Viimeviikkoisista treeneistä viisastuneena kokeilin tänään Ruusa-neidin kanssa linjojen vetämistä ihan omin neuvoin.
Ja kas, tämänpäiväisessä irtojuoksutuksessa saatiin jo jotain järkevää aikaan. Onnistuin jopa jokusen kerran ohjaamaan Ruusan ympyrälle ympärilleni. Ympyrä onnistui, kun muistin "avata tilan" tarhan keskeltä, kun Ruusa oli lähtenyt juoksemaan aidanvierustaa. Eli siirsin linjaani hiukan kohti aitaa/Ruusan takaosaa, jolloin poni "mahtui" kääntymään kohti keskustaa.
Kyllä poni edelleen joitakin kertoja niskojaan nakellen kyseenalaisti sitä, että käskin sitä pois aidan vierestä, kun se ei ollut kääntynyt ympyrälle vaan jatkanut muina poneina eteenpäin pitkin orien aidan vierustalle tallaamaa polkua. Mutta kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen.
Ollapa video ensimmäiseltä irtojuoksutuskerralta ja tältä päivältä, eroa on jo huimasti, vaikka harjoitusta on alla vain muutama kerta.
Tällä kerralla Ruusa jopa enimmäkseen kuunteli ihan kevyttä narun heilutusta, kun ensimmäisellä kerralla jouduin jatkuvasti koventamaan käskyä narun pyöritykseen, loikkimiseen, kohti juoksemiseen ja jopa poniin narulla osumiseen. Tänään minun ei tarvinnut mennä kosketusetäisyydelle lainkaan, mutta pari kertaa jouduin kyllä hyppimään ja loikkimaankin. Silti. Pienestä se on kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti