Tosipessimistinä aloitan tietenkin huonoista uutisista. Jos joku on seurannut rimpuiluamme elämän lankojen solmuissa, huonot uutiset eivät varmaankaan tule suurena shokkina tai edes pienenä yllätyksenä.
 |
| Poni rallittelemassa tänään - mekin saimme sittenkin valkean joulun! |
Samaan aikaan tuntuu, että kesän ja syksyn aikana saavutettu elopainon lisäys on menetetty.
Kun katsoin tänään otettuja kuvia, tippa yritti väkisin kivuta linssiin. En voinut ymmärtää, että tuo kuivan kesän orava oli minun silmäteräni. Muutos on tapahtunut viikoissa, sillä vielä marraskuun alkupuolen kuvissa näkyy tasapainoisen pyöreä teiniponi.
 |
| Oma pikku vinttikoirani... Suoraan sanoen hirveän näköinen eläin. Ruusa sai molemmat etusuojat ihan ite pois jaloistaan. |
Olen lisännyt ruoan määrää ja poni on kiitettävästi vetänyt ylimääräiset pöperöt napaansa, mutta silti vähäkin massa tuntuu vain valuvan jonnekin pois. Minne se on menossa ja miksei se halua jäädä, sen kun tietäisi.
Miksi Ruusan maha on niin tolkuttoman kipeä? Mitä sille pitäisi tehdä? Mitä teen väärin?
Johanna Viitasen blogissa oli hyvä kirjoitus hevosen kivusta. Se sai miettimään, voisiko jalkakipu heijastua mahaan. Vai onko poni stressannut itsensä tärviölle autoritäärisen "kaverinsa" seurassa? Olen kyllä ollut huomaavinani pihattokaksikon yhteiselossa rauhoittumisen merkkejä, mutta mistä sitä tietää, tulkitsenko väärin.
 |
| Sillä on vielä tavaraa kylkiluiden päällä, mutta ylälinjasta vähäkin liha on paennut. |
 |
| "Moi mami, mä oisin nyt valmis." |
Veikkaanpa, että uusi vuosi korkataan perinteiseen tapaan klinikkareissulla. Pyhien väistyttyä ponin kakasta on myös tarkoitus teettää kaikki mahdolliset analyysit.
Siis jos joskus näkisin sen kakkaavan.
Häntään lantaa kyllä päätyy ihoa polttamaan, mutta muuten minulla ei ole harmainta hajua, miltä ponini lopputuotos tällä hetkellä näyttää.
Pihaton alueella näkyvien kikkareiden koostumus mahtuu normaaliin vaihteluväliin. Oletan, että osa niistä on oman eläimeni aikaansaannoksia, sillä jos mitään ei tulisi ulos niin ei varmaan tässä vaiheessa enää menisi sisäänkään. Ja laiheliinin ruokahalussa ei ole ollut vikaa.
Mutta, niihin positiivisiin juttuihin. Ruusa sai jouluna muutaman vapaapäivän, tänään poni sitten päätyi pitkästä aikaa valokuvamalliksi.
Jo alkukävely antoi viitteitä siitä, että kaikesta tuntemastaan tuskasta huolimatta poni edelleen kerää tarhalevossa ylimääräistä energiaa. Ja jos pitää valita neiti pystyynkuolleen ja neiti rasittavan kipittelijän välillä, valitsen koska tahansa ja silmää räpäyttämättä jälkimmäisen.
Kun irtipääsyn aika laitumella koitti, poni läksi. Siellä se ihan omaksi ilokseen kirmaili isoa peltoa ympäri kuin heikkopäinen. Etujalkojen suojat yrittivät kovasti pysyä vauhdissa, mutta hävisivät kisan Ruusalle. Niitä sitten hepulin hellitettyä etsittiin yhdessä ponin kanssa. Teinieläimellä taisi olla ihan hauskaa.
 |
| Lihaksettomillakin kintuilla pääsee aika kovaa. |
 |
| Jännä, miten nopeasti istunta muuttuu, kun siihen saa apua. Armoton takakeno alkaa vähitellen jo nitkahtaa etukönötyksen puolelle. Jalatkin ovat alkaneet lähestyä oikeaa paikkaa, vaikkakin ne tuntuivat estesatulassa väkisin heilahtavan eteen. Kädet ovat edelleen karmea murheenkryyni, mutta niiden heiluminen on epäilemättä seurausta muun vartalonhallinnan heikkoudesta. |
Tajusin, että tältä tuntuu, kun hevonen on niin sanotusti avuilla.
 |
| Vanha helmasyntini, käsien valuminen reisille, tekee näköjään paluuta. |
Vaikka selkään tuntui hienolta, videolta ei meinannut löytyä soveliaita ruutukaappauksia. Joka hetkessä oli joku vika. Hevonen painunut kuolaimen taakse, takajalat unohtuneet talliin, selkä notkahtanut alas...
Pitäisi olla täydellistä, vaikka taitoa ei vielä ole eivätkä jäsenetkään aina ihan kuuntele, mitä aivot niiden suuntaan kuumeisesti sähköttävät. Vasen istuinluukin yrittää ilmeisesti itsemurhaa hyppäämällä vauhdissa satulasta.
Mutta niin hassusti tässä on päässyt käymään, että hevosesta, jonka selkään minua ensimmäisellä kerralla hirmuisesti jännitti kiivetä, on tullut yksi kaikkien aikojen suosikkiratsuistani. On kiva kiivetä näin hyvin ratsastetun hevosen selkään. Satunnaisratsastelijana pääsee nautiskelemaan toisten tekemän työn hedelmistä.
Joulupäivän videointiavuksi sain houkuteltua siskoni. Ex-ratsastusharrastaja istuskeli Aischan selässä loppukäynnit, ja Aischa myöntyi tähän lempeästi.
Lopuksi vielä ne paljon puhutut videot.
Laukkaa yms. aika alusta:
Linkki videoon.
Loppupuolen ravailuja:
Linkki videoon.
Voi poni! Kieltämättä ponimuistuttaa etäisesti vinttikoiraa. Klinikkareissu taitaa olla väistämättä edessä =/ Toivotaan, että reissu johtaa tuloksiin.
VastaaPoistaKun sanot lisänneesi ruokintaa, mitä tarkoitat? Olen utelias tietämään. Tuttavani hevonen näyttää kovin samalta. Tosin se on jotakuinkin haluton syömään muuta kuin säilöheinää ja jostain syystä säilöä ollaan haluttomanoloisia syöttämään...
Olen lisännyt ruokintaan lisää heinää ja greenline-melassipuuroa. Vastikään otin ruokintaan mukaan myös pellavaliman, joka ei niinkään ole lihotusrehu kuin tarkoitettu suojaamaan ruoansulatuselimistöä.
PoistaTotta puhuenhan poni syö todella vähän mitään muuta kuin heinää, joka on analyysin mukaan proteiinipitoista. En tiedä tarkalleen, paljonko se saa, mutta olen ymmärtänyt, että lähemmäs 10 kg/pvä. (Muut hevoset ovat ihan pyöreitä, suomenhevoset todella lihavia.) Annan myös itse käydessäni joitakin kiloja.
Vastaavalla heinäruokinnalla kaverin B-welshit ovat tosi lihavia ilman mitään lisärehuja. Tasan eivät käy onnen lahjat...
Heinä on Ruusallakin ainoa, mitä se suostuu syömään suunnilleen miten paljon vain. Se on säilöä, mikä ei ehkä ole mahaongelmaiselle paras ratkaisu, mutta hengitysteiden kannalta ehdoton.
Lisärehuna poni on saanut Greenline-melassipuuroa niin paljon kuin suinkin kerralla uppoaa. Tämä ei valitettavasti ole kuivamittana kuin muutama desi. Lähinnä syömistä vauhdittamaan poni on saanut muutaman desin väkirehua (Racing Protein).
