Luonnottomat kuolaimettomat

KUOLAIMETTOMAT SUITSET OVAT HEVOSELLE EHDOTTOMAN LUONNOLLISET! Suunnilleen tällaisen lauseen olen lukenut lh-keskustelusta eräältä nimeltämainitsemattomalta hevossivuilta. Siihen loppui sen keskustelun seuraaminen, mikä jälkikäteen paljastui harmilliseksi, sillä myöhemmin aiheesta käytiin kyseisen foorumin tason tuntien yllättävän laadukasta keskustelua.

En voi sille mitään, en kestä kun luonnollisuudella perustellaan jotain varustetta. Tuskinpa hevosille nyt kovin luonnollista on kantaa minkäänlaisia päävermeitä. Tai ylipäätään olla päivittäisessä yhteistyössä saalistajien (ihmisten) kanssa.

Olen myös aika pahasti allerginen kaikenlaiselle fanaattisuudelle. (Jos joku nyt aikoo väittää, että minä olisin joskus fanaattinen niin voin kertoa, että se joku on aivan väärässä.)

Ruusan bravuuri: pään työntäminen mihin vaan, tällä kertaa (kuolaimettomiin) suitsiin.

Kuten kuvasta näkyy, Ruusallakin käytetään tällä hetkellä kuolaimettomia suitsia. Ensi-ihmetyksen jälkeen poni on toiminut niillä aika kivasti. Käytössä ovat ihan perushalpikset, Globuksen kuolaimettomat. Niissä kulkee leuan alla molemmilta puolilta ristiin remmi, joiden päihin ohjat kiinnitetään.

Syy kuolaimettomuuteen ei ole mikään perustavanlaatuinen kuolaimet-ovat-paholaisesta-ajattelu, vaan Ruusalla nyt sattuu olemaan suussaan sudenhampaat, joita en ole vieläkään saanut ketään eläinlääkäriä poistamaan.

Juu, tiedän, että monilla hevosilla jopa ratsastetaan, vaikka niillä on sudenhampaat. Ja satunpa myös tietämään aika monta hevosta, joiden sudenhampaita ei ole poistettu ennen kuin hevonen on pannut koko ratsastuksen ja suitsimisen ihan ranttaliksi. Itse en ole valmis ottamaan sitä riskiä, että poni poistamattomien sudenhampaiden takia tulee huonoksi suustaan, kun kuolaimet eivät tässä vaiheessa ole vielä pakolliset.

Kiitos kaikenlaisten raudattomuusfanaatikoiden, minun piti jollain tapaa perustella itselleni - ja, siltä tuntui, muille - että kuolaimettomat ovat ihan hyvä ratkaisu meille. Harmillista, että kuolaimet vs. kuolaimettomat -keskustelu on vetänyt eri osapuolet tiukasti poteroihinsa. Niistä käsin sitten räiskitään puolisokkona vähän sinne sun tänne.

Toinen syy kuolaimettomien käyttöön on se, että minusta on reilumpaa opettaa varsalle ohjasavut pehmein keinoin ennen kuin pannaan rautaa suuhun. Totta puhuen Ruusalle ei ihan pienenä oikeastaan koskaan ihan kunnolla opetettu paineelle myötäämistä esim. taluttaessa, joten olisi hiukan epäreilua koventaa otteita ennen kuin poni todella on sisäistänyt asian.

Mukailen siis neuvoa, jonka kenties elämäni tähän asti paras ratsastuksen opettajani minulle on antanut: jos hevonen on raskas kädelle, laita sille pehmeämpi kuolain ja löysää turpahihnaa. (Ja tietysti pitää myös itse varoa jäämästä kiinni ohjaan.)

Eihän sitä tiedä, vaikka kuolaimettomuus jäisi meille jokseenkin pysyväksikin tilaksi. Sitä on vaikea kieltää, etteikö suu olisi hevosella herkkä paikka ja kuolaimettomat siten useimmiten mukavammat kuin kuolaimelliset suitset.

Mutta silti olisi minusta aika tyhmää jättää kuolaimet kokonaan opetussuunnitelman ulkopuolelle. Tänä päivänä kuolaimet ovat vielä sen verran oletusasetuksena ratsastuspiireissä, että on varsan edun mukaista totuttaa se myös niihin.

Sen verran pehmo kuitenkin olen, että ensikuolain saattaa olla esimerkiksi suora muovikuolain. Eikä meillä ole kiire löytää edes sitä ensimmäistä kuolainta.

P.S. On Ruusalla muutaman kerran ollut kuolain suussa, viime keväänä.