sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Tallipaikkakuviot uudenlaisessa solmussa

Tänään selvisi, että Ruusa ei pääsekään pihattoon, jonka luulin olevan jo kokolailla sovittu. Pihatonpitäjän tuttava olikin ilmaantunut tallipaikkatarpeineen ja kuulemma ensimmäinen sopimuksen allekirjoittaja saa paikan.

Olisin toki allekirjoittanut sopimuksen jo aiemmin, jos tallinpitäjä ei olisi pyytänyt odottamaan paria päivää sen yhden ponin kuumetapauksen vuoksi. (Kuume on mennyt ohi eikä muillakaan hevosilla ole ollut oireita, joten voinee turvallisesti olettaa, että Ruusan tallissa ei ole tarttuvaa tautia.)

Ruusa odottelee mamia.
Uusi takki on vielä vähän reilu, mutta ei tunnu kinnaavan mistään. 
Myös varavaihtoehtoni tuli sittenkin siihen tulokseen, ettei voi ottaa Ruusaa. Ymmärrän kyllä, sillä Ruusan vieminen sinne olisi vaatinut meiltä molemmilta aikamoisia ponnistuksia.

Yhtä kaikki lopputulos on Ruusan kannalta masentava: tiedossa ei ole uutta, parempaa kotia. Ainakaan kovin pysyvää.

Yksi melko kaukana asuva ponikasvattaja tosin on tarjonnut ponille hätämajoitusta varsapihatossa. Tämä olisi todellakin vain hätämajoitus, sillä paikka ei sijaitse järkevän matkan päässä kummastakaan kodistani. Ei ole kivaa ponin kannalta, että sitä reuhdotaan koko ajan uusiin paikkoihin ja rutiineihin. Mutta ei se nykyiseenkään paikkaan voi jäädä odottelemaan.

Huominen vapaapäivä menee siis aika tiukasti tallipaikan metsästykseen.

Yhden kaverini kanssa keskustellessa muuten kävi ilmi, että myös hän tuntee Ruusan nykyisen tallin. Hän ei voinut käsittää, miksi yhteinen tuttavamme oli suositellut minulle tätä tallia, sillä tuttava on kuulemma itsekin monet kerrat riitaantunut näiden tallinpitäjien kanssa.

Ja minä kun olen aina luottanut tähän tuttavaan ja kuvitellut, että hän pitää minusta. Olen tainnut olla väärässä.


3 kommenttia:

  1. Pidän peukkuja, että Ruusa saa hyvän tallipaikan ♥

    VastaaPoista
  2. Niin tuttua niin tuttua X( Ollaan vaihdettu paikkaa kuin sukkia ja pelkään, että hevosen korvien väli ei kohta enää jatkuvaa muuttamista kestä. Tässä paikassa päätin, että sinnitellään vaikka pieniä muttia oli matkassa, mutta pikkuhiljaa mieli taas muuttuu.

    Me ei olla vaadittu mitään ja kaikkine rajoituksinemme olemme pyrkineet selviytymään keskenämme omalla kustannuksellamme ja aiheuttamatta ylimääräistä vaivaa muille kuin itsellemme. Silti tallinomistajalla on nyt missio rangaista minua siitä, että hoidan hevostani ilmeisesti liian hyvin. Hevonen loukkasi jalkansa ja soitin paikalle lääkärin. Nyt ollaan tallinpitäjän kanssa sodassa, koska en olisi saanut tehdä niin. "Katsokkin ettet soita enää tänne tommosia."

    Kaikki, mitä jalalle teen ja sitä hoidan, tuntuu ärsyttävän. Joka välissä huomautetaan, miten asiat pitäisi tehdä eritavalla. Miten jotain pitäisi tehdä enemmän ja jotain vähemmän, myös muiden asioiden kuin jalan suhteen. Kuitenkaan tämä ihminen ei tunnista hevosen ongelmia eikä rajoituksia. Unohtaa sovitut asiat ja muuttelee mm. ruokintaa omia aikojaan. Kuluneen viikon aikana tilanteesta on tullut sietämätön. Ahdistaa mennä tallille, kun tietää, että niskaan hengittää yksi agressiivinen. Ja tallilla joutuu käymään aamuin illoin.

    Tämä oli kallis ja huono ratkaisu, joskaan ei yksinomaan sitä. Kuitenin kuvittelin, että kun maksaa reilun satasen kuussa enemmän niin on entistä tiukemmin kiinni asiakkaan asemassa..Näköjään rahallakaan ei saa. Nyt mietin, mitä vaihtoehtoja on.

    Sori, että avauduin näin pitkällisesti. Voimia kuitenkin etsintään! Se paikka on jossain!

    Välillä mä mietin, eikö tän harrastamisen pitäisi olla hauskaa?

    VastaaPoista
  3. Kiitos tsempeistä molemmille. Mutta voi itku, Co.! Tuo on jo tosi inhottavaa. Meilläkin tuolla paikassa tallinpitäjän mies kerran kommentoi siihen malliin, että tuli tunne, etten hänen mielestään saisi hoitaa poniani ennen kuin sillä on puhkuri kuten heidän parilla ponillaan. (Tosin sitten sama mies oli puhunut tallityöntekijälle, että rakentaa Ruusalle ulkokarsinan.) Meillä on kyllä aika samat ongelmat, olen huomannut, ja siksi on kiva kun ollaan päästy tällä tavalla blogitutuiksi, vertaistuki auttaa taas hetken jaksamaan. Toivottavasti Vipsunkaan ei tarvitse kauan olla huonossa paikassa.

    VastaaPoista