Uskomatonta, mutta totta: Albert tarvitsee taas viime tingassa kyydin tai Laatuponikisa jää välistä

Otsikosta tilanne jo selviää: Nyt on taas se tilanne, että olisi viime tingassa Albertille chaufööri haussa. Laatuponikisa kolkuttelee jo ovella, mutta kyyti ei nyt onnistukaan suunnitellusti. 

Suunnitelmanmuutos ei johdu aiemmin sovitusta kyydistä, joka on edelleen menossa.

Nyt kävi niin, että Aulangolla on todettu joillakin hevosilla sieni-infektiota. Tämän olosuhteen pakosta Albert ei todellakaan majoitu paikan päällä ja ilman karsinaa se ei voi mennä sovitulla kyydillä, joka on perillä noin kuusi tuntia ennen Albertin vuoroa. 

Jotenkin en jaksanut asioiden saamasta käänteestä erityisemmin hämmästyä. Tällaisethan ovat ponielämäni peruskauraa.

Niin tai näin, nyt pitäisi taas jostain hihasta ravistua pikku-e:llinen kuljettajahenkilö, joka olisi suostuvainen viettämään lauantaita kahden kiltin poniherran ja niiden entouragen kanssa. Reitti kulkee Paimiosta Hämeenlinnaan. 

Kyseinen päivähän on ihan tämän viikon lauantai eli 19. syyskuuta. Albertinhan on tarkoitus olla karkeloissa sokerina pohjalla eli aikataulun mukaan arviolta kello 17.20. Syysretki ajoittuu siis niin aamu- kuin iltaihmisenkin näkökulmasta suhteellisen inhimilliseen vuorokaudenaikaan.

Ihmeellistä kyllä, meiltä puuttuu siis vain ja ainoastaan muodollisesti pätevä kuljettaja. Eli traikku on ja tarvittaessa vetoautokin. Myös matkatoveri on varattu ja apukäsiäkin saatamme saada matkaan omalta tallilta. En toki vastusta lainkaan, vaikka kuljettaja olisi valmis myös varsinaisessa toiminnassa avustaviin tehtäviin.

Tänä vuonna sama paikka, uusi aika? Tyylikkään Albertsonin kuvasi viime vuonna Mirella Ruotsalainen/Hertjekker.net 

Laatuponikisareissu meinasikin järjestyä vähän liian helposti. Osallistuminen ei nimittäin tässä ponitaloudessa ole kertaakaan ollut mikään läpihuutojuttu. 

Ruusan kanssa emme päässeet 2-vuotiskaudella osallistumaan jonkun vammaepäilyn takia ja 3-vuotiskaudella se liikkui niin huonosti, että se olisi kannattanut silloinkin jättää kotiin. Myöhemmin Ruusa ei osallistunut, koska ei ollut ratsastuksellisesti riittävän pitkällä - ja 5-vuotissyksynä sillä oli lisäksi ojentajajänne rikki. 

Albertin kanssa reissu meinasi viime vuonna jäädä välistä samasta syystä kuin nytkin eli kyytiongelmien takia. Silloin luulin varanneeni meille hevosauton, vaan edellisenä iltana selvisikin, että olin ymmärtänyt väärin.

Toivotaan, että tänäkään vuonna ei tarvitsisi perua osallistumista. Sekään ei tosin välttämättä olisi Albertin kannalta kovinkaan huono ratkaisu, sillä påni ei todellakaan ole siltä odotettavien tehtävien tasalla. Treeneissä vauhti on kujassa hyytynyt. Ylikorkeiden 3-vuotiaiden maksimikorkeutta, 110:tä senttiä, Albert ei ole saanut ylitettyä kertaakaan. 

Silti lähtisin mielelläni matkaan ihan kokemuksen vuoksi ja kerta osallistumismaksukin on pulitettu. Luotan Laatuponikisan tuomareihin, että he ymmärtävät olla vaatimatta Albertilta ponnisteluja, joihin se ei ole valmis. Vaikka se sitten hyppäisi vain pari maahankaivettua.

Edit. Olemme lähdössä matkaan. Katsotaan, miten käy!