Ahdistuksen rinnalle on mahtunut kiitollisuuden ja jopa onnen tunteita.
Ponitädin onni on tallinpitäjä, joka pitää ponista niin hyvää huolta, että melkein itkettää. Lisätään soppaan vielä ihania tallikavereita niin tässähän, kaikesta huolimatta, melkein pakahtuu.
Sattuneesta syystä on sovittu, että Ruusaa ei sairastarhastakaan viedä karsinaan kuin siinä tapauksessa, että taivaalta putoilee kissoja, koiria, mummoja ja mitä näitä nyt on. Mutta kun poni pyörii 24/7 samassa pikkutilassa, savipohja rupeaa väkisinkin kääntymään mudaksi. Ei ole ponin kiva heittäytyä pötkölleen kosteaan saveen.
Olenkin pohtinut, voisinkohan tuoda tarhaan pihatosta olkia rimpulan köllöttelymukavuuden parantamiseksi. Ja katsokaapas, mitä tallinpitäjä oli tehnyt ennen kuin ehdin pukea ajatukseni sanoiksi:
 |
| Ruusa ei ole osoittanut karkaamisen tarvetta sen jälkeen, kun se palautettiin alkuperäiseen pikkutarhaan. Eikä se ole muutenkaan riehaantunut. Vähän epäröin laittaa palloa, mutta eipä tyttöponi sen kanssa temua. |
Ja optimisti minussa tahtoo uskoa, että vielä on hyviä aikoja edessä, Ruusallakin.
Lopuksi pakollinen jalkatilannekatsaus (kuvat eiliseltä):
Turvotus on ainakin minun silmääni jonkin verran vähentynyt, kun vertaa lähtötilanteeseen:
Valitettavasti vammakohdan lämpötila on kuitenkin pysytellyt turhan korkeissa lukemissa. Lämpötilaa on seurattu omistajan lisäksi myös kahden muun kylmääjän käsillä.
Heti karkureissujen jälkeen tilanne oli sikäli huolestuttava, että edes tunnin tai parin kylmäysväleillä jalka ei pysynyt lähelläkään normaalilämpöä.
Nyt jalka ei tunnu käteen enää tulikuumalta eli toivottavasti ollaan menossa oikeaan suuntaan. Aamulämpöjen tilannetta en tosin tiedä, koska onnekseni olen saanut päivän ensimmäisiin kylmäyksiin apua.
Viereisestä kuvakulmasta tämänhetkisen turvotustilanteen näkee parhaiten.
Tulevana keskiviikkona pitäisi selvitä, mikä kintussa pullottaa. Veikkaan edelleen jännettä, sillä turvotus tuntuu pelkästään siinä.
Kyllä mustakin näyttäis että turvotus on laskenut.
VastaaPoistaKiva, etten vain kuvittele. :)
PoistaKyllä se turvotus näyttää selvästi laskeneen. Ja ihanaa, että teillä on noin mahtava tallinpitäjä!
VastaaPoista:) Ihan normaalilla mallilla ei olla vielä, mutta ehkä vamman laatu nyt jo näkyy ultrassa. Hyvä tallinpitäjä, parempi mieli. ;)
PoistaSelvästi on jalka sulahtanut. Jospa se nyt tästä!
VastaaPoistaHyvä talli, ja olennaisena osana myös sen pitäjä, on kyllä kaiken a ja o. Toki talliporukalla ja muullakin on osansa, vaan kun kanssavuokralaisten turhia mäkätyksiä ei tarvi noteerata -tallinpitäjän suusta niitä taas ei ole yhtään kiva kuulla. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa koskaan tilanne, jossa luottamus on molemminpuoleista (tiedän, että ponini hoidetaan loistavasti, toisinaan jopa paremmin kuin tallin omistajan omat hevoset kun tuo pallero on ajautunut lellikiksi. Tiedän myös, ettei ponia hakata tai kiusata turhaan -sitä on kerran läpsäisty, kun nössö käytti ylempää asemaansa hyväksi eikä meinannut päästää varsaa tarhasta sitä haettaessa, ja tästäkin tosiaan raportoitiin samana päivänä. Ja toisaalta tallinpitäjä luottaa vaikka koko tallin ja 14-päisen hevoslauman, jonka rahallinen arvo on lähes sama kuin meidän omakotitalolla, viikonlopuksi käsiini tietäen, että kaikki on ennallaan, ellei jopa paremmin kuin ennen.) ja tallin ilmapiiri on loistava, eikä ketään haittaa kukkahattuiluni, edes silloin kun laajennan hihhulointini muihinkin hevosiin. Toisaalta hirmu surullista, kun tuo poni on meidän perheeseen kuulunut kohta yhdeksän vuoden ajan, ja talleja on koettu nelihevosisesta kotipihatallista nelikymmenpäiseen täyshoitotalliin...
Tällaiset tilanteet, ja varsinkin moiset ratkaisut, kyllä luovat luottoa paikkaan! Toivottavasti ei tule mutkia matkaan, meininki pysyy samana ja saatte viettää vuosia tässä paikassa; omistajan mielenterveys mahdollisimman vähällä koettelulla ja poni varmasti hyvässä hoidossa. :)
Juu tallinpitäjä on minusta ehkä tärkein osa tallipaikkaa, siis täysihoidossa. Kun tallinpitäjä on hyvä, asiat yleensä ovat muutenkin kunnossa.
PoistaJa tosi tärkeää on nimenomaan se, että valitsee sellaisen tallinpitäjän, jonka kanssa on tärkeistä asioista samaa mieltä. Hevosia kun voi hoitaa niin monella tavalla ilman, että tehdään väärin. Mutta jos sattuu talliin, jossa tallinpitäjän käsitys asiasta eroaa merkittävästi omasta, tuloksena on vain turhaa ahdistusta molemmin puolin.
Minulla on kyllä enimmäkseen ollut tosi mukavia tallinpitäjiä, joihin pidän edelleen yhteyttä, vaikka asiakkuussuhde onkin päättynyt.
Samaa mieltä olen myös siitä, että talliporukalla muuten ei ole niin suurta merkitystä, mutta onhan tallilla nyt sata kertaa kivempi käydä, jos siellä oleilevat ihmiset ovat mukavia.
Samaa mieltä, kuin yllä: Turvotus on laskenut. :)
VastaaPoistaIhanasti ajateltu tuo olkien laitto! Hyvä tallinpitäjä on painonsa arvosta kultaa ja siitä on valmis maksamaan vähän enemmänkin. Pelkästään siitä, että saa apua ja tukea tarvittaessa. Taavikin on omassa pihattopaikassaan otettu niin ihanasti mukaan "perheeseen", että ei ole tarvinnut huolehtia. Sen vointia tarkkaillaan ja siitä pidetään kyllä todella hyvin huolta. Semmoinen on tärkeää hysteeriselle hevosenomistajalle. ;)
Olin kyllä tosi liikuttunut, että tallinpitäjä oli ajatellut ponini hyvinvointia tällä tapaa. Tämä ei ole mikään erityisen kallis paikka, vaikka kyllä sille hintaa tulee polttoaineen muodossa. Se sijaitsee työmatkaani nähden ihan väärässä suunnassa, mutta lähempää ei löytynyt monivammaiselle sopivaa paikkaa.
PoistaYritän myös olla vaivan arvoinen vuokralainen eli tarjoan aina erityispalveluista lisärahaa ja auttelen mahdollisimman paljon hommissa.