Odotusten mukainen Laatuponikisasuoritus

Historia näemmä toistaa itseään. 

Kuusi vuotta sitten kuljetin Laatuponikisaan 3-vuotiaan omakasvatin, joka liikkui surkeasti ja hyppäsi haluttomasti sekä jäi luokkansa jumboksi. Menneenä lauantaina vein Laatuponikisaan 3-vuotiaan omakasvatin, joka esiintyi kokonaisvaltaisen haluttomasti ja jäi viimeiseksi koko päivän surkeimmilla pisteillä. 

Albert oli äärimmäisen jännittynyt eikä olisi halunnut tehdä mitään siltä odotetuista tehtävistä. Okserin edessä sille tuli joka kerta rimakauhu. Kerran se hyppäsikin okserin paikoiltaan, mutta ponneton ponnistus ei riittänyt kantamaan takapäätä koko esteen yli ennen laskeutumista.  

Estevälejäkin jo lyhennettiin, mutta okseri oli silti ylitsepääsemätön ongelma. Lopulta viimeinen este muutettiin pikkuiseksi pystyksi, ja saimme sentään lopettaa hyppelyt aika sujuvaan kujanjuoksuun.   

Kuvasarja siitä, miten käy kun ponnistaa okserille paikoiltaan. Kuvasarjaan kuului vielä yksi kuva, jossa Albertin takajalat laskeutuvat puomin päälle, mutta priorisoin kuvapakettiin sen sijaan toisenlaisen kuva-aiheen. Kuvat Mirella Ruotsalainen/Hertjekker.net

Kovin paljon edustavammin ei tällä(kään) kertaa onnistunut askellajien esittäminenkään. 

Ravi oli tahditonta töpöttelyä eikä laukka pyörinyt yhtään. Ponilla ei ollut yhtään omaa ajatusta eteenpäin. 

Esitys oli siis kauttaaltaan varsin onneton. 

Siinä, missä tuomareilta viime vuonna tuli rohkaisevia kommentteja ja kiitoksia ponin luonteesta, nyt kehut olivat vähissä. Tämä näkyi pisteissäkin: keskiarvot romahtivat viimevuotisesta noin kokonaisen pisteen verran kautta linjan. 

Albertin suoritusta häiritsi merkittävästi paitsi oma mitä-ikinä-onkaan-meneillään, myös kaveriponin kanssa maneesin seinän läpi käyty kiihkeäsävyinen keskustelu äkillisesti koittaneesta erosta. 

Vaikka esitys oli mahalasku, en ollut ponin suoritukseen varsinaisesti pettynyt. Harjoitusten perusteella osasin odottaa juuri tätä. 

Albert on ollut haluton hyppäämään eikä muussakaan liikkumisessa ole ollut mitään suurta tunteenpaloa mukana. Vein sen silti kisaan ajatellen, että tuleepahan edes kokemusta. 

Jälkikäteen kyllä mietin, että ehkä huonon kokemuksen välttäminen olisi kuitenkin ollut suurempaa viisautta. Jälkiviisaushan on aina sitä viisainta, mutta ehkäpä nyt jo opin läksyni ja osaan jatkossa valita taisteluni paremmin.  Tai sitten lyön seuraavalla kerralla pääni ihan samaan seinään, ei sekään uutta olisi.

Vaikka Albert esitti Laatuponikisassa huonointaan, se ansaitsee kehut käytöksestä. Jännityksestä ja haluttomuudesta huolimatta Albert oikeasti yritti. Se myös lastautui ja matkusti jälleen ihan mallikkaasti. 

Jokaiselle paikalle asti ilmaantuneelle jaettava osallistumisruusuke miellettäköön siis tässä tapauksessa tsemppipalkinnoksi. 

Plussapuolelle laskettakoon myös se, että tässä oli nyt oiva tilaisuus tutustua taas yhteen blogituttuun eli Annikaan, joka ystävällisesti lähti kuskiksi. Lisäksi tuli taas nähtyä Anua. Käsillä oli siis laatuponeilun lisäksi pienimuotoiset bloggaajatätimiitit. Että jos ei muuta niin ainakin seura oli syysretkellä hyvää. Suurkiitos molemmille!

Myös Albertilla oli tosiaan seura kohdallaan eli vierailevana tähtenä nähtiin sama tukiponi kuin taannoisella kesäretkelläkin. Se käyttäytyi jälleen mallikelpoisesti.

Tässä vissiin suhteellisen sujuva suoritus menossa. Kuva Mirella Ruotsalainen/Hertjekker.net

Vaisut esitykset niin harjoituksissa kuin kisoissakin jälleen kerran toki panevat mielenperällä  pysyvästi roikkuvat huolikellot kilkattelemaan. Lähtöoletukseni toki on, että sillä on jotain pahasti rikki jossain eikä siitä tule ikinä käyttöponia. On toki myös mahdollista, että kyse on hankalasta kasvuvaiheesta tai jostain henkisestä blokista. 

Niin tai näin, Albertille on jo varattu eläinlääkäri, jossa siltä läpivalaistaan ainakin etujalat ja selkä. Katsotaan sen jälkeen, pitääkö vielä tutkia enemmän.

Joka tapauksessa pikkumies saa nyt hyppyhommista kunnon tauon ja jos se jossain vaiheessa alkaa muuten vaikuttaa reippaamalta, aloitetaan treenit alusta hyvin helpoilla tehtävillä yksi este kerrallaan.

Tässä vielä arvostelut.

ESTEET

Hyppytekniikka: Ei voida arvioida tänään jännittyneisyyden takia, muutamalla esteellä näytti melko lupaavalta. Pisteet 6,0

Kapasiteetti: Ei voida arvioida tänään jännittyneisyyden takia. 5,0

Yleisvaikutelma: Tänään jännittynyt ja epävarma, tarvitsee enemmän rohkaisua.

Pistekeskiarvo 5,5

ASKELLAJIT

Käynti: Puhdas, tänään jännittynyt ajoittain. 6,5

Ravi: Ongelmia tasapainon kanssa, ei aina aivan tahdissa. 6,0

Laukka: Saisi pyrkiä paremmin eteenpäin, tänään ei esitä mielellään laukkaa. 6,0

Pistekeskiarvo: 6,167

Tätä kuvaa kun katsoo niin röntgenkuvaus on kyllä ihan paikoillaan. Silmämääräisesti näyttäisi olevan varvasakselit taitoksissa. Toki vuolu olisi ollut ennen kisaa paikallaan. Kuva Mirella Ruotsalainen

RAKENNE

Tyyppi: Jalo, ryhdikäs 8,0

Pää ja kaula: Erittäin ilmeikäs pää, alakaulainen kaula. 7,5

Ylälinja: Ylälinja saisi olla sopusuhtaisempi. Pitkä selkä ja lanne. 7

Etuosa: Pitkä pysty lapa, hyvä syvyys. 7,5

Takaosa: Luisu lautanen, kapea pitkä koipi 6,5

Etujalat ja liikkeiden säännöllisyys: Pitkät sääriluut, kapea kyynärvarsi, erittäin ahdas 6

Takajalat ja liikkeiden säännöllisyys: Pitkät sääriluut, kiverä kinner, melko suorat liikkeet 6

Yleisvaikutelma: Jalo, hyvin kehittynyt, esitetty erinomaisessa kunnossa. 7

Pistekeskiarvo 6,938

P.S. Jotta päivä olisi täydellinen, toki myös Albertia pestessäni samalla uitin myös (työsuhde)kännykkäni ja auton sähköavaimen. Kumpikaan ei kylpyä arvostanut. Kännykän simahdus ei sinänsä hirveästi nostanut tunteita, sillä ensinnäkin sen uusiminen ei tee lovea henkilökohtaiseen talouteeni ja toisekseen se toimi jo ennestään niin huonosti, että minulla oli vaihtokone jo valmiina. Sähköavaimen kohtalo sen sijaan jonkin verran ottaa päähän. Näin fiksu ja hyvämuistinen voi olla ihminen, että unohtaa elektronisia laitteita kura-asun taskuun pesun ajaksi.