Show-Ruusa on palannut, rytinällä!

Lähdin eilen Kansalliseen poninäyttelyyn Ruusan kanssa vähän epävarmana päivän kunnosta. Tai siis tiesin, että poni oli ulkomuodollisesti pätevässä tikissä, mutta esiintymisinto oli vähän kysymysmerkki viimevuotisen vaisuuden jälkeen.

Kotonahan Ruusa lähti tarhassa toiseen suuntaan, kun näki että tulin sitä hakemaan. Se tiesi kyllä, että puleeraus edellisenä iltana ja trailerin laittaminen valmiiksi aamulla tietäisivät matkustamista. Matkustaminen ei ole Ruusan mieleen.

Mutta kun poni Ypäjällä kohti kehiä kävellessä tapaili narun päässä tanssiaskelia, tiesin että show-Ruusa on palannut. Se keräsi vähän ylimääräisiäkin kierroksia, mutta sellainen welshinponille sallittakoon. Kehään se juoksi korvat törössä asenteella "minuahan te kaikki tulitte katsomaan". Ei se nyt ihan entiseen malliin liikkunut, mutta se liikkui.

Toivoin vain, että tuomari antaisi ykkösen niin pääsisimme esiintymään vielä champion-kehässä.

Kuva Marjo Uimi

Ja niinhän siinä kävi, että Ruusa poistui omasta kehästään ykköspalkittuna luokkavoittajana (jälkimmäinen oli vähintäänkin odotettua, koska muita poneja ei luokassa ollutkaan). Champion-kehästäkin lähti mukaan vähän muutakin kuin kokemusta, nimittäin Ruusa oli VAIN CHAMPION!

Kuva Leena Kahisaari. Miksiköhän roikotan noita loimivöitä noin... Mutta loimi istuu kuin se olisi Ruusalle tehty.

Minä kun luulin, että muutaman vuoden takainen B-welshien kolmossija olisi jäänyt Ruusan näyttelyuran kovimmaksi saavutukseksi! Mutta tämä ponihan vain parantaa kuin sika juoksuaan. 

Eikä kyse ollut edes siitä, että olisi ollut huonot kilpakumppanit, vaan mikä tahansa championin valinnassa mukana ollut poni olisi voinut voittaa. Taakse jäi muun muassa eräs moninkertainen champion, ykköspalkittu jalostusori. 

Selvästikin tuomari tykkäsi tällaisesta isorunkoisemmasta mallista, sillä reserve champion oli jykevä ruuna. Kova juttu sekin, ruunia ei muistaakseni ole pahemmin B-welshien champion-kehässä palkittu sitten loistokkaan Peacockin aikojen.

Kuva: Leena Kahisaari. Saisi poni vielä vähän laihtua, mutta nyt kylkiluut jo sentään tuntuvat kaivamatta.

BIS-kehässä juokseminen voi olla vähän kovemman luokan kasvattajille peruskauraa, mutta tällaiselle parin ponin kasvattajalle aika komeaa. 

Vielä komeampaa oli se, ettei tarvinnut BIS-kehästäkään lähteä tyhjin käsin. Ei Ruusa nyt sentään sijoille siellä yltänyt, mutta saimme Best turned out -palkinnon! 

Kuva: Marjo Uimi. Tämä poni on niin kaiken vaivan arvoinen!

Minulle on vieläkin vähän epäselvää, mitkä tämän palkinnon kriteerit ovat, mutta tuomari sanoi, että se ei ollut pelkästään ponille vaan myös esittäjälle. Wuhuu! Kaipa se on vähän niin kuin sellainen paras kokonaisuus -palkinto. Kannatti vielä ennen BIS-kehää sivellä ponin naamaan huolella vauvaöljyä! 

Iso kiitos tästä kuuluu myös apukäsi-Marialle, joka pelasti vaatekaappikriisiltä - huomasin nimittäin perjantai-iltana kello 22.30, että minulla ei ollutkaan solmiota koko kämpässä. Ihana Maria kaiveli miehensä asustekaappia ja käytti vielä solmion veljellään solmittavana, koska kumpikaan meistä ei osaa sitä solmua tehdä. Tiimityötä siis!

Ruusan Best turned out -palkinto helpotti vähän häpeääni siitä, miten rumassa kampauksessa Albert-polo joutui suorittamaan näyttelydebyyttinsä. Mutta vain vähän. Aika paljon hävettää vieläkin. Pyydän anteeksi kaikilta, jotka joutuivat altistamaan silmänsä niille sykeröille.

Mutta tällainen palkintosaalis oli Ruusalla:

Tuo isoin ruusuke oli joku tuomarin erikoispalkinto. Siinä lukee Glebedale Stud. Tästä puuttuu vielä parhaan B-welshin kiertopalkinto, jota emme saaneet, koska viimevuotinen voittaja ei ollut palauttanut sitä

Älkääkä luulko, että näyttelyraportti jää tähän. Lisää tulee, kun saan lisää kuvia. Albertin esiintymisestä sen verran, että vaikka tuomari ei ollut kovin vaikuttunut Albertin käytöksestä, minä häpesin silti lähinnä niitä lettejä.