En ole väkirehua uskaltanut käytännössä antaa, koska ponilla on näitä mahaongelmia ollut ja pihattohevoset saavat lisärehunsa vain kerran päivässä (puurot olen antanut itse, poissaollessani tallinpitäjä iltaruoan yhteydessä). Ja nyt en uskalla lisätä väkirehua ennen kuin selviää, mikä mahassa vääntää.
Heräsin tähän ruoan vähäisyyteen oikeastaan vasta nyt, koska vielä marraskuussa poni oli näillä eväillä oikeastaan vähän paksu. Nyt se on tosiaan laihtunut hurjan nopeasti.
Vinttikoiramainen olemus ei kokonaan johdu laihtumisesta vaan myös siitä, että poni vetää takamahaa koko ajan sisään. Sama oire tuli viime vuonna samoihin aikoihin ja silloinhan ponilla oli suolessa iso hiekkakeräymä.
Pelkään kovin, että suolesta löytyy taas hirveästi hiekkaa ja Ruusa joutuu jäämään klinikalle hoitoon ja sen hengitystiet alkavat taas oireilla... Niin siinä viimeksi kävi.
Voi harmi teidän puolesta. En nyt ihan heti löytänyt tietoa, että oletko syöttänyt Ruusalle missään vaiheessa psylliumia? Tuli vaan mieleen kun oma nuorukaiseni kuihtui ihan samalla tavalla ollessaan 2-3 vuotias, vaikka ruokin sitä jopa liikaa. Mikään ruoka ei vaan tuntunut jäävän kiinni hevoseen. Otin lantanäytteen ja sieltä ell ilmoitti heti että lannan joukossa on hiekkaa. Tästä viisastuneena syötin heti psylliumkuurin (Eq Kempin psylliumia) ja vain muutama päivä kuurin aloittamisen jälkeen hevosen olemus alkoi muuttua, ja ei mennyt montaakaan viikkoa kun kaikki ravinto alkoi yhtäkkiä imeytyä ja loppujen lopuksi jouduin jopa vähän vähentämään ruokaa, ettei liho ihan muodottomaksi!
VastaaPoistaTämähän olisi teille aika helppo ratkaisu, jos hiekanpoistokuurilla selvittäisiin. No, toivotaan että ratkaisu löytyy.
Tajusin itsekin, että tekstistä puuttui tieto psyllium-kuureista. Ruusa on saanut 10 päivän psyllium-kuurin kerran kuukaudessa. Joulukuun kuuri päättyi runsas viikko sitten.
PoistaEpäilen, että joko kaikki hiekka ei ole lähtenyt tai sitten hiekan jatkuva kulkeutuminen suolen läpi on aiheuttanut sinne haavaumia tai muuta ongelmaa.
Joka tapauksessa ensin tuli mahakipu ja sitten laihtuminen.
Voi Ruusa :(
VastaaPoistaAischan kanssa menee nätisti. Sen saa antaa ollakin hiukan jopa kuolaimen alapuolella jos on rento. Koska ei kuitenkaan mene etupainoiseksi ainakaan ihan helposti!
Kiitos! Ei Aischa tosiaan kovin helposti mene etupainoiseksi eikä se ole koskaan raskas kädelle. Juuri puhuttiin tallinpitäjän kanssa, miten hyvää työtä olet sen kanssa tehnyt. :)
PoistaOman ponini kanssa harmittaa, etten lähtenyt mahaklinikalle jo kuukausi sitten, kun maha alkoi taas oireilla. Syötin vaan psylliumia ja toivoin, että tilanne kohenisi. Ei ole kohentunut.
Ruusalle (ja sinulle) tsempit. Jälleen... Toivottavasti saatte vastauksen!
VastaaPoistaMinäkin arvon, vienkö toistaiseksi tallini terveimmän hiekkakuville tuon yhden hankkarin kylkiäisenä. On mokoma oireillut vähän ja se ei ole tälle rautavatsaponille tyypillistä.
Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan (vaihteeksi)! Tsempit sinnekin! Toivottavasti tallin tervein ei rupea nyt kipeäksi sekin.
PoistaJotenkin kyllä tuntuu, että tämä vuosi on ollut oikea hiekkamahojen vuosi. Tässä viimeksi kuluneen kuukauden aikana olen seurannut Facebookissa ainakin parin hiekkamahan ähkyhoitoja klinikalla. On ollut taas niin pitkä ja kurainen syksy.
Mitä Ruusan kuntoon tulee, tiedostan, että se on saanut ihan liian vähän ruokaa. Toisaalta en usko, että mahakipu johtuu väkirehun puutteesta.
Se kipu tässä nyt kuitenkin valitettavasti on isoin ongelma.
Oihvoih.... :( Olette ajatuksissa paljonkin. Voi näiden vatsavaivojen kanssa! Minäkään en usko, että laihtumisen syy olisi liian vähässä ruuassa, vaan syy on muualla. Ja vatsavaivaisen ruokkiminen kovin runsaasti tärkkelystä sisältävällä ruualla ei varmasti olekaan hyvä idea.
VastaaPoistaMinähän epäilen, että Taavilla oli tulehduksellinen suolistosairaus. Olen jutellut muutaman ihmisen kanssa, mm. yhden, jonka hevosella tämä on diagnisoitu koepalasta suolistosta.
Se hevonen ei esimerkiksi koskaan ole ollut ripulilla, niinkun ei Taavikaan.. Silti sillä oli tulehduksellinen suolistosairaus. Se ehkä kannattaa myös pitää mielessä ja mahdollisesti myös tutkia jos oireet eivät hiekalla selity. :S
Kiitos ajatuksista.
PoistaItse asiassa taisin joskus kysyä klinikalla, voisiko Ruusalla olla jotain tuollaista, mutta eivät nähneet asiaa tutkimisen arvoiseksi. Muutenkin tuntuu, että ei paljon tutkita muuta kuin se hiekka ja mahahaava. Mietinkin, pitäisikö kokeilla jotain toista klinikkaa, Viikissä olemme käyneet.
Myös olen lukenut Facebookin hiekkamahaisten hevosten omistajien ryhmää ja siellä on ollut puhetta suolistohaavoista. Sellaisten taustalla voi kuulemma olla vaikka hiekka, kun hiekka on raapinut suolta ja siihen on tullut haavaumia. Sitä vaan ei voi tähystämällä todeta.
Meille kyllä Viikissä väläytettiin koepalan mahdollisuutta sen jälkeen kun hiekka oli saatu pois ja vatsavaivat jatkuivat, mutta en jaksanut sitten enää yrittää kun ponilla oli muutakin vaivaa. Toisaalta ehkä ne tunsivat mut miljonäärinä ja ajattelivat että tuo hullu suostuu maksamaan varmaan senkin :D (kyseisen vatsavaivaisen toisella tavalla vatsavaivaisesta varsasta sanottiin että kannattaa lopettaa jos et ole miljonääri, mutta uskoin vasta parin vuoden ja aika monen ähkyn jälkeen).
PoistaToivottavasti teille löytyy ratkaisu :). Myöhempään postaukseen viitaten, tuo on kyllä hankalaa kun ei voi optimoida ruokintaolosuhteita! Mulla nuo äiti ja tytär asuivat yhdessä pihatossa ja olivat täysin yhteensopimattomia ruokinnallisesti, kun toinen olisi vaatinut koko ajan heinää ja toinen sai siitä ähkyn - klinikalla ehdotettiin, että antaisi sille vain minimimäärän heinää ja korvaisi muulla, mutta se oli emän takia mahdoton ajatus.
