kirjoittamisen makuun. (Luovalla en tässä yhteydessä tarkoita millään tasolla fiktiivistä.)

Luovuuden kokemusasiantuntijana en ole vielä kovin kummoinen. Tulee mieleen esimerkki yhdeltä luovan kirjoittamisen kurssilta. Silloin vetäjä kommentoi tekstiäni seuraavasti: "sinä olet niin valmis kirjoittaja". Ymmärsin, ettei kommentti ollut kehu. Valmis kirjoittaja ei kehity, vaan on jumahtanut yhteen muottiin.

Kirjoitteluharjoittelun alustaksi blogi on siitä oivallinen, että tekstintuotantoa eivät rajaa muut muotosäännöt kuin itse asetetut laatuvaatimukset (ainakin, jos ei lue foorumien blogivihaketjuja). Tämän blogin laatuvaatimusten täyttymistä valvoo väsymättä kirjoittajan sisällä asuva tiukkapipoinen kielipoliisi.

Onneksi lukijat eivät ole olleet kovin tiukkapipoisia. Olen aivan hämmentynyt siitä, etten ole joutunut ahdistuneiden anonyymien likasangoksi. Lukijoiksi on siunaantunut joukko laatuhenkilöitä. Kiitos jokaiselle!

Rimppels treenailemassa menneenä viikonloppuna. (Ei, takajalan putsi ei ole tarkoituksella noinpäin.)

Lopuksi blogien synttäriteksteille ilmeisen pakollinen tilastokatsaus.

Tätä kirjoittaessani blogilla on 66 rekisteröitynyttä lukijaa. Välillä joku on tullut lisää, välillä joku on lopettanut lukemisen, mutta pääosin on pysytty noususuhdanteessa.

Ja vaikka rekisteröityneitä lukijoita on "vain" puolensataa, loppuvuoden 2014 ja alkuvuoden 2015 aikana tekstien lukukerrat ovat yllättäen pompsahtaneet kolminumeroisiksi luvuiksi. Lähiaikojen suosituin teksti on ollut muisteloni ihanasta Iffo-ponista.

Yllä vain-sanan ympärillä on lainausmerkit, koska totta puhuen en uskonut, että niin moni olisi kiinnostunut tavallisen ponitusaajan turinoista.

Tämä on blogin 268. julkaistu teksti (virtuaalisessa pöytälaatikossa pölyttyy myös kymmeniä aloitettuja raapustuksia, joista osa jäänee kokonaan julkaisematta ja osa saa hetkensä julkisuudessa sitten, kun siltä alkaa tuntua).

Tammikuun puolivälistä lähtien tätä blogia on voinut lukea myös Hippola-portaalin kautta.

Hippolan etusivu eilisiltana.
Kynnys Hippolaan liittymiselle oli korkea, sillä alunperin portaali lähinnä ärsytti. Ensimmäisenä karvat sai pystyyn mahdollisimman ärsyttävä lanseerauskampanja (en pidä arvuuttelusta) ja sitten iskulause "Suomen yhteisöllisin hevosmedia" ei tuntunut sopivan sisäänpäinlämpiävään tyyliin lainkaan.

Mutta kun portaali avautui kaikille blogeille, se olikin yhtäkkiä juuri sitä, mitä olin kaivannut. Ja aika tiheästi käynkin katsomassa, olisiko uusimmissa teksteissä mitään kiinnostavaa. Aika usein on.

Hippolasta on tullut nopeasti yksi suurimmista liikenteen lähteistä, etenkin jos laskee myös Hippolan Facebook-sivun. Kaikkein suurin on Google ja toiseksi suurin SD-Team-blogi.

Mutta. Näin juhlapäivän kunniaksi matkin monia vähän suositumpia bloggaajia ja pyydän, että lukijat - etenkin ne, keitä en tunne (livenä tai blogistisesti) - kertoisivat vähän itsestään sekä miten ovat löytäneet tänne. Blogejakin saa linkata, koskapa lukemisentarpeeni on jatkuvasti suuri. (Myös ei-rekisteröityneet lukijat ovat tervetulleita osallistumaan.)

