Nyt se on virallista, Albert on KILTTI POIKA!
Tämä jäi päällimmäisenä mieleen tämän vuoden Laatuponikilpailusta, jossa Albert viime lauantaina suoritti kisadebyyttinsä. Nuorena sitä joutuu poni alkamaan, mutta oppiipahan olemaan. Siis vieraissa paikoissa ja yleisön edessä.
 |
| Kun näin tämän kuvan kännykän ruudulla, ensireaktio oli, että mitä, noinko isoa se hyppäsi! Tuohan on ainakin päälle metrin. Mutta ehkä se on kuitenkin se tämänkokoisten 2-vuotiaiden maksimikorkeus eli 90 cm. Olin kovin ylpeä, että sain viimein tehtyä siistit letit, mutta näkyy siellä joku ylimääräinen tupsu korvien takana tököttävän kumminkin! |
Olen nähnyt nuoria poneja riittävästi tiedostaakseni jo etukäteen, ettei Albert lukeudu ikäluokkansa tähtiin. Niinpä asetin tavoitteet realistiselle tasolle eli toiveissa oli parempi sijoitus kuin emälle 3-vuotiaana, ja huonompi olisikin jo ollut yhdenlainen saavutus itsessään. Ruusa oli tuolloin niin jumissa, ettei edes liikkunut puhtaasti - hylkäämisen sijaan tuomarit jättivät sen tuloslistan jumboksi.
Suurin tavoite kykyjenetsintätilaisuudelle oli kuitenkin se, että varsan esiintymistyyli antaisi kasvattaja-omistajalle aihetta ylpeyteen.
 |
| Kuvathan tässä päivityksessä ovat Mirella Ruotsalaisen (Hertjekker) käsialaa. |
Puhdin puute äityi kuitenkin odotuksiakin pahemmaksi. Tästä ainakin osasyyllistä voi etsiä taas sieltä kuvastimen puolelta. Tein nimittäin klassisen mokan eli otin ponin autosta liian aikaisin. Energiaa hupeni kutsuhuutoihin ja yleiseen uuden ympäristön pällistelyyn. Tulevaisuudenlupaukseltamme alkoivat silmät lupsua jo vuoroa odotellessa.
Itse suorituksessa Albertin jaloissa painoivatkin sitten aika raskaat unihiekkasäkit.
Alkuun varsa kyseli, että eikö esteiden välissä voisi kuitenkin mieluummin vaikka seisoskella. Kun vastaus oli, että mentävä on, poni loikkasi ihmettelemättä yli kaikesta mitä kujassa tuli vastaan, vaikkei ollut koskaan edes hypännyt niin isoa estettä kuin viimeisen kierroksen okseri.
Lopun askellajiesityksessä jouduimme tosin vetämään ja työntämään, että tuomareille tarjoutui mahdollisuus nähdä kaksitahtista liikehdintää.
Alkuun varsa kyseli, että eikö esteiden välissä voisi kuitenkin mieluummin vaikka seisoskella. Kun vastaus oli, että mentävä on, poni loikkasi ihmettelemättä yli kaikesta mitä kujassa tuli vastaan, vaikkei ollut koskaan edes hypännyt niin isoa estettä kuin viimeisen kierroksen okseri.
Lopun askellajiesityksessä jouduimme tosin vetämään ja työntämään, että tuomareille tarjoutui mahdollisuus nähdä kaksitahtista liikehdintää.
Jo pisteiden julkistuksen hetkellä saatoimme iloita tulostavoitteen täyttymisestä, sillä Albert päihitti ainakin kokoryhmässä edeltäneet kaksi ponia. Lopullisella tuloslistalla sankarimme oli sijalla 15/24 eli kutakuinkin puolivälissä. Ihan jees!
Näissä kykykatselmuksissahan lopullisiin pisteisiin vaikuttavat 2- ja 3-vuotiailla kolme eri osa-aluetta: estehyppelöt, askellajit sekä rakenne. Albertilla kaikkien keskiarvot olivat sellaisessa vähän päälle seiskassa.
Suullisissa arvioissa toistui sana 'voimaton'. Energiaa ja pontevuutta toivottiin lisää. Omistajallehan tämä oli herätyssoitto, varsa tarvitsee lisää liikuntaa. Rakennearvostelussa hätkähdytti uusi vika, molempien etujalkojen suppuvarpaisuus, mistä välittömästi ahdistuin!
Kuten alussa ilakoin, Albertsin arvostelupapereissa ei nyt sentään ollut pelkkää alapeukkua. Yleisvaikutelma-kohdissa oli sellaisia sanoja kuin kiltti (x 2), yritteliäs ja tyylikäs. Kaksi ensimmäistä ovat adjektiiveja, joita nuoreen poniin olisikin hyvä liittyä. Jos luonne on kunnossa, melkein kaiken muun voi opettaa.
Tässä nyt yksi esimerkki siitä, miten mahdottomia poneista tulee, jos niitä opettaa ensisijaisesti naksuttelemalla. Olen nimittäin joskus kuullut, että naksutinkoulutus johtaa väistämättä ongelmiin. Niitä odotellessa voinen rauhassa vähän aikaa hehkuttaa virallisesti kilttiä varsaani.
Laitan tekstin loppuun kaikki arvostelut.
Sitä ennen otsikon alkulauseeseen. Kyseessä ei ole mikään ns. klikkiotsikko vaan oli lähellä, ettei Albert jäänyt esittelemään potentiaaliaan ihan vain kotiporukoille.
Laatuponikisan aattoiltana nimittäin ilmeni, että hevosauton varauksessa oli käynyt väärinkäsitys. Toisin sanoen meillä ei ollutkaan kyytiä. Tässä kohtaa kello oli noin 20.
Meinasi muuten pieni epätoivo niellä ponitädin! Laatuponikilpailu kuitenkin on ollut tavoitteena jo ennen kuin Albertia on edes saatu alulle, joten en aikonut luovuttaa ilman taistelua.
Alkoi vimmattu puhelinralli, jonka osallistujalistoille saatiin myös tapahtumaan apukäsiksi ilmoittautunut Maria. Hänen ilmiömäisten paikallisten verkostojensa ansiostahan alun perin löytyi myös se nyt toisaalle vuokrattu hevosautokin.
Puolitoista tuntia siinä meni, mutta lopulta Maria ravisti jälleen ässän hihastaan. Hän muisti äkkiä, että hänen ratsastuksenohjaaja-kouluratsastajanaapurillaanhan on hevosauto ja C-kortti. Kävi tuuri: naapurilla oli omat kisat vasta sunnuntaina ja häntä jopa ihan kiinnosti lähteä katsomaan nuorten ponien karkeloita 12,5 tunnin varoitusajalla. Reissu oli pelastettu!
Yöunet tosin jäivät aika lyhyiksi, koska olin iltavuorossa, jota jouduin vielä pidentämään kyytijärjestelyjen vietyä työnantajan aikaa. Seuraavana aamuna olin tallilla kasilta, että ehdin huuhtaista pahimmat köhnät poninpalleron hipiästä ja sykertää sen tukan. Aamun raikkaassa 9 asteen lämpötilassa en ruvennut syväpyykkäämään, kun lämmintä sisätilaa ei ole. Onneksi Albert ei palele helposti ja onneksi kisa käytiin maneesivalaistuksessa!
Autosekoilun ansiosta meitä Albertin ihmisavustajia matkasi Aulangolle peräti kolme aikuista ja yksi teini.
Lisäksi vielä jälleen härskisti hyväksikäytin blogikontakteja eli nakitin hommaan myös Anu ja Vihru -blogista tutun Anun, joka asuu huudeilla. Omia avustajia oli siis matkassa varsin ruhtinaallisesti, mikä Albertin ponnettomuuden ilmettyä osoittautuikin tarpeelliseksi. Suurkiitos kaikille!
Albertin seuramiehenä matkassa oli taas setäponi, mistä puolestaan suurkiitos sen omistajalle. Setäponi on Ruusaa parempi roolimalli. Albert oli kuitenkin jo viime reissulla emän kanssa oppinut, että autossa pitää vähän kuopia ja kolistella. Kuten joskus aiemminkin on tullut kirottua, pirullisen nopea mallioppija tämä Albert. Ei se nyt mitenkään possu ollut, mutta toivon että ottaa enemmän mallia setäponista.
Ja sitten ne lupaamani arvostelut.
IRTOHYPYTYS
Hyppytekniikka: Ponnistus saisi olla napakampi. Jalkatekniikka hyvä, selän ja takaosan käyttö voimatonta. 7,5
Kapasiteetti: Kohtalainen. Voisi olla varovaisempi ja energisempi. 7,2
Yleisvaikutelma: Kiltti, yritteliäs, mutta vielä voimaton. 7,2
Keskiarvo 7,35
ASKELLAJIT
Käynti: Puhdas, tahdikas, matkaavoittava, melko irtonainen. 7,9
Ravi: Puhdas, saisi liikkua irtonaisemmin läpi rungon, lavat rennommin mukaan. 6,8
Laukka: Puhdas kolmitahtinen, pystyy pidentämään, vielä voimaton ja vaatii lisää työntövoimaa. 7,0
Yleisvaikutelma: Suorittaa tehtävät, saisi liikkua energisemmin eteen. 7,2
Keskiarvo: 7,233
RAKENNE
Tyyppi: Ryhdikäs, hyvin kehittynyt, hyvä ratsuponityyppi. 8
Pää ja kaula: Ilmeikäs pää, taipumusta alakaulaan. Alhaalta liittyvä kaula. 7,5
Ylälinja: Lihaksikas, melko sopusuhtainen. 8
Etuosa: Pitkä pysty lapa, hyvä säkä ja syvyys, vielä kaita runko. 8
Takaosa: Lihaksikas, hyvin kulmautunut takaosa. 8,5
Etujalat ja liikkeiden säännöllisyys: Riittävä luusto, mej suppuvarpainen, erittäin ahdas. 6,5
Takajalat ja liikkeiden säännöllisyys: Riittävä luusto, melko suorat liikkeet. 7
Yleisvaikutelma: Hyvinkehittynyt, tyylikäs ja kiltti nuori ratsuponi. 7,5
P.S. Jos kaipaat vikkelämpää uutisointia blogin päätähtien käänteistä, kannattaa mennä Instagramiin. Siellä Albertin laatuponituloskin on ollut luettavissa suhteellisen tuoreeltaan.
Suullisissa arvioissa toistui sana 'voimaton'. Energiaa ja pontevuutta toivottiin lisää. Omistajallehan tämä oli herätyssoitto, varsa tarvitsee lisää liikuntaa. Rakennearvostelussa hätkähdytti uusi vika, molempien etujalkojen suppuvarpaisuus, mistä välittömästi ahdistuin!
Kuten alussa ilakoin, Albertsin arvostelupapereissa ei nyt sentään ollut pelkkää alapeukkua. Yleisvaikutelma-kohdissa oli sellaisia sanoja kuin kiltti (x 2), yritteliäs ja tyylikäs. Kaksi ensimmäistä ovat adjektiiveja, joita nuoreen poniin olisikin hyvä liittyä. Jos luonne on kunnossa, melkein kaiken muun voi opettaa.
Tässä nyt yksi esimerkki siitä, miten mahdottomia poneista tulee, jos niitä opettaa ensisijaisesti naksuttelemalla. Olen nimittäin joskus kuullut, että naksutinkoulutus johtaa väistämättä ongelmiin. Niitä odotellessa voinen rauhassa vähän aikaa hehkuttaa virallisesti kilttiä varsaani.
 |
| Ostin tämän kuvan, koska siinä Albertin luonne jotenkin näkyy. Lempeä ja luottavainen katse. En sitten tiedä, mitä omistajan luonteesta voi tästä päätellä. |
Laitan tekstin loppuun kaikki arvostelut.
Sitä ennen otsikon alkulauseeseen. Kyseessä ei ole mikään ns. klikkiotsikko vaan oli lähellä, ettei Albert jäänyt esittelemään potentiaaliaan ihan vain kotiporukoille.
Laatuponikisan aattoiltana nimittäin ilmeni, että hevosauton varauksessa oli käynyt väärinkäsitys. Toisin sanoen meillä ei ollutkaan kyytiä. Tässä kohtaa kello oli noin 20.
 |
| Albertilla oli asioita mielen päällä. Leukaketjun kieputin, ettei se hölskyisi urheillessa Albertia leukaan. |
Meinasi muuten pieni epätoivo niellä ponitädin! Laatuponikilpailu kuitenkin on ollut tavoitteena jo ennen kuin Albertia on edes saatu alulle, joten en aikonut luovuttaa ilman taistelua.
Alkoi vimmattu puhelinralli, jonka osallistujalistoille saatiin myös tapahtumaan apukäsiksi ilmoittautunut Maria. Hänen ilmiömäisten paikallisten verkostojensa ansiostahan alun perin löytyi myös se nyt toisaalle vuokrattu hevosautokin.
