Kokemusasiantuntijuutta kerrakseen eli blogi täyttää vuosia

Jos blogeille tehtäisiin synttärikakkuja, Takaisin lähtöruutuun -blogin kakussa olisi tänään jo kaksi kynttilää. Niin lyhyt aika ihmiskunnalle, niin pitkä aika entiselle blogien inhoajalle. Ei vaan, taitaa olla totta mitä sanotaan, että iän lisääntyminen saa ajan kulumaan nopeammin.

Aina välillä kuulee, että blogia saisivat pitää vain jonkin alan asiantuntijat. Onneksi nykypäivänä kuka tahansa voi olla asiantuntija! Jos muuta asiantuntijuutta ei ole ehtinyt kertyä niin ainahan on ah, niin muodikas termi 'kokemusasiantuntija'.

Olen ymmärtänyt termin tarkoittavan suunnilleen sitä, että mitä pahemmin on itse mokannut, sitä pätevämpi on neuvomaan muita. Minullahan tämäntyyppistä ponimaailman pätevyyttä on aika lailla.

Ja loppujen lopuksi, kukapa meistä ei olisi vähintään oman elämänsä kokemusasiantuntija.

Rääpäle ja täti joskus pari viikkoa sitten. On se kyllä pikkuinen. Poni siis.

Kokemusasiantuntijan vakavuudella tämän blogin oli alunperin tarkoitus sisältää vain ehdottoman asiallisia tekstejä. Jostain syystä iso osa sisällöstä onkin päätynyt toimimaan lähinnä oman poniahdistuksen varaventtiilinä.

Joka tapauksessa blogi on kokemusasiantuntijalle arvokas keino muistaa, mistä onkaan niin asiantuntevasti kirjoittanut. Hyvässä lykyssä tulee samalla toimineeksi oppaana hulluuden viidakossa ja yrittää estää muita eksymästä samalle polulle. Tai hakkaamasta päätä ainakaan ihan siihen samaan seinään kuin minkä kokemus on osoittanut läpäisemättömäksi.

Yksi syy blogin aloittamiseen oli myös pyrkimys päästä takaisin luovan kirjoittamisen makuun. (Luovalla en tässä yhteydessä tarkoita millään tasolla fiktiivistä.)

Luovuuden kokemusasiantuntijana en ole vielä kovin kummoinen. Tulee mieleen esimerkki yhdeltä luovan kirjoittamisen kurssilta. Silloin vetäjä kommentoi tekstiäni seuraavasti: "sinä olet niin valmis kirjoittaja". Ymmärsin, ettei kommentti ollut kehu. Valmis kirjoittaja ei kehity, vaan on jumahtanut yhteen muottiin.

Kirjoitteluharjoittelun alustaksi blogi on siitä oivallinen, että tekstintuotantoa eivät rajaa muut muotosäännöt kuin itse asetetut laatuvaatimukset (ainakin, jos ei lue foorumien blogivihaketjuja). Tämän blogin laatuvaatimusten täyttymistä valvoo väsymättä kirjoittajan sisällä asuva tiukkapipoinen kielipoliisi.

Onneksi lukijat eivät ole olleet kovin tiukkapipoisia. Olen aivan hämmentynyt siitä, etten ole joutunut ahdistuneiden anonyymien likasangoksi. Lukijoiksi on siunaantunut joukko laatuhenkilöitä. Kiitos jokaiselle!

Rimppels treenailemassa menneenä viikonloppuna. (Ei, takajalan putsi ei ole tarkoituksella noinpäin.)

Lopuksi blogien synttäriteksteille ilmeisen pakollinen tilastokatsaus.

Tätä kirjoittaessani blogilla on 66 rekisteröitynyttä lukijaa. Välillä joku on tullut lisää, välillä joku on lopettanut lukemisen, mutta pääosin on pysytty noususuhdanteessa.

Ja vaikka rekisteröityneitä lukijoita on "vain" puolensataa, loppuvuoden 2014 ja alkuvuoden 2015 aikana tekstien lukukerrat ovat yllättäen pompsahtaneet kolminumeroisiksi luvuiksi. Lähiaikojen suosituin teksti on ollut muisteloni ihanasta Iffo-ponista.

Yllä vain-sanan ympärillä on lainausmerkit, koska totta puhuen en uskonut, että niin moni olisi kiinnostunut tavallisen ponitusaajan turinoista.

Tämä on blogin 268. julkaistu teksti (virtuaalisessa pöytälaatikossa pölyttyy myös kymmeniä aloitettuja raapustuksia, joista osa jäänee kokonaan julkaisematta ja osa saa hetkensä julkisuudessa sitten, kun siltä alkaa tuntua).

Tammikuun puolivälistä lähtien tätä blogia on voinut lukea myös Hippola-portaalin kautta.

Hippolan etusivu eilisiltana.

Kynnys Hippolaan liittymiselle oli korkea, sillä alunperin portaali lähinnä ärsytti. Ensimmäisenä karvat sai pystyyn mahdollisimman ärsyttävä lanseerauskampanja (en pidä arvuuttelusta) ja sitten iskulause "Suomen yhteisöllisin hevosmedia" ei tuntunut sopivan sisäänpäinlämpiävään tyyliin lainkaan.

Mutta kun portaali avautui kaikille blogeille, se olikin yhtäkkiä juuri sitä, mitä olin kaivannut. Ja aika tiheästi käynkin katsomassa, olisiko uusimmissa teksteissä mitään kiinnostavaa. Aika usein on.

Hippolasta on tullut nopeasti yksi suurimmista liikenteen lähteistä, etenkin jos laskee myös Hippolan Facebook-sivun. Kaikkein suurin on Google ja toiseksi suurin SD-Team-blogi.

Mutta. Näin juhlapäivän kunniaksi matkin monia vähän suositumpia bloggaajia ja pyydän, että lukijat - etenkin ne, keitä en tunne (livenä tai blogistisesti) - kertoisivat vähän itsestään sekä miten ovat löytäneet tänne. Blogejakin saa linkata, koskapa lukemisentarpeeni on jatkuvasti suuri. (Myös ei-rekisteröityneet lukijat ovat tervetulleita osallistumaan.)