16 kommenttia:

  1. Onneva onneva! :D En yhtään muista miten eksyin tänne...Varmaan olit melkein kaikkien seuraamieni bloggaajien lukuluettelossa ja kävin vilkaisemassa. Siun asenteessasi ja suhtautumisessasi asioihin tunnistan paljon omaa itseäni ja väkisinkin olen alkanut tuntea jonkinsortin sielunsisaruutta kanssasi. :) Siitä syystä olen lukijana tullut jäädäkseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Virtuaalista sielunsisaruutta, mahtavaa! Tässäpä olikin aika hyvä tiivistys sille, mikä on minusta ehkä parasta blogeissa: ihmisistä (ja hevosista), joita ei koskaan ole tavannut, tulee tärkeitä. :)

      Poista
  2. Hyvää vuosipäivää! Vähän samalla tavalla eksyin blogiisi kuin Maiju yllä. Aikuisten bloggaajien blogit kiinnostavat ja niitä pääasiassa luenkin. Aikuisten kirjoittajien teksteihin on hieman helpompi samaistua kuin aivan nuorien.

    Itse olen jo todelliseen täti-ikään ehtinyt harrastaja, 38v, ja tällä hetkellä vietellään oman tamman kanssa suhteellisen rauhallista elämää. Varsa masussa ja syyskuussa repesi oej syvän koukistajajänteen tukiside. Jalkavamma hyvällä mallilla, saatiin tammikuun puolella lupa jo pikkuhiljaa ottaa ravailua mukaan. Varsa on ensimmäinen oma kasvatti ja sitä tässä jännityksellä odotellaan toukokuussa syntyväksi.
    Ennen lomailua ehdittiin harrastaa kisaamistakin kouluratsastuksessa aluetasolla.
    Meidän tarinaa voi seurata osoitteessa www.anujavihru.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kieltämättä omallekin blogilistalle kuuluu pääasiassa aikuisten blogeja. Vaikka toisaalta on ihan mielenkiintoista lueskella myös nuoremman polven juttuja, pysyy ehkä vähän perillä siitäkin maailmasta. :)

      Ja ihan huippua, että teillä alkaa jalkavamman kanssa mennä paremmin. Jään odottamaan ihania varsakuvia!

      Poista
  3. Sama tarkina kuin yllä olevilla. :) En muista kuinka olen blogisi löytänyt, mutta pidän kirjoittamastasi tekstistä, ja juttuihisi on helppo samaistua (ja niistä saa vertaistukea omille hevosahdistuksille).

    Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista! Ei muuta kuin samat sanat sinulle!

      Täytyy sanoa, että kun aloitin blogin kirjoittamista niin en arvannut, kuinka mahtavaa vertaistukea blogimaailman kautta voi saadakaan. Välillä suunnilleen itkua tuherran, kun ihmiset osaavat niin mahtavasti kommentoida ja tukea vaikeissa paikoissa.

      Poista
  4. Itsekään en enää muista miten blogiisi päädyin, mutta onneksi päädyin! Ruusa on aivan valloittava pieni poni, suorastaan ihme pienten ponien joukossa :) Ihmeeksi hänet tekee jo pelkästään sinun vankkumaton tahtosi taistella ponisi puolesta.. Arvostan! Tykkään tavastasi kirjoittaa ja on upeaa että uskallat avata tuntojasi kaikista ponin omistamiseen liittyvistä asioista, myös niistä kipeistä..

    Itse käyn hakemassa oppia tunneilta eri hevosilla ja maastoilemassa erään vanhan herran kanssa, kun ei (luojan kiitos?) ole aikaa millään edes harkita omaa pollea. Tosin tulee tallilla ja hevosasioiden parissa silti vietettyä välillä lähes 30 tuntia viikossa, kun olen hurahtanut tuohon seuratoimintaankin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanasti sanottu! Ruusa on kyllä ihan erityinen pieni poni, tänäänkin juuri sen tarhakamun omistaja kehui, että siinä on kyllä ponilla kiva luonne: ponilla on oma, vahva tahto, mutta se ei ole ilkeä, ja sillä on aina vähän pilkettä silmäkulmassa. :)

      Nuo yhdistyshommat ovat kyllä melkoisia aikasyöppöjä. Itse olen yrittänyt parhaani mukaan pyristellä niistä irti, mutta jotenkin aina päädyn takaisin. Taitaa olla ihan omanlaistaan hulluutta yhdistysihmisyyskin. ;)

      Poista
  5. Olen tainnut kertoakin, että löysin tänne n. vuosi sitten, kun googletin naruriimun kiinnitystä. Ajattelin että ei voi olla totta, joku muukin on näin huono-onninen poninsa kanssa...no, tätä kautta olen sitten klikkaillut itseni moniin muihinkin blogeihin ja huomannut että kyllä huonoa tuuria maailmaan mahtuu. Harmi kyllä. Mutta lukijaksi olen jäänyt, koska tämä on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin yhtä aikaa huojentavaa ja surullista, että niin monella on huono tuuri? Toisilla (meikäläisillä) vähän huonompi kuin toisilla. Toivottavasti teidän perheellä kääntyy ponituuri, ja tietysti toivoisin samaa itsellenikin.

      Niin ja kiva kuulla, että tykkäät blogistakin. :)

      Poista
  6. En enää muista miten alunperin päädyin lukemaan blogiasi, varmaan jonkun toisen blogin kautta. Aikuisten blogit kiinnostaa (itse olen 30 vuotias, hevoset 3 vuotta sitten uudelleen aloittanut 10 vuoden tauon jälkeen). Ja en ole poni-ihminen vaan enemmän suomenhevosihminen (tosin nuorena mulla oli welsh cobeja ja muitakin poneja hoitoheppoina), mutta jokin sinun ja Ruusan blogiteksteissä vain koukuttaa ja palaan aina uudelleen lukemaan teidän elämänne iloja ja valitettavasti niitä suruja. Kirjoitat niin elävästi tavallisesta arjesta ja elämästä =) En tykkää lukea kiiltokuvablogeja, joissa elämä on vain ihanaa ja pelkkää ruusuja ja samppanjaa. Kuran ja loskan ja ikävänkin arjen pitää näkyä niiden ihanien päivien joukossa, eihän niistä ihanista päivista osaa muuten nauttia.. ;) Toivon sinulle ja Ruusalle kaikkea hyvää ja toivottavasti pääsette uutta satulaakin käyttämään useasti =) Niin ja se vielä että en ole mihinkään blogiin rekisteröitynyt lukija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Kiva kuulla myös anonyymisti lukevista.

      Minäkään en jaksa lukea kiiltokuvablogeja, ehkä siksi en ole sellaista itsekään halunnut tehdä. Tosin näistä aineksista sellaisen tekeminen voisi ollakin aika kovan työn takana. ;) Mutta se on kyllä harvinaisen totta, että kun on paljon vaikeuksia niin jokainen hyvä asia saa aivan uskomattoman hyvälle tuulelle.

      Poista
  7. Joskus taisin jonkun toisen blogin kautta päätyä tänne tai jotain vastaavaa... En ole rekisteröitynyt lukija, sillä plärään blogeja aina vaan oman kirjainmerkkipalkin kautta.:D Pidän hurjasti blogistasi, koska kerrot asioista niiden oikeilla nimillä. Luen myös joidenkin kansallisella tasolla kilpailevien ratsastajien blogeja, ja ne ovat lähinnä vaan täynnä kotitreeni/valmennus/kisa tms postauksia, mikä tietysti osaltaan kiinnostaa ja kiehtoo, mutta kuitenkin huomaan aina välillä jääväni kaipaamaan niissä juuri sitä mitä sinun blogistasi saa! Eli sitä tavallista arkea iloineen ja suruineen. Tietyllä tapaa blogistasi saa myös vertaistukea, kun huomaa, ettei muillakaan aina kaikki mene niinkuin tohtisi. Kirjoitustapasi on myöskin hulvaton, saa nauraa silmät ristissä aina aika ajoin :D Toivottavasti saamme kuulla vielä pitkään sinun ja Ruusan tarinoita!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin ihanasta kommentista!

      Kiva kuulla, että tykkäät. Minäkin toivon, että meillä Ruusan kanssa olisi vielä paljon yhteisiä tarinoita kerrottavaksi.

      Poista
  8. Päädyin blogiisi itseasiassa vasta juuri tänään toisen blogin kautta ja tykästyin heti ensimmäiseen lukemaani postaukseen. Pakko oli heti liittyä lukijaksi ja iltapäivän aikana olenkin päässyt tutustumaan blogiisi paremmin ja ensivaikutelma ei todella pettänyt, huikean ihana tämä sinun blogisi! :)

    Itse olen 24-vuotias ratsastaja, joka treenailee ratsastuksen saloja viime heinäkuussa ostetun 7-vuotiaan pv-ruunansa Onnin kanssa. Haasteita riittää, mutta ne on tehty voitettaviksi. Meidän elämästä pääsee lukemaan lisää täältä: http://jonnatreenailee.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän tulee melkein tippa linssiin, kun noin kauniita sanoja pääsee lukemaan. Kiitos. Ja kiva, että tykkäät! Sinullakin on mielenkiintoinen blogi!

      Poista