Puolitoista tuntia siinä meni, mutta lopulta Maria ravisti jälleen ässän hihastaan. Hän muisti äkkiä, että hänen ratsastuksenohjaaja-kouluratsastajanaapurillaanhan on hevosauto ja C-kortti. Kävi tuuri: naapurilla oli omat kisat vasta sunnuntaina ja häntä jopa ihan kiinnosti lähteä katsomaan nuorten ponien karkeloita 12,5 tunnin varoitusajalla. Reissu oli pelastettu!
Yöunet tosin jäivät aika lyhyiksi, koska olin iltavuorossa, jota jouduin vielä pidentämään kyytijärjestelyjen vietyä työnantajan aikaa. Seuraavana aamuna olin tallilla kasilta, että ehdin huuhtaista pahimmat köhnät poninpalleron hipiästä ja sykertää sen tukan. Aamun raikkaassa 9 asteen lämpötilassa en ruvennut syväpyykkäämään, kun lämmintä sisätilaa ei ole. Onneksi Albert ei palele helposti ja onneksi kisa käytiin maneesivalaistuksessa!
Autosekoilun ansiosta meitä Albertin ihmisavustajia matkasi Aulangolle peräti kolme aikuista ja yksi teini.
Lisäksi vielä jälleen härskisti hyväksikäytin blogikontakteja eli nakitin hommaan myös Anu ja Vihru -blogista tutun Anun, joka asuu huudeilla. Omia avustajia oli siis matkassa varsin ruhtinaallisesti, mikä Albertin ponnettomuuden ilmettyä osoittautuikin tarpeelliseksi. Suurkiitos kaikille!
Albertin seuramiehenä matkassa oli taas setäponi, mistä puolestaan suurkiitos sen omistajalle. Setäponi on Ruusaa parempi roolimalli. Albert oli kuitenkin jo viime reissulla emän kanssa oppinut, että autossa pitää vähän kuopia ja kolistella. Kuten joskus aiemminkin on tullut kirottua, pirullisen nopea mallioppija tämä Albert. Ei se nyt mitenkään possu ollut, mutta toivon että ottaa enemmän mallia setäponista.
IRTOHYPYTYS
Hyppytekniikka: Ponnistus saisi olla napakampi. Jalkatekniikka hyvä, selän ja takaosan käyttö voimatonta. 7,5
Kapasiteetti: Kohtalainen. Voisi olla varovaisempi ja energisempi. 7,2
Yleisvaikutelma: Kiltti, yritteliäs, mutta vielä voimaton. 7,2
Keskiarvo 7,35
ASKELLAJIT
Käynti: Puhdas, tahdikas, matkaavoittava, melko irtonainen. 7,9
Ravi: Puhdas, saisi liikkua irtonaisemmin läpi rungon, lavat rennommin mukaan. 6,8
Laukka: Puhdas kolmitahtinen, pystyy pidentämään, vielä voimaton ja vaatii lisää työntövoimaa. 7,0
Yleisvaikutelma: Suorittaa tehtävät, saisi liikkua energisemmin eteen. 7,2
Keskiarvo: 7,233
RAKENNE
Tyyppi: Ryhdikäs, hyvin kehittynyt, hyvä ratsuponityyppi. 8
Pää ja kaula: Ilmeikäs pää, taipumusta alakaulaan. Alhaalta liittyvä kaula. 7,5
Ylälinja: Lihaksikas, melko sopusuhtainen. 8
Etuosa: Pitkä pysty lapa, hyvä säkä ja syvyys, vielä kaita runko. 8
Takaosa: Lihaksikas, hyvin kulmautunut takaosa. 8,5
Etujalat ja liikkeiden säännöllisyys: Riittävä luusto, mej suppuvarpainen, erittäin ahdas. 6,5
Takajalat ja liikkeiden säännöllisyys: Riittävä luusto, melko suorat liikkeet. 7
Yleisvaikutelma: Hyvinkehittynyt, tyylikäs ja kiltti nuori ratsuponi. 7,5
P.S. Jos kaipaat vikkelämpää uutisointia blogin päätähtien käänteistä, kannattaa mennä Instagramiin. Siellä Albertin laatuponituloskin on ollut luettavissa suhteellisen tuoreeltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti