Poniratsastaja hevostelee

Teiniminä tarttui aina ja poikkeuksetta - silmät innosta kiiluen - tarjouksiin, jotka sisälsivät sanan "ratsastus". Ihan sama, millainen rodeohärkä oli vastassa, kunhan pääsi ratsastamaan.

Tätiratsastajaminä suhtautuu "ratsastus"-sanan sisältäviin tarjouksiin aina hiukan epäilevästi. Onko se varmasti kiltti? Eihän pukita tahi säntäile joka risahduksesta kuin heikkopäinen?

Tätä taustaa vasten on varsin erikoista, että kun tallikaveri tarjosi minulle vararatsastajan paikkaa, lähes epäröimättä suostuin. Erikoista siksi, että tämä minulle aiemman omistajan ajalta tutuntapanen hevonen ei ole jäänyt mieleen erityisen turvallisena tädinkuljettimena.

Nykyinen omistaja on kuitenkin vakuuttunut siitä, että hänelle on myyty vaikeana hevosena ihan tavallisen helppo tapaus.

Vaikka moneen kertaan korostin tallikaverille, että istuntani ja erityisesti käteni ovat erittäin epävakaat, hänestä oli ihan hyvä idea päästää minut hevosensa selkään, ja suoraan ihan keskenäni. Ei se ketään ole kuulemma vielä alas heittänyt. Tosin kukaan vararatsastajaehdokas ei ilmeisesti ole tullut toista kertaa.

Näillä spekseillä sitten nousin lainaratsun selkään lauantaina. Varmuuden vuoksi pakotin mukaan henkisen tuen, jonka tehtävä oli myös videokuvata ja tarvittaessa näppäillä kännykkään numero 112.

Oikea kierros on molemmille ratsukon osapuolille äärimmäisen vaikea.
Tämä lyhyt sivu oli ainoa sinne päin mennyt pätkä...
Pahoittelen kuvanlaatua, kaikki stillit on otettu videolta ja vielä "zuumattu".

Putosinko? En. Pelottiko? Ei hetkeäkään.

Aischa kantoi tumpulaa tätiä kärsivällisesti ja silloin tällöin vähän kuuntelikin. Tuhmuuksia se ei edes yrittänyt, vaikka välillä epäilikin, että kentän laidalta voisi hetkenä minä hyvänsä hyökätä rautiaita tammoja syövä peto.

Vannoutunut poniratsastaja oli rapiat 160-senttisen puoliverisen selässä kyllä aivan hukassa. Isossa hevosessa on pikkuponiin verrattuna erilaisia ulottuvuuksia joka suuntaan noin 30 senttiä enemmän. Kaulaa ehkä noin puoli metriä enemmän.

Kannan kädet, istun suorassa?

Koko keskivartalon vähäinen voima oli käytettävä siihen, että pysyin isoissa liikkeissä suunnilleen hevosta häiritsemättä. Varsinaiseen ratsastamiseen lihaksissa ei enää vääntöä riittänyt.

Ilmeisesti kuvittelen, että hevonen kääntyy paremmin, jos itse istun vinossa... Ja hepo juoksee alta.

Hepo eteni siinä askellajissa kuin pyysin ja suunnilleen siihen suuntaan kuin pyysin, mutta vauhdin tai suoruuden/taivutuksen hienosäätö jäi kyllä haaveeksi. Tilannetta vaikeutti vielä sekin, että ratsu oli kuulemma vielä maanantaisen rokotuksen jäljiltä tavallista jäykempi.

Käynnissä ylävartaloni ilmeisesti jälleen muistutti keitettyä spagettia enemmän kuin jämäkkää pilaria. Siinä, missä kevennys alkaa jo olla suhteellisen siistin näköistä (harjoitusravin tässä tilanteessa totesin mahdottomaksi ajatukseksi), käynnin ratsastaminen on tolkuttoman vaikeaa. Rupean könöttämään, kiemurtelemaan, kallistelemaan, nostelemaan jalkoja ja mitä vielä.

Siis ihan oikeasti, mitä istunnalleni oikein tapahtuu käynnissä?!

Tosin oli hauskaa huomata, että käynti-ravi-siirtymät onnistuivat pelkästään vatsalihaksilla, juuri kuten elokuisella kurssilla opittiin. Eli kun haluaa siirtymän ylöspäin, pitää "ponnistaa" (termin selitys edellä olevassa linkissä) vatsalihaksilla "eteenpäin". Ja kas, pohjetta ei tarvittu.

Videolta paljastuu myös helmasynti: tuntuman puute. Jos kasaan ohjat ihanteellisen mittaisiksi, tuntuu, että vedän ja hevonen jäkittää vastaan.

Mutta jos ratsastan minusta miellyttävällä tuntumalla, lopputulos on ohjan löpsötys ja hevosen venyminen tolkuttoman pitkäksi. Silloin on aika vaikea tavoitella jotain peräänannoksi kutsuttavaa. Lisäksi tiedostan varsin tuskallisesti sen, että yrittäessäni olla vetämättä päädyn tarjoamaan hevoselle nyppivän "tuntuman", joka on vähintään yhtä kaukana pehmeydestä kuin se ohjan pitäminen hurjan tiukalla.

Kehityskohteita riittää, mutta toivotaan, että pääsisin vähitellen vähän eteenpäin tässä hommassa. Tunnillekin pitäisi tietysti päästä.

Mitä ihmettä, ihan kuin hevonen olisi askeleen verran edennyt ylämäkeen!

Seuraava ratsastus Aischalla on jo huomenna, toivotaan, että saisin siihen jo vähän jotain tatsia silloin. Kiitokset tallikaverille hevosen lainasta vielä tätäkin kautta! Arvostan suuresti saamaani mahdollisuutta.

P.S. Yritin ladata videota Youtubeen, mutta kun latausta oli 2 tunnin kuluttua valmiina 12 prosenttia, luovutin. Voisiko joku kertoa, miten saan kotikoneella videon pakattua vähän pienemmäksi? Yritin ladata parikin eri editointiohjelmaa, mutta toinen ei ymmärtänyt kamerani tiedostomuotoa ja toista en saanut tekemään muuta kuin mainostamaan jotain maksullisia päivityksiä.