Eroon sudenhampaista - toisen kerran (oppia ikä kaikki)

Hevosen, tai ponin, omistamisessa on sellainen viehätys/harmi, että koko ajan oppii uutta ihan oman kantapään kautta. Tai sen hevosen, mikä rahassa ja huolessa mitaten on aika lailla sama asia. Jollain vähän viisaammalla voisivat kantapäät säästyä, mutta tällaisten tavallisen tollojen tätien on ilmeisesti lyötävä aina oma pää seinään ennen kuin jotain oppii.

Mitä (viimeistään) tänään opin? Kannattaa hoidattaa ponin hampaat aina vain hyvämaineisilla hammasalan spesialisteilla.

"Moi, olen Ruusa ja näytän aina tosi fiksulta."
Tuoreen kuvamateriaalin puutteessa kuva rimpulasta tarhassa 8.2.
Säät ovat olleet hyvät ja pollet ovat saaneet nautiskella nakuilusta.

Rimpula matkasi tänään vaihteeksi klinikalle, tällä kertaa Vermoon siellä vaikuttavan hammasekspertin
käsittelyyn. Syy tähän oli se, että edellisellä klinikkareissulla kolmisen viikkoa sitten ei ehditty tehdä mitään Ruusan hammaskalustolle. Polttava raspaustarve ehdittiin kyllä huomioida.

Kaikkein eniten ärsytti ja ärsyttää edelleen se, että vasta vuoden 2015 alussa sain tietää, että ehkä vuonna 2013 poistetuista sudenhampaista olikin poistettu vain noin puolet, ja nimenomaan siis kaksi kertaa puolikas. Ponin hampaat on kuitenkin hoidatettu puolen vuoden välein ja viime kesänä tilasin oikein kehutun ulkomaisen spesialistinkin asiaa toimittamaan. Mutta vasta nyt joku huomasi, että btw, ponillahan on täällä puolikkaat hampaat.

No, nyt "Juti" sitten ruuvasi loputkin sudenhampaat irti. On kuulemma varsin tavallista, että sudenhampaat katkeavat poistossa, mutta eläinlääkärin pitäisi varmistaa, että jäljelle jäänyt palanen ei jää ikeneen kinnaamaan. Niinkin nimittäin kuulemma usein käy, että jäljelle jäänyt pala jää leukaluun sisään, ympärille kasvaa uutta luuta eikä ongelmia tule. Ei liene kenellekään yllätys, että Ruusa ei ollut näiden onnekkaiden joukossa.

Mutta, tämänkertainen hammaslääkärivisiitti ei ollut turha sikälikään, että ponin suusta löytyi vähän isommankin remontin aihetta.

Hampaissa oli kuulemma keskiharjanteita (?), mikä tarkoittaa, että hampaisiin on muodostunut piikkejä, jotka ovat ikään kuin lukinneet hampaat vastakkain. Poni ei siis ole pystynyt pureskelemaan kuin sivusuunnassa litistämällä, ei normaalilla jauhavalla liikkeellä. (Kieltämättä tässä ihan äskettäin kerran kiinnitin huomiota siihen, että poni söi heinää kuin märehtivä lehmä.)

Tämä keskiharjanneongelma kuulemma todennäköisimmin johtuu siitä, että ponin poskihampaat ovat vaihtuneet eri aikaan ja erikorkuiset hampaat ovat hioneet vastinparinsa epätasaisesti. Nyt todettiin kaikkien purukaluston osasten olevan jo pysyvää mallia, joten ongelman pitäisi jäädä historiaan viimeistään seuraavan raspauksen jälkeen. (Reunimmaiset etuhampaat vaihtunevat vasta syksyllä.)

Jäämme seuraamaan, miten paljon poni lihoo nyt kun leegot ovat kunnossa. Viikon verran tosin mennee siihen, että sudenhampaiden jättämät reiät paranevat. Hampaanpoisto taisi alkuun vähän jomottaa suussa, sillä rauhoituksesta toettuaan poni pudotteli heinätuppoja kuin hampaaton vanhus.