Mutta kun tulehdusreaktio alkaa hellittää, on tärkeää alkaa varovasti liikuttaa. Muuten repeytyneeseen jänteeseen jää paljon joustamatonta arpikudosta, jonka vieressä oleva jännekudos sitten joutuu venymään entistä enemmän - ja lopputuloksena on helposti uusi jännevamma vanhan arven vieressä.
Pahoittelen arkistokuvan käyttöä, mutta tuoretta materiaalia ei nyt ole. Keväältä 2013 olevan kuvan tilanne toistui kyllä tänään aika monesti. |
Viisi minuuttia siis tallustimme tänä päivänä.
Tai minä ainakin kävelin. Jokusen hetken pikkutarhassa seisseellä Ruusalla valitettavasti oli vähän eriävä käsitys talutusretken agendasta. Se oli vakuuttunut siitä, että tarkoitus oli pitää maan pinnalla mahdollisimman pieni määrä jalkoja kerrallaan.
Aika helppo on ennustaa, että jos lääkäri määrää Ruusan jalkaan hoidoksi lisää sairastarhailua ja viikkojen tai jopa kuukausien kävelytystä, alkavat jänteet paukkua vähitellen jo tädinkin raajoista.
Kuulostaa niin tutulta! Meillä ollaan päästy myös kävelytyksen pariin 1,5kk sairaslevon jälkeen ja toissapäivänä sain kaviosta takapuoleen kun heppanen alkoi pukittelemaan. Tänään oli lähellä ettei kohde ollut pää... Eläinlääkäri antoi luvan alkaa ratsastamaan käynnissä pieniä pätkiä, mutta kappas kun ei yhtään kiinnosta kipuaminen rodeokoneen selkään. Tervehtymisiä Ruusalle!
VastaaPoistaAuts! Ehkä kypärä olisi tässäkin kohtaa tarpeellinen...
PoistaHei kohtalotoveri! Been there, done that, viime talvi oli aika mielenkiintoinen tuon "villivarsan" kanssa. :/ Onneksi heltisi lupa liikkua, hulluksihan siinä meinasi tulla. Nyt vuotta myöhemmin ruuna on itse rauhallisuus monessa jutussa, kun pöllöenergiaa ei ole. Ihanaa.
VastaaPoistaRuusakin on ollut sairastarhassa itse rauhallisuus, suorastaan ihmeellisen kiltti. Ja ensin se oli oikein kiltti talutuksessakin, mutta heti kun mentiin pois tarhan välittömästä läheisyydestä, alkoi tulla villivarsa esiin. Ehkäpä talutan sitä sitten tarhassa...
Poista