Tämä kys. henkilö oli ainakin joutunut vaatimaan sitä koepalaa oikein erikseen. Se tuntuu noissa suolisto-ongelmissa olevan, että niiden kanssa jää melko yksin jos hevosella ei ole mahahaavaa tai hiekkaa... :(
PoistaMeilläkin lääkäri vähän nosteli käsiä pystyyn, kun ei oireet viitanneet oikein mihinkään selvään. Ehdotteli kyllä juuri suolistohaavoja tai kiinnikkeitä suolistossa. Ja totesi samaa, kun sinäkin: hankalaa, kun ei voi tutkia sitä osaa suolistosta millään.
En kyllä kellekään sitä suolistotulehdusta toivo; sen hoitaminen on melko haasteellista, eikä kaikki vastaa hoitoihin.
Tuo on kyllä tosi hankala tilanne, kun laumassa on yksi laiha ja yksi lihava. Sikäli tilanne ei ole mahdoton, että sekä Ruusa että sen tarhakaveri ovat laihtumiseen taipuvaisia.
PoistaJos mahaongelmien perimmäinen syy ei muuten selviä niin täytyy pyytää sitä koepalaa. Mutta tosiaan kyllä tuntuu, että eläinlääkärit helposti nostavat kädet ylös hankalissa tapauksissa. Ja silloinkin, kun Ruusa oli hiekan takia monta päivää klinikalla, olisin halunnut, että sille olisi tehty esim. verikokeita, että olisi voitu selvittää, onko joku puutos, jonka takia on hiekkaa syönyt. Eläinlääkärin mukaan ei kannattanut, kun "ei niillä yleensä mitään puutosta ole". Että yleensä kuulemma vain harrastuksen vuoksi syövät hiekkaa.
Onneksi on netti ja sen vertaistukiverkostot. Facebookin hiekkaa syövät hevoset -ryhmästä on tullut jo paljon vinkkejä eli työkalupakki ei ihan siihen pelkkään hiekkaan nyt typisty. Kaikki kivet käännetään ja jos apua ei löydy niin sitten on aika luovuttaa.
Aika jännää! Riippuukohan se hoitavasta lääkäristä, koska tältä viimeisimmältä - ei mahavaivaiselta - poniltani otettiin klinikalla lääkärin aloitteesta verikokeet, kun selviteltiin liikkumishaluttomuutta (joka kaiketi johtui jalka- ja selkävaivoista). Sillä oli magnesiumin puute, jonka korjaaminen ei kyllä vaikuttanut liikkumiseen sitä tai tätä...mutta kaikkea voi löytyä.
PoistaMielenkiintoista tosiaan! En tiedä, miksi eivät halunneet tutkia asiaa sen kummemmin, etenkin kun oli kyse ponista, jolla oli elämänsä ensimmäinen iso hiekkakeräymä.
PoistaMutta täytyy nyt tällä seuraavalla kerralla sanoa, etten lähde klinikalta mihinkään ennen kuin ponista on vika löytynyt tai sitä on ainakin kattavasti etsitty...
no voi harmin paikka. Nuo vatsavaivat ovat todella ikavia, kun niihin on joskus tosi vaikea loytaa syyta. Minulla oli aikoinaan vatsavaivainen tamma jonka vaivat pahenivat todella paljon kun sille annettiin liikaa vakirehua. Nykyinen ruuna on melkein enemman aina laiheliini, eika oikein tykkaa mistaan ruuista, olen kokeilemalla loytanyt rehuja joista se tykkaa, kuten Cavalorin Strucomix, sita se vetaisi vaikka kuinka. Toivottavasti asia selviaa linikalla.
VastaaPoistaMahavaivat ovat tosiaan aika karmeita. Ei ole kiva katsoa, kun toinen kipuilee.
PoistaRuusa tykkää kyllä väkirehusta, että sikäli ei varmaan ole vaikea löytää sopivaa. Mutta noista mahaystävällisemmistä ruoista ei oikein välitä. Paitsi heinästä.