"Hei kato, tuolla on kuvaaja"

Sain tänään kuvausapua paikalle ja totesin, että kyllä tuollainen ipana vielä aika helposti menettää keskittymiskykynsä, kun jo tutuksi käyneeseen tilanteeseen tuodaan jotain hiukan tavallisuudesta poikkeavaa.

Tänään oli selvästi eilistä reippaampi varsa liikenteessä, mutta toisaalta joku liina kädessä huiskiva tyyppi tarhan keskellä hävisi aika lailla 6 - 1 (ei sentään ihan 6 - 0) vähän kaikelle muulle...

"Ai kato, tuolla on joku tyyppi kameran kanssa. Moikat!" Eilen helpompi suunta oli tänään vaikea, kun kulmasta kääntyessä silmään osui tavallisuudesta poikkeava hahmo keskellä tarhaa.
Ja tyyppi liinan päässä on jo pahasti jäljessä huitomistensa kanssa.

"Ai kato, mullikoita naapuritarhassa!" Jännä miten ihan tutuista jutuista tulee aivan uusia, kun tilannetta muutetaan hitusen. Ja emäntä huitoo minkä kerkiää jalat harottaen joka suuntaan.

Välillä vähän sujuikin, vaikka juoksuttajan jalat edelleen harottavat. Muuten linja eli rintamasuunta on kohti ponin keskiosaa ja koska poni on vastannut apuun oikein, liikuttavat avut ovat pois päältä (eli liina liikkumatta ja kädet alhaalla).

"Okei okei, mä kuuntelen. Joko saa lopettaa?" 

Mutta kyllä ketuttaa tällainen totteleminen! Kirosanat lentelevät (ponilta) ja poni irtoaa.

Helpompi suunta eli oikea kierros tuotti tänään tosiaan vähän haasteita, mutta positiivista oli se, että vasemmassa kierroksessa tuli tänään muutama ihan kohtalainen ympyrä ravissakin. Tosin naapuritarhan nauta keksi ruveta kekkuloimaan myös ja Ruusa ryntäili ympäriinsä häntä tötteröllä.

Ruusa edelleen kyllä irtoili aika lailla vasemmassa kierroksessa. Välillä ajattelin, että antaa sen pitää taukoa, ei se kauan jaksa toisessa päässä tarhaa hengailla. Sitten tajusin, että jos en vain systemaattisesti kipitä hätistämään sitä sieltä toisesta päästä niin palkitsen sitä ihan päinvastaisesta asiasta kuin mitä halusin. Eli hiki tuli tänäänkin. Molemmille, mutta enempi minulle kuin ponille.

Tällainen siirtymä käynnistä raviin voisi kelvata sitten joskus ratsaillakin.
Mutta mihinköhän juoksuttajan linja tässä kohtaa osoittaakaan? Paha mennä sanomaan.

"Minua ei komennella!"

 

Ei ehkä olisi edellisestä kuvasta uskonut, että poni kääntyisi lemppariuraltaan, mutta kääntyi sittenkin. Tosin voi olla, että enempi kiinnostaa edelleen taka-alan mullikka kuin tuo tyyppi neonpinkeissä hanskoissa.

Seuraa johtajaa -leikissä hävisin tänään aika monta kertaa heinille, vaikka niitä ei monta kortta maassa ollut. Mutta vähän saatiin seuraamistakin onnistumaan. Että tuo poni kyllä näyttää pieneltä...Kymmenisen senttiä saisi tulla lisää, mutta alan olla sen suhteen vähän epätoivoinen, kun poni ei ole viime aikoina kasvanut juurikaan korkeutta.

Lopputalutukset onnistuivat.

Aurinko olisi joku päivä kiva talliylläri.