Mutta, kuten tarkkasilmäiset lukijatkin ovat huomauttaneet, pullotuksen sijainti on yhtenevä ainoastaan ojentajajänteen kanssa.
Ja mitä takajalan pinnallisen ojentajajänteen vammoihin tulee, ne ovat eläinlääkärin mukaan "suhteellisen harmittomia" (suora lainaus). Kehotti nyt kuitenkin kylmäämään ahkerasti ja rajoittamaan teiniponin liikkumista. Etenkin kaikenlainen riehuminen on kielletty. Tulehduskipulääkettäkin voisi tarjoilla.
Teiniponi on siis nyt ollut vangittuna pieneen yksiötarhaan, joka on kyhätty pihattotarhan sisään.
Tänään siirsin sairausvankilan vähän suojaisampaan paikkaan, mikä tarkoitti myös väliaikaisen aidan madaltumista. Luotin kuitenkin aidan pitävyyteen, sillä rimpula on aina kunnioittanut sähkön napsetta. (Kiitän tästä syntymätallin hyviä sähköaitoja, joista poni otti kunnon tällit heti ensiulkoilullaan.)
Ruokahuolto on sairastarhassa pelannut sen verran hyvin, että nälästä ei pienen potilaan ole tarvinnut kärsiä. Ponin mieliala on pysynyt hämmästyttävän tyynenä ja positiivisena.
Siis tähän iltaan saakka.
Kukaan potentiaalisesti jännevammaisen omistaja, edes "suhteellisen harmittomasti" sellaisen, ei varmaankaan halua saada tallinpitäjältä seuraavansisältöistä viestiä: poni, joka ei saisi juuri edes kävellä, on jyrännyt sairastarhan matalaksi ja vetää isossa tarhassa harvinaisen riemukasta pukkilaukkaa.
Epätoivo iski välittömästi, etenkin kun korkeampiaitainen vankila oli jo ehditty purkaa eikä kukaan ehtisi sitä rakentaa ennen huomista.
Sitten selvisi, että Ruusan aidassa ei ollutkaan ollut sähköä.
Syyllistä tai syytä ei liene asiallista puida blogissa, mutta harmittaahan tällainen. Normaalioloissa sähköttömyys ei olisi johtanut mihinkään, mutta tämä osui valitettavan pahaan paikkaan.
Ennen ponin riehaantumista vammakohta on ollut aavistuksen vähemmän kuuma ja ehkä himpun vähemmän turvoksissakin kuin alunperin. Rimpulan tämäniltaisesta jumppahimosta päätellen jänne on ollut myös merkittävästi vähemmän kipeä.
Nyt kyllä vähän pelottaa mennä huomenna katsomaan jalkaa...
Onneksi yksi ihana tallikaveri lupasi hoitaa aamun ensimmäisen kylmäyksen, ehkä toisenkin jos ehtii. Myös tallinpitäjä on ollut apuna kiitettävästi.
Avun pyytäminen on minulle aina ollut vaikeaa, mutta nyt on ollut pakko. Yhden työssäkäyvän ja 35 kilometrin päässä tallista asuvan ihmisen resursseilla olisi aika vaikea toteuttaa sitä vähintään neljää kylmäyskertaa vuorokaudessa, jonka jännevamman akuuttihoito vaatii.
Ja jalkavammaahan kannattaa aina hoitaa pahimman kauhuskenaarion mukaan.
Ymmärrän turhautumisesi hevosen pukkilaukkaepisodista, itsellä tällä hetkellä oma tamma ollut kohta kuukauden levossa parantelemassa etujalan syvän koukistajajänteen tukisiteen repeämää. Annan sen olla laumassa isolla alueella silläkin riskillä, että jalan kuntoutus hidastuu. Tamma on tiine ja mielestäni sen kohdalla tärkeintä on pitää mieli virkeänä, jotta se ei stressin jne takia luo varsaansa. Sydän syrjällään sitä seuraa sen laukkailua ja samalla toivoo kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että ensi viikon kontrolliultran jälkeen päästäisiin edes kävelemään.
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista kylmäysrumbaan, peukut pystyssä, että ei olisi mennyt pahasti
Hyvä pointti tuokin. Mietin kyllä itsekin, rasittuisiko jalka kuitenkin vähemmän, jos poni saisi liikkua omaan tahtiin pihatossa. Ei ehkä tulisi tuollaisia "olen-seissyt-kolme-päivää-nyt-mennään"-kohtauksia.
PoistaMutta ajattelin, että jos tämän akuuteimman vaiheen saisi pidettyä ponin tuossa pikkutarhassa niin paranemisennuste voisi olla parempi.
Kylmäysrumba rasittaa minua eniten siksi, että joudun vaivaamaan muita. Harmittaa, että meistä on heti alkuun tallinpitäjälle niin kamalasti vaivaa.
Voi nenä! :( Ikäviä tuollaiset kämmit, vaikkei kukaan niitä tarkoituksella teekkään.. Toivottavasti jalka ei olisi kamalasti ottanut nokkiinsa. Tsemppiä hoitamiseen.
VastaaPoistaTuo sairastarha-juttu on tosiaan vähän kaksipiippuinen, laiskemman hevosen uskaltaisin jättää laumaan, mutta liikkuvainen ja energinen varsaponi saattaisi olla asia erikseen.. Mutta vaatii näköjään melko pitävät aidat.
Juu ei varmasti kukaan tarkoituksella mokaile, ei ole meikäläisellä tässä(kään) suhteessa varaa niin sanotusti ensimmäisiä kiviä heitellä...
PoistaRuusa on pihatossa pääosin ihan rauhallisesti, tosin tarhakamu ajaa sen aika rivakasti pois heinäkasoilta. Mutta se on kuitenkin vilkas luonteeltaan ja tykkää silloin tällöin spurttailla.